Eläinsuojelulakia valmisteltiin niin pitkään, että sen nimikin ehti jo muuttua. Vuonna 2010 aloitettu valmistelu päätyi ensimmäisen kerran Eduskunnalle jo vuonna 2018, mutta vasta viime syksynä laki saatiin uudelleen käsittelyyn. 1.3.2023 hyväksyttiin uusi eläinten hyvinvointilaki, joka tulee voimaan 1.1.2024. Kalastuslakiin tehdään muutoksia eläinten hyvinvointilain perusteella siten, että myös nämä astuvat voimaan 1.1.2024.

Suhtautuminen lakiesitykseen on harrastajapiireissä ollut vaihtelevaa, eikä äänestys Eduskunnassakaan ollut yksimielinen. Lain puolesta äänestivät SDP, keskusta, vihreät, Vasemmistoliitto, RKP ja kristilliset. Yksimielisesti vastaan äänestivät perussuomalaiset, Liike Nyt ja Valta kuuluu kansalle. Kokoomuksesta 3/5 äänesti vastaan ja 2/5 lain puolesta. Syitä ja kipukohtia äänestyksien osalta en tiedä. Yhden kolmanneksen vastarinnasta huolimatta eduskunta hyväksyi lain äänin 123/60.

Vaikka jo nykyinen vanha kalastuslaki ja eläinsuojelulaki kieltävät täkykalan käytön, sen suhteen on ollut tulkintaeroja.

Yksi keskeisimpiä kalastuksen harrastajia koskeva perusperiaate on, että saaliiksi otettava tai syöttinä käytettävä kala on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla. Erityisesti tämä on puhuttanut pilkkipiireissä, kun vaikkapa pilkkikilpailuissa pitää vetää kaloja yhtä soittoa jäälle ja jokainen kalan lopettamiseen käytettävä sekunnin osanenkin on tärkeä. On kuitenkin hyvä muistaa, että säännöt ovat kaikille samat, joten kunhan opettelee näppärän kalan lopettamistavan osaksi nopeaa pilkkitekniikkaa, pärjää varmasti siinä missä aiemminkin. Eettisesti on tähänkin asti ollut selvää, että kala tulisi lopettaa välittömästi ja nyt se on sitä siis myös lain mukaan.

Lakiin on kirjoitettu pari lievennystä, jotka varmasti ovat omia aiheuttamaan keskustelua siitä, miten niitä pitäisi tulkita.

Kalaa tai rapua ei tarvitse saaliiksi ottamisen jälkeen välittömästi lopettaa, mikäli olosuhteet vaikeuttavat lopetusta, tai jos saalista säilytetään sumpussa tai muussa vastaavassa kalojen tai rapujen säilyttämiseen soveltuvassa laitteessa tai tilassa.

Vaikeuttavilla olosuhteilla ei tarkoiteta sitä, että kaveri viereisellä pilkkireiällä kiskoo enemmän kalaa. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi kovaa tuulta tai merenkäyntiä, jotka edellyttävät vaikkapa katiskan tai verkkojen nostamista ensin veneeseen, sen jälkeen siirtymistä rantaan, ja kalojen lopettamista vasta siellä.

Lopetusvelvollisuus ei koske kerralla saatavaa suurta saalismäärää.

Tälläkään tarkennuksella ei tarkoiteta kilpapilkkijöitä vaan esimerkiksi sellaisia pyydyksiä, joissa saalista tulee yhdellä kokemiskerralla paljon, kuten troolilla, nuotalla tai rysällä. Täyteen silakoita uinut verkkokin voidaan katsoa tällaiseksi tapaukseksi. Oleellista siis on, että saaliin määrä kerralla tekee välittömän lopettamisen haastavaksi tai mahdottomaksi.

Elävän täyn käyttö loppuu myös virallisesti

Elävä täkykala on ollut harrastajapiireissäkin eettinen kiistakapula jo ennen asian päätymistä lakiin. Teoreettista kiistelyä asiasta voi edelleen jatkaa, mutta käytännössä asia on uuden lain myötä selvä. Koska syöttinä käytettävä kala on lopetettava mahdollisimman nopeasti, elävää täkyä ei voi jatkossa enää käyttää. Elävän täyn käyttö on ollut jo aiemminkin kiellettyä monissa Euroopan maissa (esim. Englannissa), joten Suomi ei tässä asiassa ole ladunavaajan asemassa.

