Luulen, että taimenen perään viipottavia vapamiehiä kismittää suuresti se, että kun verkottajat vetää suurimmaksi osin taimenia keskenkasvuisina. Tai että kun tutkimukset kertovat että asia on näin. Tai ei siinä mitään että pyytävät, mutta kun repivät ne sivusaaliina. Merialueella normipohjaverkot lienevät 50 millisiä. Jos sattuvat samoihin aikoihin ja paikkoihin taimenten kanssa, niin niihin niihin alkaa taimenet tarttumaan sellaisena sentin pari alamittaisina ja siitä ylöspäin. Siksi ainakin merellä alamittaiset saavat suurilta osin kasvaa alamittaisina hyvin pitkälti ilman verkkojen kiusaamista. Merialueella alamittaiset tanet saattavat sitäkin useammin olla uistimissa. Rannikolla pohjoisempana siikaverkot saattavat olla pienisilmäisempiäkin. Ja tietty sisävesien muikkuvesillähän taimenen poikasia toki verkoista löytyy, paikoin hyvinkin runsaasti.

Paha mennä sanomaan, että kuinka laajaa tuhoa nekin aiheuttaa. Varmaan aiheuttaa, siinä missä vapakalastuskin. Toki kalastuspaikan valinnalla ja ajankohdalla voi olla hyvinkin iso merkitys siinä, että joutuuko taimenia verkkoihin. Itse kyllä kuvittelen tietäväni milloin riski verkoilla saada taimen on suuri, ja milloin ei ole pienintäkään vaaraa. Osaavat verkkokalastaja osaa halutessaan välttää taimenten pyytämisen kyllä varsin tehokkaasti - tai toisin päin. Sama pätee vapakalastajiin. Aikoinaan mitä ittekin Espoossa kalastelin paljon myös verkoilla, siinä missä vavallakin, niin en kyllä silloisilla 40 millisillä verkoilla onnistunut kertaakaan saamaan alamittaista taimenta, en ensimmäistäkään kertaa, vaikka niitä parvina pyöri siinä ympäri. En ole kuullut että isoisänkin olisi saanut alamittaista. Tähän normivapakalastajan reaktio on tietenkin se että valetta moinen. Kuitenkin savustuspönttö ollut "tammukkaa" pullollaan. Niinhän sitä luulis.

Siinä suhteessa iktyonomina ihmettelen että minne ja milloin ne alamittaiset mereltä katoaa? RKTL:n tutkimuksissa niitä kuitenkin verkkoihin vissiin menee, tai jonnekin katoaa, vai olisko katoamisen syy joku muu? Ettei vain olisi niin että Carlin-merkatut alamittaiset tutkimustaimenet tarttuu herkästi verkkoihin, vaikka carlin-merkkaamattomat zimmailee iloisesti läpi. Minun verkkoihin ei vain ole sattumalta osunut Carlin-merkattuja kaloja, enkä sen takia ole saanut alamittaisia. Mun villi veikkaus on se, että jos Carlin-merkitty kala on verkossa, niin se on ensisijaisesti kiinni verkossa Carlin-merkistä. Siltä osin tutkimus kertoo hyvin harvoin koko totuuden asioista. Korkeintaan vähän sinne päin. Sisämaassa missä käytetään yleisemmin reilusti tiheäsilmäisempiä verkkoja esim. siian tai muikun pyynnissä toi alamittaisten osuus on varmaan merkittävästi suurempaa. Sielläkin Carlin-tutkimuksissa on sama ongelma, paitsi että tiheäsilmäisiin verkkoihin vissiin tarttuu oikeasti ihan merkkaamattomiakin pikkutaimenia. Sellaisista minulla ei kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta.

Sen vain sanon, että kalavesillä on vähän turhan kova vääntö vapa vs liinakalastajissa, joka värittynyt hyvin vahvoin ennakkoluuloin, joilla voi olla hyvin vähän mitään totuuspohjaa. Siis tokihan verkoilla osaava saa alamitan täyttänyttä taimenta, mutta niin saa virpa- ja perhomiehetkin. Ongelmat ja kalastus voi eri alueilla olla hyvinkin erilaista. Ei ole mitään yhtä vakio-ongelmaa tai asetelmaa, joka olisi pätevä kautta maan, paitsi tänä vapa- ja verkkokalastajien keskinäinen viha - kateus - panettelu. Mitä heikommiksi saaliit menee, niin se voimakkaammin sitä toista puukotetaan. Ainoa mikä helpottaisi tällaisen kalastajan henkistä tuskaa, on se että pääsisi puukottamaan taimenta - tai jonkun liinoja.

