Tein vessanseinäkirjoituksen, eli blogikirjoituksen. Laitetaan teksti tännekin kommentoitavaksi. ----
Taimen on yksi halutuimmista ja arvostetuimmista kalalajeistamme. Perinteisesti luokiteltu kolmeen ekologiseen muotoon, puhutaan meritaimenesta, järvitaimenesta ja purotaimenesta. Uhanalaisuusluokituksissa ns. meritaimen on luokiteltu jo äärimmäisen uhanalaiseksi ja ns. järvi- ja purotaimen on vain erittäin uhanalaisia. Napapiirin pohjoispuolellakin sisävesikannat on jo luokiteltu nykyisin silmälläpidettäviksi. Taimenen eri muodot on kaikissa viimeisimmissä uhanalaisuusluokituksissa tippuneet merkittävästi. Jos sama kehitys jatkuu, niin luonnontaimen muuttuuu monin paikoin hävinneeksi.
Taimen on hyvin suosittu kalastuskohde. Ja koska näin on, niin taimenia istutetaan hyvin runsaasti. Istutusten takia kalastuspaine on kasvanut huomattavasti. Istutukset tehdään suurimmaksi osin vierasperäisillä istukkailla, joiden sekoittumisesta luonnonkantoihin seuraa yleensä enemmän ikävyyksiä kuin hyötyä. Istutukset ruokkivat kalastuspainetta, joka kohdistuu myös harvinaisiksi muuttuneisiin luonnonkaloihin. Ideaali olisi, että kalastus kohdistuisi mahdollisimman hyvin vain istukkaisiin, ja mahdollisimman vähän luonnontaimeniin. Ongelma on se, että nämä uivat samoissa vesissä sekaisin, eikä kalastajat vielä osaa tunnistaa luonnontaimenta istukkaasta. Sellaisissa vesissä missä taimenelle halutaan erityinen suoja, on istukkailta leikattu rasvaevä pois, ja sallittu vain rasvaevättömien kalojen pyynti. Tällaisilla säännöllä on uhanalaisille luonnontaimenille voitu alueellisesti saada kohtuullinen suoja.
Istukkaat eivät ole erityisen suojelun tarpeessa, monin paikoin pikemminkin uhka luonnonkannoille. Maassamme on satoja minimaalisia henkitoreissaan olevia luonnonkantoja. Viljelykantoja on vain parikymmentä. Luonnonkannat ovat uhattuja, viljelykalat eivät ole uhanalaisia. Mutta koska luonnonkantojen suojelu on niin retuperällä, niin myös viljelykantojen villit esiintymät (geenipankit) ovat heikentyneet, mikä mutkan kautta uhkaa myös viljelykantojen perimää ja sopeutumista luonnonvesiin. Säilyttääkseen sopeutumiskyvyn ja tuottavuuden olisi olennaista turvata viljelykannoista myös vahvat luonnonkannat. Muuten viljelykannat uhkaavat laitostua, mikä heikentää istutusten kannattavuutta entisestään. Tiettyjen luonnonkantojen suojelu on kriittisellä tavalla myös viljelyn intressi.
Toinen iso seikka on se, että ns. purotaimenella ei edelleenkään ole kalastuslaissa minkäänlaista alamittaa. Kaikkein runsaslukuisimmat purovesien taimenkannat on monilta osin vailla suojaa, kokonaan ilman alamittaa, ts. kalastuksen näkövinkkelistä lainsuojattomia. Kolmas seikka on se, että useimmilla taimenvesillä lisääntyminen saattaa olla vähän niin ja näin, sillä jos yläpuoleisella valuma-alueella tehdään ojituksia. Tämän seurauksen kutusoraikot liettyvät. Yhdenkin vääränlaisen ojituksen seurauksena kokonainen taimenkanta on voinut hävitä. Tällaista tapahtuu liian usein. Ojitusten takia lukemattomien kunnostustenkin hyödyt ovat pitkäksi aikaa valuneet kokonaan hukkaan. Tämä on merkittävästi heikentänyt kiinnostusta järjestää purokunnostuksia ja elvyttää taimenkantoja.