Kalan käsittelyä ja vapauttamista tarkennetaan

Ensinnäkin kalaa on käsiteltävä mahdollisimman varovasti; aiheuttamatta tarpeetonta kipua ja kärsimystä, jotta kala on mahdollisimman elinvoimainen vapautettaessa. Tähän lainkohtaan jätetään edelleen tulkinnanvaraa. Onko tarkoituksenmukaista sallia valokuvaaminen, mittaaminen ja punnitseminen ennen sen vapauttamista.

Toiseksi kalan vapauttamista säädellään jatkossa tarkemmin; takaisin veteen laskettavaa kalaa on käsiteltävä mahdollisimman varoen. Jos kala on selvästi vahingoittunut, kala on lopetettava ennen kuin se lasketaan veteen. Selkeitä kalan todennäköiseen menehtymiseen johtavia ennusmerkkejä ovat suuri verenvuoto ja kalan liikkumattomuus sitä kosketettaessa.

Jotta vapautettava kala olisi mahdollisimman elinkelpoinen, kalan koskettelu- ja kuivillaoloaika on minimoitava, kala on irrotettava nopeasti mutta varovasti koukuista, katiskasta tai verkosta sekä palautettava varoen veteen.

Jos on odotettavissa, että kala menehtyy pian vapauttamisen jälkeen, kannattaa kala yleensä ottaa ruuaksi. Jos vahingoittunut kala on kuitenkin alamittainen tai rauhoitettu, kala on lopetettava ja siitä huolimatta laskettava takaisin veteen. Alamittaisen kalan ruuaksi ottaminen ei ole sallittua siinäkään tapauksessa, että se on kuolettavasti vahingoittunut.

Sehän on selvää että säädetään vaikka mitä lakeja joita ei sitten kuitenkaan kukaan valvo. Joten eiköhän sitä saa jatkaa edelleenkin C&R-menetelmin nykyteknologiaa hyödyntäen, oli laillista tai ei, niin kukaan ei tule sakottamaan se on varma.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on että 2024 ei kuvattua kalaa saa enää päästää takaisin ja kala on tainnutettava ennen kuvausta. Tajuissaan olevan kalan kuivilla pito katsotaan eläinrääkkäykseksi koska kala pitää välittömästi vedestä oton jälkeen tainnuttaa.

Mites tuota tultaisiin valvomaan? Ei ole nykyisenkään lainsäädännön valvontaan riittävästi resursseja

Ketäs tuollainen kalastussääntö palvelee? Ei ainakaan niitä kalakantoja jos jokainen iso kala papitetaan pois.

Eekä ko sehän on se paha valkone oikeistolainen ja mies ko halutaan kulttuurimarxilaisten vihervassarien toimesta maalittaa...😎
Elvilstelee vielä välineillään kuvillaan ja kaikenmaailman teknisillä hienouksilla mihin muilla laiskoilla ei oo varaa...
Joo , kyllä heidän on kärsittävä ja palattava valtion ohjaukseen ja heti....haatana sentään...
Aivan sama mitä kalakantoihin vaikuttaa, aate ja agenda se on tärkeintä tässäkin asiassa eu liittovaltio opissa.

Turhaa tuo pelottelu sinänsä töyspäisen harrastajan suhteen.

Kielletäänkö sitten myös sellaiset verkot, jotka ovat tarkoitettu isojen pyyntiin? Tuleeko ylämitat? Rauhoituksia suurkalojen montuille?

CR kalastus onnistuu kun ei nosta kalaa vedestä ylös... kuvaaminenkaan ei ole mahdotonta eikä mittaaminen joten voi kisoja vielä järjestää.

Ja verkkokalastus kielletään samalla, koska ei ole heti tappava pyydys. Vaan kalat kuolee tukehtumalla pitkäkestoisen kitumisen myötä.