Radiossa kerrottiin että kun yrityksissä puhutaan kvarttaalista, niin sillä tarkoitetaan neljännesvuotta. Valtiohallinnossa kvarttaali taas tarkoittaa neljännesvuosisataa. Se aika mikä yksityisellä kestää pari kuukautta, voi normipuolella olla 25 vuotta "pitäisköhän" pohdiskelua. Valtionhallinnossa ja kunnallisessa ei hötkyillä tai muutenkaan hoppuilla. Tehdään turvallisesti just niin kuin tähänkin asti, ettei kukaan joudu epäsuosioon. Ja jos töpeksitään, niin mennään hetkeks saikkuun. Kyllä se kriittinen ääni siitä hissuksiin vaimenee. Tarttiskohan taimenkantoja ollenkaan alkaa suojelemaan. Äh. Ihan turhaa piipertelyä. Kunnallisen puolen suurin ressi tulee yksityiseltä kunnalliselle siirtyneistä, jotka koetaan joksikin ADHD-tapauksiksi.

Vähän yritin jossain aiemmassa tekstissä sanoa että se, mistä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kestävän kalastuksen hankkeessa yrittävät herättää keskustelua, on melkoisen tärkeä asia. Yksi asia minkä ainakin itse ymmärsin siitä tekstistä oli, ettei uistinkalastus ole läheskään niin ongelmatonta kuin miten monet ehkä antaa ymmärtää. Ei ole ihan sama minkälaisilla uistimilla tai koukuilla taimenia pyydetään, ja kuinka käsitellään, jos alamittaiset istukkaat, arvokkaat luonnontaimenet tai järvilohet haluaa päästää vahingoittumattomina takaisin. Myös uistinkalastuksessa tapahtuu ei-toivottua kalastuskuolleisuutta, niin heitto kuin uistinkalastuksessa. Minkälaisia ja montako koukkua vaapuissa kannattaisi pitää? Ja koska taimenenpyynnissä ainakin tulee varsin merkittävä määrä alamittaisia, niin pyyntiväline pitäisi mieluiten olla sellainen, ettei koukku mene syvälle, ja että olisi mahdollisiimman helppo irrottaa ja vapautettava kala vapauttaa mahdollisimman vahingoittumattomana. Siksi taimenen pyynnissä, jos nyt taimenta vavalla pyydän, niin itse ainakin suosin perhoa. Ihan vain jottei kävisi esim. näin. Taimen nappasi keskikoukkuun. Väsytyksen aikana takakoukku viilsi valtimon auki, ja kala oli entinen.



Kuva on kesäiseltä Tanskan reissulta, jossa en ollut erikseen etukäteen suunnitellut mitään taimenenkalastusta. Ainoastaan pojan virveli oli mukana, kun ajateltiin että sais kokeilla kalastusta paluumatkalla Gotlanin rannoilta. Välineet oli siis kaikkea muuta kuin optimaalisesti taimenen purokalastukseen. Lupien kera toki oltiin Billundissa kalassa, jossa siis heittelin ehkä puoli tuntia. Kaksi taimenta sain. Tähän jälkimmäiseen kalaan lopetin luonnollisesti kalastuksen. Josta vapakalastukseni noilla välineillä aiheuttaa alamittaisille kuolleisuuden 50% todennäköisyydellä, niin sellaisessa kalastuksessa ei ole mitään mieltä. Vaikka onhan 50% merkittävästi vähemmän kuin 100%!

Minähän olen vallan viimeisen 20 vuoden aikana kalastanut virtavesillä vain perholla. En ole varman olenko koskaan aikaisemmin virvelillä taimenta virtavedessä edes kalastanut. Siksi en tullut ajatelleeksi tällaista riskiä. Vissiin tämän ongelman tiedostaminen on uistelijoille arkipäivää. Vaan mitkä on käytännöt? Niin. Moniko on ottanut toisen koukun pois, tai vaihtanut yksihaaraiseen?