Neljäs merkittävä kysymys on se, että koko taimenen tutkimusta ja suojelua tarkastellaan hyvin kolmijakokeskeisesti. On pitkään ajateltu että purojen taimenet kyllä pärjää, ja että ns. vaeltavat taimenmuodot on akuuteimman suojelun tarpeessa. Tämän takia tutkimus- ja elvyttämisponnistukset on kohdennettu sellaisiin vesiin joissa kuvitellaan kaikkein uhatuimpien ns. meri- tai järvitaimenkantojen ensisijaisesti esiintyvän. Juuri nämä vedet on monesti sellaisia missä istukkaita on hyvin runsaasti, sekaisin harvojen luonnonkalojen kanssa. Purovedet, ja niissä esiintyvät taimenen merkittävimmät geenireservit, nykyiset ja potentiaalisimmat poikastuotantoalueet on jätetty pääosin kokonaan seurannan ja elvytystoimien ulkopuolelle - oman onnen nojaan.
Maamme taimentutkimus on raskaasti alimitoitettu, pintapuolista ja istukaskeskeistä. Kunnostustoimet on kohdennettu ensisijaisesti pääuomien koskiin, vaikka ne ovat ensisijaisesti toimineet lähinnä vaeltavien taimenten läpikulkureitteinä. Todennäköisimmin valtaosa merkittävin osa luonnonvaraisista vaellustaimen-emokaloista pyrkii palaamaan kudulle niihin samoihin pienempiin joki - ja purovesiin missä ovat syntyneetkin. Kudulle palaamassa olevat vaellustaimen -emot jäävät todennäköisimmin hakkaamaan seinää jonkun padon alapuolelle, missä lisääntymisen mahdollisuuksia ei ole. Suomessa vesivoima ei ole kovinkaan vaelluskalaystävällistä. Äärimmäisen harvan vesivoimapadon yhteydessä on kunnolla toimiva kalatie. Vaeltavien taimenten yksi suurimmista uhkista on toki liiallinen kalastus kasvualueella, ts. järvissä ja merialueella. Taimenta pyydetään kaikenlaisilla pyyntivälineillä liikaa, mm. verkoilla.
Maassamme on edelleen valloillaan vanhentunut käsitys, jonka mukaan taimenen vaelluskäyttäytyminen on ensisijaisesti perinnöllinen tekijä, siis vaikka kansainväliset tutkimukset osoittavat jotain ihan muuta. Suomessa taimenen ekologiaa ei ole selvitetty. On lähdetty siitä, että taimen on tiukasti kolmijakoinen. Suomessa purovesiä ja ns. purotaimenia on vähätelty osin sen takia, koska on paikoin jopa kuviteltu niiden olevan perinnöllinen uhka ns. vaellustaimenen perimälle. Näin ei kuitenkaan ole. Taimen on yksi ja sama laji - ekologisesti hyvin muuntuvainen. Vaeltavat taimenkannat on vahvimpia niissä vesissä missä purojen taimenkannat on voimissaan, ja päinvastoin. Vaeltavien taimenkantojen elvyttämisen pitäisi pikemminkin lähteä tärkeimpien lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden elvyttämisestä, ts. purovesistä. Siksi liiaksi kolmijakoon nojautuva tarkastelu vääristää epätarkoituksenmukaisesti taimenen suojelua liian pääuomakeskeiseksi, eikä palvele taimenen monimuotoisuuden suojelua ja kantojen elvyttämistä siellä missä niitä vielä esiintyy.
Purovesissä on yleensä jopa kymmenkertaiset poikastiheydet, puhtaammat soraikot ja lähdepitoisempi vesi. Merkittävimmät taimenen elinympäristöt on aina olleet purovesissä, ja edelleen suurimmalta osin seurannan ja elvyttämistoimien ulkopuolella. Purovesissä taimenella ei yleensä ole lainkaan alamittaa. Kalastuslaissa purotaimen on lähes lainsuojattoman asemassa. On arvioitu että Lapissa pyydetään vuosittain jopa 100 000 vaellustaimenen poikasta ns. tammukkana. Ns. järvitaimenella sekä ns. meritaimenella on alamitta, mutta purotaimenella ei ole. Kalastajien onkin käytännössä helppo tulkita kaikki pienemmät taimenet tammukoiksi, vaikka olisivat vähän isommastakin joesta pyydetty. Puroista taimenia pyydetään surutta "tammukkana" - tai kalavedenhoidollisena toimenpiteenä, kun kuvitellaan nämä kitukasvuisiksi.
