Piti kommentoida yhtä ketjusta poistettua viestiä hieman. Ja siitä viestistä tätä kohtaa

”Ihme että Luken ja WWF:n taimenporukat jaksaa tänne kuitenkin silloin tällöin kirjoitella vaikka vastaanotto on tuota lapsellistä rääkymistä. Iso kiitos heille.”

Empä kyllä usko että ainakaan kokeneemmat työkseen taimenhommia tekevät tänne kirjoittelee, tuskin viitsivät lukeakkaan. Kirjoitusten taso ja linja on ajoittain ihan hyvä, mutta sitten on tätä turhaa riitelyä ja huutelua ja vääntämistä. Viihteellistä ehkä, mutta ei ammattilaisilla tai asiaan vakavasti suhtautuvilla ole aikaa tai halua näihdin viihde-postauksiin.

Ihan hauskoja viestejä nämä ”käkätys”-viestit tuossa aiemmin (jotka siis onneksi on nyt poistettu), mutta juuri tätä asiaan kuulumatonta huttua joka karkottaa itse asiasta kiinnostuneet helposti pois.

Täällä moni yrittää puhua tutkijoiden suulla, ja yrittää omia tutkijoita oman agendansa taakse. Minusta se tuntuu hieman surkuhupaiselta jo lähtökohtaisesti.

Kirjoittelin keväällä pitkähkön viestin juuri tästä taimenen poikastuotto / vaelluspoikastuotto – asiasta, koska olin huolissani koskikalastuksen vaikutuksista taimenen poikastuotantoon. Sitä mukaa kuin tutkimustuloksia on taimenen rauhoituksen jälkeen tullut, on käynyt yhä selvemmäksi, että koskilla kalastamisella ja varsinkin kahlaamisella on voimakas vaikutus taimenen poikasmääriin. Lähetin sen viestin jotakuinkin kaikille asiaan liittyville asiantuntijatahoille ja tärkeimpiin intressiryhmiin. Lukeen, WWF:ään, Virhoon, SLL:ään, SVK:hon yliopistotutkijoille ja asiassa töitä tekeville tai julkisuudessa oleville yksityishenkilöille. Palaute oli varsin asiallista ja tuli aika selväksi, että tutkijat ja taimenen elvytyksen kanssa töitä tekevät ovat ensisijaisesti ”kalojen puolella”, kuten yksi Lukelainen asian hienosti ilmaisi. Totesivat olevansa näiden asioiden suhteen aika voimattomia. Osittain olen kyllä eri mieltä. Asiasta pitäisi keskustella paljon enemmän.

Lupasin ottaa asian esille keskustelupalstoilla, koska loppujen lopuksi muutos lähtee käytännössä tehokkaimmin ehkä kalastajista itsestään. Eli juuri sitä oman tekemisen kriittistä arviointia pitäisi aktivoida ja saada kalastajat vaatimaan taimentenpoikasia paremmin suojelevia kalastussääntöjä. Ihannemaailmassa tutkijat ottaisivat asiaan enemmän kantaa, mutta inhimmillisistä syistä johtuen se voi olla vaikeaa. Moni tutkija kun tykkää myös itse kalastaa koskilla ja kalojen lisäksi kyseessä on myös pitkäaikaiset ihmissuhteet.

Korona tuli keväällä ja laittoi minun aikataulun niin kiireiseksi, että keskustelun herättäminen sai jäädä. Ehkä talvella ehtii, ehkä ei ehdi. Asiasta kiinnostuneet löytävät mahdollisen keskustelun aiheesta perhokalastajat.net –sivustolta alkuvuodesta 2021.

Qukkon mainitsemasta ”itsekritiikin harjoittamisesta” sen verran, että kun yritin tästä herättää keskustelua parisen vuotta sitten, oli vastustus joiltain tahoilta erittäin kiivasta ja jopa hämmentävää. Erittäin selväksi tuli, että kaikki eivät ole ”kalojen puolella”. Osa ajaa oman lajin etua kalojen kustannuksella. Se on tässä tapauksessa hyvin surullista. Taimen on erittäin uhanalainen ja sellaiseksi jää, jos asioihin ei oteta erilaista näkökulmaa kuin oma lyhyen tähtäimen etu.

Suomessa kutualueen kahluurajoitus on edelleen todella harvinainen. Totta, että keski-Suomen koskilla ja kuuluisissa mestoissa on yleistä jonkinasteinen rajoitus (jota ei valitettavasti usein valvota). Suuremmat joet, reittivedet ja isommat lisääntymisalueet eivät ole pääsääntöisesti khaluurauhoituksen piirissä.

Tutkijoilla ei ole "näkemystä syistä", koska taimenen tilanne vaihetelee niin valtavasti eri alueilla. Esimerkiksi sinun uskomus verkkokalastuksesta sopii pariin mökkijärveen ja rannikon ammattikalastetulle alueelle, mutta ei vaikuta kemijoen latvan taimenkantaan tai auta Latvavesien keväiseen vedenlaatuongelmaan ja kutupaikkojen peittymiseen humuksella.

Taimenella kun on hyvin eri tyyppiset uhkat Longinojassa, Huopanalla, Kuusamossa tai Tenojoella.

Taimenella on tasan yksi uhka: Ihminen.

Kävin tutustumassa, ja arvasin aivan oikein. Tiukempaa rod limittiä kaivataan, jotta kalastuksen laatu paranisi. Eihän tällä ole mitään tekemistä oman tekemisen kriittisen tarkastelun kanssa, pikemmin päin vastoin. Vähentäisi kahlaamista kyllä, mutta nyt oli kyse siitä oman toiminnan kriittisestä tarkastelusta.