Ihan tuossa muutama päivä sitten, ajoin persaukisella soutuveneellä 200m ulos rannasta persaukisen garminin perusluotainen kanssa ja noin puoleen tuntiin ongin 5kg persaukisia kuhia ja lähdin persaukisella toyotalla takas persaukiseen kotiin.
Pysähdyin matkalla yhden persaukisen kaverin luona, jolle lahjoitin isoimman persaukisen kuhan ja kaveri lupasi talvella tuoda persaukisia siikoja minulle.

Kyllä minua niin harmittaa, persaukista :D

Ei yllätä että vinoiluksi tämäkin keskustelu täällä saadaan heti. Odotelkaapa nyt ihan rauhassa ensi vuoteen ja lopettakaa toistenne haukkuminen. Sitten ensi vuonna kalastetaan niillä säännöillä mitä viisaat meille sanovat.

Mutta miksi niitä pitää kuvata?

C&R:n kiellon vaatijat ovat huolissaan KALOJEN HYVINVOINNISTA ja ovat vaatimassa kieltoa perustellen asiaa sillä, että kaloja kiusataan vain omaksi iloksi. Ihan kuin he itse kävisivät väkisin kalassa. Ei huvittaisi mennä, mutta on pakko kun emäntä ja lapset huutavat ruokaa.

Väitän, että valtaosa vapakalastajista nykypäivänä kalastaa juuri siksi, että se on mukavaa. Jo pikkupoikana käydään kalassa, koska se on kivaa.
Riippumatta siitä onko kalastustapana C&R, valikoiva vai kaiken pamputtaminen, samalla tavalla ne kalat rääkätään ja kidutetaan ensin ennen vapauttamista tai tappamista. Ero on siinä, että toisessa kala kuolee, toisessa se jää (oikein tehtynä) henkiin.
Toki asian voi aina itselle perustella parhaalla näkemällään tavalla. Vaikkapa, että mä tapan kalat, että saadaan evästä pöytään tai päästän kaikki pois, että saavat jatkaa sukua. Minä käsitän KALAN HYVINVOINNIN kannalta tuon eloonjäämisen kuitenkin silti aina paremmaksi vaihtoehdoksi.

Perusteeksi C&R kiellolle mainitaan eettisyyden ja luonnon kunnioittamisen yhteydessä myös aina "kalojen turha/tarpeeton kiusaaminen". Se on sikäli hyvin sanottu, koska väitehän pitää sisällään samalla sen tosiasian, että muukin vapakalastus on kiusaamista. C&R todetaan vain turhaksi sellaiseksi. Muut ovat sitten ilmeisesti jotenkin tarpeellista kiusaamista. Kuka määrittelee minkäkin asian tarpeettomaksi/turhaksi? Kaikki varmaan kokevat kuitenkin oman kalastuksensa tarpeelliseksi kalastustavasta riippumatta koska kalassa kuitenkin käyvät.

Jos nyt ihan oikeasti olet huolissasi kalojen hyvinvoinnista, niin kannattaa tarkastella ensin omaa toimintaa ja miettiä kuuluuko kalojen hyvinvointiin se, että niitä kalastetaan ja päästetään takaisin tai niitä tapetaan. Onko niissä mitään eroa. KALOJEN HYVINVOINTIIN ei kuulu kumpikaan, ei kiusaaminen eikä ainakaan tappaminen.

Jos tolla tulkinnalla mennään, niin kyllä on järvien selillä ja rannoilla kalan raatoo, kun papitetaan jokainen
alamittanen kuha, lohikala ja vähempi arvoinen (toutain säyne lahna särki jne.). Alamittasethan on vapautettava.
Joku valvoja vois myös mennä silakkatroolarin matkaan varmistaan, ettei ruumassa kidu yhtään papittomatonta
ja verestämätöntä silakkaa.

On niin tanan inhimillistä kuolla hauen raatelemana tai tukehtua tylppähampaisemman kalan nielemänä. C&R oikein tehtynåä on aika pieni paha verrattuna noihin.