Huomattava määrä purovesien ojituksia tehdään maassamme ilman lupaa, vaikka vesilaki sitä vaatii, eikä kalatalous- ja ympäristöviranomaiset juurikaan niihin puuttu. Kalakantojen elvyttämistä tehdään vanhasta tottumuksesta liian istutuskeskeisesti. Kaikki asianomaiset kuitenkin tietävät, että istutuksista seuraan luonnonkannoille herkästi enemmän ongelmia, kuin että niistä olisi iloa. Maamme taimenkantojen elvyttäminen on tähän asti ollut suurilta osin teennäistä, pintapuolista ja liian lyhytjänteistä. Kunnostuksiakin on tehty ensisijaisesti kalastusta parantavina toimina. Kunnostusten myötä maahamme on syntynyt iso määrä uusia koskikalastuspaikkoja, jotka ovat ruokkineet kalastusta reilusti enemmän kuin mitä kunnostuksilla on lisääntymistä edistävää vaikutusta. Paljon periaatteessa hyvätahtoisia pyrkimyksiä, jotka ovat vieneet maamme taimenkantoja pikemminkin ojasta allikkoon. Luonnonvarainen taimen on Suomessa koko ajan entistä uhatumpi.
Taimen on Suomessa vakavasti uhattuna
21.09.2011 - 12:21
Piti vielä kalaonnille sanomani, että saattas esim.
eräs sukulainen, joka on saimaan vesistössä pyytänyt
verkoilla siikaa liki 30 vuotta ja vielä yhtään
taimenta ei ole osunut, olla aika ihmeissään, jos
sanoisin, että melko typerää tuo Siian
verkkokalastus, koska siinä kuolee niin paljon
alamittaisia taimenia.
Uistelemalla on toki saanut ihan hyvinkin.
Tuo viimeinen G:n todistelu sukulaisen saamattomuudesta hipoo jo naurettavan ja surkeen rajamailla olevaa esimerkkiä. Hohohohooo.
.... on saimaan vesistössä pyytänyt verkoilla siikaa liki 30 vuotta ja vielä yhtään taimenta ei ole osunut....
Älä nyt sentään ihan kässiin sekoa hyvä lapsi!
"Tuo viimeinen G:n todistelu sukulaisen
saamattomuudesta hipoo jo naurettavan ja surkeen
rajamailla olevaa esimerkkiä. Hohohohooo."
Niino. Tuota tärkeäähän on se, että esimerkkejä on
useampaan lähtöön. Noista kokonaisuuksista on siten
helpompi muodostaa kuva oli se sitten yksioikoinen
tai ei.
Luulen, että taimenen perään viipottavia vapamiehiä kismittää suuresti se, että kun verkottajat vetää suurimmaksi osin taimenia keskenkasvuisina. Tai että kun tutkimukset kertovat että asia on näin. Tai ei siinä mitään että pyytävät, mutta kun repivät ne sivusaaliina. Merialueella normipohjaverkot lienevät 50 millisiä. Jos sattuvat samoihin aikoihin ja paikkoihin taimenten kanssa, niin niihin niihin alkaa taimenet tarttumaan sellaisena sentin pari alamittaisina ja siitä ylöspäin. Siksi ainakin merellä alamittaiset saavat suurilta osin kasvaa alamittaisina hyvin pitkälti ilman verkkojen kiusaamista. Merialueella alamittaiset tanet saattavat sitäkin useammin olla uistimissa. Rannikolla pohjoisempana siikaverkot saattavat olla pienisilmäisempiäkin. Ja tietty sisävesien muikkuvesillähän taimenen poikasia toki verkoista löytyy, paikoin hyvinkin runsaasti.
Paha mennä sanomaan, että kuinka laajaa tuhoa nekin aiheuttaa. Varmaan aiheuttaa, siinä missä vapakalastuskin. Toki kalastuspaikan valinnalla ja ajankohdalla voi olla hyvinkin iso merkitys siinä, että joutuuko taimenia verkkoihin. Itse kyllä kuvittelen tietäväni milloin riski verkoilla saada taimen on suuri, ja milloin ei ole pienintäkään vaaraa. Osaavat verkkokalastaja osaa halutessaan välttää taimenten pyytämisen kyllä varsin tehokkaasti - tai toisin päin. Sama pätee vapakalastajiin. Aikoinaan mitä ittekin Espoossa kalastelin paljon myös verkoilla, siinä missä vavallakin, niin en kyllä silloisilla 40 millisillä verkoilla onnistunut kertaakaan saamaan alamittaista taimenta, en ensimmäistäkään kertaa, vaikka niitä parvina pyöri siinä ympäri. En ole kuullut että isoisänkin olisi saanut alamittaista. Tähän normivapakalastajan reaktio on tietenkin se että valetta moinen. Kuitenkin savustuspönttö ollut "tammukkaa" pullollaan. Niinhän sitä luulis.