Ahaa, eli asia pitää kotimaisilla tutkimuksilla osoittaa, eikä siinä vielä kaikki. Samat tutkimukset täytyy jonkun muun tutkijaryhmän suorittaa muualla maailmassa, että voidaan alkaa keskustelemaan siitä, että rajoitettaisiinko alkukesän kahlausta vai ei. Olet kyllä tällä kommentillasi oikein malliesimerkki siitä, kuinka jotkut ajavat yhden kalastustavan etua ja taimenkannan tila ei siinä paljoa paina. Tutkimuksiin saatavilla oleva raha on erittäin tiukassa. Noita tutkimuksia saadaan siis odottaa luultavasti hyvin hyvin pitkään. Uskon, että asiat saadaan järjestymään kyllä ilmankin. Kunhan pahimmat vastaanvänkääjät vaan lopettavat sen vänkäämisen ja kääntyvät kalojen puolelle.

Tässä olet niin väärässä kuin vaan voi olla. Esim vantaanjoella sorastanousu tapahtuu tavallisesti touko-kesäkuun vaihteessa, ja minimikesto kahluurajoituksille olisi asiantuntijoiden mukaan kesäkuun puoliväli. Keski-Suomen koskilla sorastanousu tapahtuu kesäkuun lopulla, juhannuksen tienoilla Jukka Syrjäsen vetämien tutkimusten mukaan. Luonnollisesti sorastanousseetkin poikaset ovat muutaman päivän hyvin haavoittuvaisia ennen kunnollista uimaanoppimista ja turvallisen kasvuympäristön löytämistä. Kahluukielto puolestaan loppuu useimmilla koskilla jo toukokuun lopussa.

Rannikolla tarkoittanet lähinnä Vantaanjokea? Vantaanjoen parhaat poikastiheydet on olleet longinojalla ja muilla puroilla, joissa ei kalasteta eikä kahlata. Erityisen hyviä ne ovat olleet myös Nukarinkoskella, jossa pidemmät kahluurajoitukset ovat olleet voimassa pisimpään. Siellä on kylläkin myös tehty töitä kutusoraikojen kunnostamisessa, kuten jossain muuallakin, joka myös luonnollisesti vaikuttaa asiaan. Tästä keskustelin joen yhden ehdottoman ykkösasiantuntijan kanssa ja kehtaan tärkeässä asiassa lainata häntä tähän hieman jatkoksi:

"Nyt olen jo esittänyt uudelle kalatalousalueelle uuteen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan, että kahluukielto pidennettäisiin kesäkuun 15. päivään kestäväksi, mitä pidän miniminä, jotta taimenen poikaset edes pääosin selviäisivät kahluusta huolimatta. Nyt kahluukiellon vaikutus ymmärretään Vantaanjoella jo paremmin ja luulisin, että ehdottamani kahluukieltoaika uuteen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan tulee."

Eri asiantuntijatahojen kanssa käymieni keskustelujen perusteella voin sanoa, että eri tahojen suhtautuminen on ollut hengeltään jokseenkin erilaista. Suojelutahot, joilta omat kalastukselliset intressit puuttuu, ovat olleet selkeästi "paremmin kartalla" ja jo havainneet samoja seikkoja huomattavasti minua aiemmin (kahluun vaikutus sorapoikasiin) omilla alueillaan. Tämähän ei luonnollisesti ole yllättävää että omaa toimintaa sivuavassa aiheessa on helpoin löytää syyllisiä mieluiten muualta. Täysin inhimmillistä. Suhtautuminen on kuitenkin kaikilla tahoila ollut mielstäni erittäin hyvä ja rakentava.

Verkokalastukseen tarvitaan myös lisärajoituksia, mutta ne eivät muuta lainkaan heikkoa ^paljon kutupesiä/vähän poikasia^ -suhdetta. Uskoisin, että kykenet tämän ymmärtämään. Vaelluspoikasia tarvitaan lisää ja siihen löytyy konstit poikastuotantoalueilta. Kutupesiä on jo todella paljon monella kalastukselle auki olevalla koskella. Poikasia on silti hyvin hyvin vähän.

Enempään keskusteluun minulla ei nyt valitettavasti ole aikaa. Aika selvästä asiasta vänkäämiseen en sitä tuhlaa, ehkä paremmalla ajalla sitten perusteellisemmin siellä toisella palstalla alkutalvesta. Olisi hienoa, jos vaikka sinä Qukkoid ottaisit asian hoitaaksesi. Jos siis tahdot olla kalojen puolella tai kaipaat taimen-sankarin viittaa. Lähetän sinulle mielellään tutkimustuloksia jos laitat yhteystiedot tavalla tai toisella. Esim. Pk-netin nimimerkkisi ilmoittamalla päästän alkuun. Olen kuulolla myöhemmin illalla.

Ei siinä suurta näkyvää eroa ole. Ero on lähinnä siinä, että kalastusta jatketaan kalastamisen ehdolla, mutta taimenet niin hyvin huomioon ottaen kun voidaan.

Eli vähän niin kuin pienempipäästöinen bensa-auto. Bensa-autoilua ei ole kiellettyä, mutta moottorikoot ovat pienentyneet.

Taimenten suojelu ei kuitenkaan ole niin tärkeää, jotta rakas harrastus pitäisi lopettaa. Jää niitä aina jokunen kuitenkin henkiin.