Kuhan osalta tämän topikki on tietenkin ihan väärä asian kuhanuistelun ruotimiseen, mutta ittekseni joskus miettinyt että mitä kuhanuistelu oikeasti tekee niille alamittaisille, joita kuitenkin tulee aika hirmuinen määrä. Monissa vaapuissa voi olla jopa 3 * kolmihaaraiset. Onkohan kukaan koskaan tutkinut uistelun alamittaisille kuhille aiheuttamaa kuolleisuutta? Varmaan aika vaikea tutkia. Mutulla mennään, eli kuka tahansa voi uskoa mihin tahansa. Vissiin taimenenkin uistelussa ja heittelyssä alamittaisten osuus on hyvin merkittävä. Tai kuinka moni edes katsoo sitä kalaa, edes että missä kunnossa se on. Nopeasti irti ja takas, ilman sen kummempaa ajatusta. Oletetaan sen selviävän. Tai jos ei selvinny, niin sille ei vain voinut mitään. Eli turha murehtia. Onko olettama oikea? Tutkittu tieto uistinkalastuksen todellisesta kalastuskuolleisuudesta toki kiinnostaisi tietää. Montako alamittaista taimenta uistimen heittäjä tai vetäjä keskimäärin joutuu vapauttamaan ennen kuin saa sen minkä laillisesti saisi ottaa? Mikä on kerroin? Voisiko se olla eräänlainen kalastuksen "kestävyyskerroin". Mitä enemmän alamittaisia suhteessa mitallisiin, niin sen huonompi juttu. Mitä suurempi osa on otettavan kokoisia, niin sen parempi kalastajan sekä kestävän kalastuksen näkökulmasta. Itse uskon, tämä kalan käsittely ja mahdollinen tahaton kalastuskuolleisuus ei ole ihan mikään vähäpätöinen kysymys. Mitä isompi osa alamittaisista saa turpiinsa, ja menee lunastukseen, niin sen pienempi osa ei todennäköisesti koskaan enää iske yhtään mihinkään. Tällä tavoin varmistetaan alamittaisten korkea suhdeluku myös tulevaisuudessa.

Padotuissa vesissä kun taimenen tai lohenpoikanen painelee voimalaitoksesta alavirtaan turbiinien läpi, niin turbiinin aiheuttama kuolleisuus voi olla turbiinityypistä riippuen 10-20 prosenttia. Sitten jos rakennetussa vesistössä on liian paljon voimalaitoksia, niin yläjuoksulle poikasten istuttaminen tai kotiuttamisen yrittäminen ei ole enää mielekästä. Vaikka yläjuoksulle istutettaisiin kuinka paljon istukkaita, niin alaspäin uidessa liian monen padon turbiinin jälkeen leikkuri on jo niin iso, että turhan harva poikasista selviä jokisuulle asti hengissä. Myös järvi- ja merialueilla voi olla vähän samansuuntaista ongelmaa.

Kalastolle aiheutuva kuolleisuus ei myöskään voimalaitosten osalta ole tahallista, niin kuin ei kalastuksessakaan - ehkä. Veikkaan että kalastuksessa kuolleisuus voi vaihdella hyvinkin pienestä hyvinkin korkeaan riippuen siitä mitä "turbiinityyppiä" kalastajat menetelmineen ja koukkujensa kera edustaa. Leikkuri voi olla mitä tahansa nollan ja sadan väliltä. Koskee yhtälailla niin taimenta kuin myös lohta.

Voidaanko tämä tulkita niin, että alamittaisten pyynti ei ole Suomessa sittenkään minkään sortin ongelma? Ja tämä tulkinta koskee tasapuolisesti kaikkia pyydys-, pyyntimuotoja sekä kaikki kalastusryhmiä. Taimenen uhkat on jossain ihan muualla paitsi kalastuksessa. Näin vähän epäilinkin.

Ravintona kaikki kotimaisen kalalajit on about saman arvoisia. Pienemmistä saa tietty vähemmän syömistä, niissä on vähemmän syömistä, ja ainakin osa pikkukaloista on pian sellaisia ettei niitä edes pyydyksiin kuolleina saa ottaa. Siltä osin vilhon kanssa täysin samoilla linjoilla. Taimen on ruokakalana ihan yhtä vähän tai paljon roskakala kuin mikä tahansa muu yleisen pyynnin kohteena oleva kotimainen istutettu tai luonnonvarainen kalalaji, pääsaalis, sivusaalis - tai kalakaupasta ostettavissa oleva ulkomailta riistopyydetty kauppakala.