Siinä suhteessa iktyonomina ihmettelen että minne ja milloin ne alamittaiset mereltä katoaa? RKTL:n tutkimuksissa niitä kuitenkin verkkoihin vissiin menee, tai jonnekin katoaa, vai olisko katoamisen syy joku muu? Ettei vain olisi niin että Carlin-merkatut alamittaiset tutkimustaimenet tarttuu herkästi verkkoihin, vaikka carlin-merkkaamattomat zimmailee iloisesti läpi. Minun verkkoihin ei vain ole sattumalta osunut Carlin-merkattuja kaloja, enkä sen takia ole saanut alamittaisia. Mun villi veikkaus on se, että jos Carlin-merkitty kala on verkossa, niin se on ensisijaisesti kiinni verkossa Carlin-merkistä. Siltä osin tutkimus kertoo hyvin harvoin koko totuuden asioista. Korkeintaan vähän sinne päin. Sisämaassa missä käytetään yleisemmin reilusti tiheäsilmäisempiä verkkoja esim. siian tai muikun pyynnissä toi alamittaisten osuus on varmaan merkittävästi suurempaa. Sielläkin Carlin-tutkimuksissa on sama ongelma, paitsi että tiheäsilmäisiin verkkoihin vissiin tarttuu oikeasti ihan merkkaamattomiakin pikkutaimenia. Sellaisista minulla ei kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta.
Sen vain sanon, että kalavesillä on vähän turhan kova vääntö vapa vs liinakalastajissa, joka värittynyt hyvin vahvoin ennakkoluuloin, joilla voi olla hyvin vähän mitään totuuspohjaa. Siis tokihan verkoilla osaava saa alamitan täyttänyttä taimenta, mutta niin saa virpa- ja perhomiehetkin. Ongelmat ja kalastus voi eri alueilla olla hyvinkin erilaista. Ei ole mitään yhtä vakio-ongelmaa tai asetelmaa, joka olisi pätevä kautta maan, paitsi tänä vapa- ja verkkokalastajien keskinäinen viha - kateus - panettelu. Mitä heikommiksi saaliit menee, niin se voimakkaammin sitä toista puukotetaan. Ainoa mikä helpottaisi tällaisen kalastajan henkistä tuskaa, on se että pääsisi puukottamaan taimenta - tai jonkun liinoja.
Kalastuskulttuurimme on tyypillisesti hyvin kuppikuntaistunutta. Jokaisella on se oma kokemuspohja ja sen päälle erittäin vahvat ennakkoluulot muista ja toisia kilpailevia kalastajaryhmiä vastaan. Ja vapakalastajille on tyypillisesti niin vahvat ennakkoluulot osin syystäkin verkkokalastusta kohtaan, etteivät halua edes tutustua siihen, saadakseen asiasta parempaa ja konkreettisempaa tietoa. Mielummin elävät omissa ennakkoluuloissaan. Suojelevat vain omia ennakkoluulojaan, ja pontevasti rokottavat kalakantoja. Asiat olisi pikkuisen toisin, jos noi asiat olisi toisin päin, eli rokottavat ennakkoluulojaan ja suojelevat kalakantoja, mutta eihän sellaista voisi kutsua edes kalastukseksi. Ennakkoluulottomuus ja tiedonjano on yhtä tyhmää kuin kalakantojen suojelu, eli kalastuksen vastakohta - ilmiselvää piipertämistä siis.
Radiossa kerrottiin että kun yrityksissä puhutaan kvarttaalista, niin sillä tarkoitetaan neljännesvuotta. Valtiohallinnossa kvarttaali taas tarkoittaa neljännesvuosisataa. Se aika mikä yksityisellä kestää pari kuukautta, voi normipuolella olla 25 vuotta "pitäisköhän" pohdiskelua. Valtionhallinnossa ja kunnallisessa ei hötkyillä tai muutenkaan hoppuilla. Tehdään turvallisesti just niin kuin tähänkin asti, ettei kukaan joudu epäsuosioon. Ja jos töpeksitään, niin mennään hetkeks saikkuun. Kyllä se kriittinen ääni siitä hissuksiin vaimenee. Tarttiskohan taimenkantoja ollenkaan alkaa suojelemaan. Äh. Ihan turhaa piipertelyä. Kunnallisen puolen suurin ressi tulee yksityiseltä kunnalliselle siirtyneistä, jotka koetaan joksikin ADHD-tapauksiksi.
Lohen kohdalla 2-5% merelle lähteneistä palaa ja NIISTÄ osa pyydetään vapavälinein joella.
Kaikista saaliiksi joutuneista vapavälinein saatu osa on kokonaisuuden kannalta lähes olematon.
Taimenen kohdalla ei ole olemassa yhtä hyvää tietoa.
Merelle vaeltavien kohdalla tilanne on varmaankin aika tarkoin sama.
Ja, miksi se poikkeaisi tästä järvilläkään?
Mitään järkevää selitystä siihen ei ole.
........................
RKTL:n Jyväskylän laitoksen tutkimuksissa on mielenkiintoista luettavaa tästä aiheesta:
JOS taimenkanta aiotaan saada nousuun tulee verkkojen määrää vähentää 80%.
No mites järvilohi. Jääkö suurin osa verkkoon
"RKTL:n Jyväskylän laitoksen tutkimuksissa on
mielenkiintoista luettavaa tästä aiheesta:
JOS taimenkanta aiotaan saada nousuun tulee
verkkojen määrää vähentää 80%."
Ei tossa oo kyllä mun mielestä mitään
mielenkiintoista. Se ois asia, mikä pitäs saada
päiväjärjestykseen. Mielenkiintoista ois se, millä
osakaskunnat ja kalastajat saatas sitoutumaan.
Miten päästäisiin pisteeseen, jossa luonnonkalaa
vois kalastaa hyvällä omalla tunnolla.
Milloin järvien tax free alueille tulis samat
säännöt, ku joille?
-
Vähän yritin jossain aiemmassa tekstissä sanoa että se, mistä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kestävän kalastuksen hankkeessa yrittävät herättää keskustelua, on melkoisen tärkeä asia. Yksi asia minkä ainakin itse ymmärsin siitä tekstistä oli, ettei uistinkalastus ole läheskään niin ongelmatonta kuin miten monet ehkä antaa ymmärtää. Ei ole ihan sama minkälaisilla uistimilla tai koukuilla taimenia pyydetään, ja kuinka käsitellään, jos alamittaiset istukkaat, arvokkaat luonnontaimenet tai järvilohet haluaa päästää vahingoittumattomina takaisin. Myös uistinkalastuksessa tapahtuu ei-toivottua kalastuskuolleisuutta, niin heitto kuin uistinkalastuksessa. Minkälaisia ja montako koukkua vaapuissa kannattaisi pitää? Ja koska taimenenpyynnissä ainakin tulee varsin merkittävä määrä alamittaisia, niin pyyntiväline pitäisi mieluiten olla sellainen, ettei koukku mene syvälle, ja että olisi mahdollisiimman helppo irrottaa ja vapautettava kala vapauttaa mahdollisimman vahingoittumattomana. Siksi taimenen pyynnissä, jos nyt taimenta vavalla pyydän, niin itse ainakin suosin perhoa. Ihan vain jottei kävisi esim. näin. Taimen nappasi keskikoukkuun. Väsytyksen aikana takakoukku viilsi valtimon auki, ja kala oli entinen.
Kuva on kesäiseltä Tanskan reissulta, jossa en ollut erikseen etukäteen suunnitellut mitään taimenenkalastusta. Ainoastaan pojan virveli oli mukana, kun ajateltiin että sais kokeilla kalastusta paluumatkalla Gotlanin rannoilta. Välineet oli siis kaikkea muuta kuin optimaalisesti taimenen purokalastukseen. Lupien kera toki oltiin Billundissa kalassa, jossa siis heittelin ehkä puoli tuntia. Kaksi taimenta sain. Tähän jälkimmäiseen kalaan lopetin luonnollisesti kalastuksen. Josta vapakalastukseni noilla välineillä aiheuttaa alamittaisille kuolleisuuden 50% todennäköisyydellä, niin sellaisessa kalastuksessa ei ole mitään mieltä. Vaikka onhan 50% merkittävästi vähemmän kuin 100%!
Ottaa peräkoukun tai vatsakoukun kokonaan pois.
Minähän olen vallan viimeisen 20 vuoden aikana kalastanut virtavesillä vain perholla. En ole varman olenko koskaan aikaisemmin virvelillä taimenta virtavedessä edes kalastanut. Siksi en tullut ajatelleeksi tällaista riskiä. Vissiin tämän ongelman tiedostaminen on uistelijoille arkipäivää. Vaan mitkä on käytännöt? Niin. Moniko on ottanut toisen koukun pois, tai vaihtanut yksihaaraiseen?
Kuhan osalta tämän topikki on tietenkin ihan väärä asian kuhanuistelun ruotimiseen, mutta ittekseni joskus miettinyt että mitä kuhanuistelu oikeasti tekee niille alamittaisille, joita kuitenkin tulee aika hirmuinen määrä. Monissa vaapuissa voi olla jopa 3 * kolmihaaraiset. Onkohan kukaan koskaan tutkinut uistelun alamittaisille kuhille aiheuttamaa kuolleisuutta? Varmaan aika vaikea tutkia. Mutulla mennään, eli kuka tahansa voi uskoa mihin tahansa. Vissiin taimenenkin uistelussa ja heittelyssä alamittaisten osuus on hyvin merkittävä. Tai kuinka moni edes katsoo sitä kalaa, edes että missä kunnossa se on. Nopeasti irti ja takas, ilman sen kummempaa ajatusta. Oletetaan sen selviävän. Tai jos ei selvinny, niin sille ei vain voinut mitään. Eli turha murehtia. Onko olettama oikea? Tutkittu tieto uistinkalastuksen todellisesta kalastuskuolleisuudesta toki kiinnostaisi tietää. Montako alamittaista taimenta uistimen heittäjä tai vetäjä keskimäärin joutuu vapauttamaan ennen kuin saa sen minkä laillisesti saisi ottaa? Mikä on kerroin? Voisiko se olla eräänlainen kalastuksen "kestävyyskerroin". Mitä enemmän alamittaisia suhteessa mitallisiin, niin sen huonompi juttu. Mitä suurempi osa on otettavan kokoisia, niin sen parempi kalastajan sekä kestävän kalastuksen näkökulmasta. Itse uskon, tämä kalan käsittely ja mahdollinen tahaton kalastuskuolleisuus ei ole ihan mikään vähäpätöinen kysymys. Mitä isompi osa alamittaisista saa turpiinsa, ja menee lunastukseen, niin sen pienempi osa ei todennäköisesti koskaan enää iske yhtään mihinkään. Tällä tavoin varmistetaan alamittaisten korkea suhdeluku myös tulevaisuudessa.
Padotuissa vesissä kun taimenen tai lohenpoikanen painelee voimalaitoksesta alavirtaan turbiinien läpi, niin turbiinin aiheuttama kuolleisuus voi olla turbiinityypistä riippuen 10-20 prosenttia. Sitten jos rakennetussa vesistössä on liian paljon voimalaitoksia, niin yläjuoksulle poikasten istuttaminen tai kotiuttamisen yrittäminen ei ole enää mielekästä. Vaikka yläjuoksulle istutettaisiin kuinka paljon istukkaita, niin alaspäin uidessa liian monen padon turbiinin jälkeen leikkuri on jo niin iso, että turhan harva poikasista selviä jokisuulle asti hengissä. Myös järvi- ja merialueilla voi olla vähän samansuuntaista ongelmaa.
Kalastolle aiheutuva kuolleisuus ei myöskään voimalaitosten osalta ole tahallista, niin kuin ei kalastuksessakaan - ehkä. Veikkaan että kalastuksessa kuolleisuus voi vaihdella hyvinkin pienestä hyvinkin korkeaan riippuen siitä mitä "turbiinityyppiä" kalastajat menetelmineen ja koukkujensa kera edustaa. Leikkuri voi olla mitä tahansa nollan ja sadan väliltä. Koskee yhtälailla niin taimenta kuin myös lohta.
Piperrys vain pahenee...
Voidaanko tämä tulkita niin, että alamittaisten pyynti ei ole Suomessa sittenkään minkään sortin ongelma? Ja tämä tulkinta koskee tasapuolisesti kaikkia pyydys-, pyyntimuotoja sekä kaikki kalastusryhmiä. Taimenen uhkat on jossain ihan muualla paitsi kalastuksessa. Näin vähän epäilinkin.
Tai vaikka istukkaat alamittaisina jotenkin mystisesti katoaakin, niin ei huolta. Niitä saa laitoksista ostaa ihan loputtomiin. Ja mitä enemmän istukkaita tilataan, niin sen vähemmän joudutaan ehkä lakkauttelemaan.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/11/riista-_ja_kalatalouden_tutkimuslaitos_aikoo_lakkauttaa_toimipisteita_3050549.html
Problem solved.
No, nyt on jo tulkinta muuta kuin piiperrystä.
Kalavesien hoito määritetään maassamme ensisijaisesti sen positiivisen kalastuspoliittisen vaikuttavuuden perusteella. Siis ei kalakantojen osalta, vaan vaikuttavuus työllisyyteen kalanviljely- ja tutkimuksentoiminnan kautta. Myös tutkimustoiminta on luonnollisesti hyvin vahvassa poliittisessa ohjauksessa, MMM:n alaisuudessa. Tutkimus- ja viljelytoiminta kulkevat kyseenalaisen intiimistä käsikkäin. Sanoisin, että kaikki loputkin kalastusjärjestöt ovat myös mukana samassa letkajenkassa. Ja siksi mikään ei muutu. Suomalainen taimenenkalastus on siis ensisijaisesti alamittaisten istukkaiden epäonnistunutta C&R-kalastusta. Ja kun itse olen sitä mieltä että sellainen turmiollinen C&R-kalastus pitää ainakin järvi- ja merialueilla kieltää. Turmiollinen on just se, että käytetään sellaisia menetelmiä, jotka joka tapauksessa tappaa kalat. Vain istukkaisiin kohdistuva valikoiva ja kestävä pyynti pitäisi olla sallittua. Valitettavasti suojaa kaipaavia alamittaisia taimenenpenikoita on pitkin koko rannikkoa, kaikissa keskeisissä järvissä, joki-, koski- ja purovesissä. Voi olla vähän vaikea vältellä taimenen istutusvesiä, siksi olisi ehkä olennaisempaa oppia tulemaan toimeen sen kanssa että toisinaan koukkuihin tarttuu sellaisia yksilöitä, jotka jotenkin kumman ilveellä pitäisi saada vapautettua niin että ovat hengissä myös viikon kuluttua - vaikka ajatuskin saattaa tuntua hieman utopistiselta. Ei ole helppoa.
Henkkak on valitettavasti aivan oikeassa monikoukkuisten vaappujen aiheuttamista ongelmista pienille taimenille. Parempi pysyä poissa taimenvauvojen leikkipaikoilta.
Taimen on minun mielestä ihan roskakala,aivan liian yliarvostettu!kyllä ahven ja hauki ajaa ravintona saman asian.
Ravintona kaikki kotimaisen kalalajit on about saman arvoisia. Pienemmistä saa tietty vähemmän syömistä, niissä on vähemmän syömistä, ja ainakin osa pikkukaloista on pian sellaisia ettei niitä edes pyydyksiin kuolleina saa ottaa. Siltä osin vilhon kanssa täysin samoilla linjoilla. Taimen on ruokakalana ihan yhtä vähän tai paljon roskakala kuin mikä tahansa muu yleisen pyynnin kohteena oleva kotimainen istutettu tai luonnonvarainen kalalaji, pääsaalis, sivusaalis - tai kalakaupasta ostettavissa oleva ulkomailta riistopyydetty kauppakala.
Ettei vain uistinkalastus ole taimenen osalta sama kuin Itämeren siimapyynti lohen osalta?
Vilho! Hiljaa,älä provosoi. Syö haukeas ihan pulisematta.
Kylläpäs Kalaonni meni hiljaiseksi.
Henkka K. sitävastoin ei mennyt?
Kaikki on tullut sanottua taas tällä erää.
Adhd-kökkövanakin seuraa kirjoituksiani myös aina valppaana.
Onkohan nyt lääkitystä lisätty kun on vähän hiljempää?
Kunhan ihmettelin mihin se verkkovastainen propaganda vaimeni. Minulle on ihan se ja sama millä pyydyksellä kalat sieltä otetaan, tai tahattomasti tapetaan. Toisilla fokus vesiensuojelupropagandassa. Ei ollakaan taimenista enää huolestuneita, jos ja kun alamittaisten tahaton C&R-pyynti saattais ollakin yksi merkittävä selitys kalojen katoon. Olennaista vois olla katsoa peiliin ja selvittää asiat loppuun asti, eikä vain pistää ongelmat jonkun toisen kuvitellun sairauden piikkiin. Toisen perusteeton nimittely ei ole kovin asiallista käytöstä. Niin kuin sanominen (tai nimittely) olisi se pääasia, eikä asioiden oikea laita. Harmi.
Koukkujen vähentäminen on ihan järkevää niin kuhan
kuin taimenen pyynnissä. Kolmikoukkuisista
vaapuista olen keskimmäisen riisunut jo ihan
järkiään. Pienistä taimenvaapuista myös etukoukun.
Meillä Keravanjoella on yläosien taimenalueilla
yhdenkoukun sääntö. Uistinta voi heittää, mutta
vain yksi väkäsetön yksihaarainen koukku on
sallittu. Taimen on tietty kokonaan rauhoitettu
ympäri vuoden.
www.ottipaikka.net/?page_id=11
En kylläkään tarkoittanut sinua, kuten varmaan huomasit?
Tämä samainen höpötysmylly on häiriköinyt kirjoituksiani vuosia kymmenillä nimimerkeillä.
On myös oikein ilmoittanut kirjoittavansa "Kalaonnia härnätäkseni".
Tyylinä on aina äijittely ja iän halveeraaminen, ja loppupelissä, kun ruuti käy vähiin, -kuoleman toivomukset.
Viimeksi juuri aivan hiljattainkin.
Joten turha ottaa hernettä nenään Henkankaan tämän superhäirikön vuoksi.
...........................
Tullut taas kaikki sanottua tällä erää.
"Tyylinä on aina äijittely ja iän halveeraaminen,
ja loppupelissä, kun ruuti käy vähiin, -kuoleman
toivomukset.
Viimeksi juuri aivan hiljattainkin"
Mitähän sä nyt taas sekoilet. Kyse on pelkästä
mielipide-erosta. Sun mielestä vapakalatus on
merkityksetöntä Lohen ja Taimenen tapauksessa, mun
mielestä se ei ole. Eihän tuossa muusta nyt
oikeastaan ole loppujenlopuksi kyse. Kenenkään
kuolemaa en ole suoranaisesti toivonut, vaan
kirjoittanut muutoksesta, joka tapahtuu jonkun
sukupolven poistuttua.
Ongelma on siinä, että sä et ite kestä kritiikkiä,
etkä edes kykene vastaamaan yksinkertaisiin
kysymyksiin, koska oletettavasti niissä on ihan
hyvä pointti. Et nää tai kykene näkemään metikköä
puulta. Tai ehkä paremminkin, että et halua nähdä
sitä. Et kykene olemaan objektiivinen. Sitä nääs
monasti tarvitaan ainakin ripaus, että keskustelu
voi pysyä rakentavana. Muuten se on tasolla eipäs,
juupas ja ei miellyttävät raportit tai tutkimukset
on merkityksettömiä, mutta niitä tutkimuksia,
mitkä antaa tukea omalle agendalle on vallan
täysin oikeassa ja parhaita. Et varmaan ole
tuotakaan itsessäsi huomannut?
Vaikutat vähän sellaiselta kaverilta, joka ei
koskaan ole ollut väärässä missään.
Lämmin vesi, kolmihaarakoukut väkäsillä ja
alamittainen taimen. Melko varma kuolema
Kyllähän noi väkäsettömät koukut ja muutenki
vähemmät haarat alkais olemaa tulevaisuutta
uistepuolellakin.
Mitä nimimerkkeihin, tulee, ni en ole edelleenkään
kirjoittanu, ku kahella nimimerkillä. Jepulis ja
Galigula. Jälkeenpäiten lyhenteillä näistä. Ekan
vaihoin, koska joku muu alkoi kirjoittelemaan
sillä.
Sitäpaitsi kyllä se vähän menee niinpäiten, että
sää häiriköit, jos joku on eri mieltä ja
kirjoittelet ite useemmalla nimimerkillä
Toisaalta se on sama, ku Ip:n voipi esim. mode
tarkistaa ja sun kirjoitusasu on melko
tunnistettava. Eli vaikka olisit nyt sitte
maalaisjärki tai salamonni, ni kyllä tuo on ihan
tunnistettavaa.
Eipä kauan kestänyt tuon "kökkövanan" hiljaisuus...
Sivut
Lisää uusi kommentti