Meritaimen istutuksia ohjailtiin ihan poliittisista syistä ja siihen ei poikasten laitostuminen vaikuttanut mitenkään. Rahat väheni ja priorisoitiin uudestaan. Yhteistyötä ei tehdä ja vain omaa napaa kaivetaan. Eli järjestelmä ajoi taimenen istutukset alas ja nyt levitellään käsiä.

Paitsi tietenkin ulkomaan avustuksiin voi laittaa miljoonia vai oliko ne miljardeja.

Paljonko niitä istukkaita sitten suolletaan vesiin?

Näin se on. Ja mikäli Suomenlahden saaristossa olisi kunnolla meritaimenta kalastettavaksi, niin se tarkoittaisi, että ihmisillä tarvitsisi olla veneitä, ja veneitä tarvisi olla myös vuokrattavaksi ja opaspalveluita tarvittaisiin nykyistä enemmän. Olisi isot vaikutukset veneilyyn, matkailuun & kalastuskukseen käytettävään rahamäärään. Hauki ei oikeen riitä, etenkään kun niitä riittävän isoja ei ole riittävän paljoa.

Siksi niitä pitäisi istuttaa, koska muuten niitä ei ole. Esim erälehden seuraavassa numerossa kerrotaan vinkkejä kutukuhan jigaamiseen. Että sellaista.

En ole Eko- ja vielä vähemmän Iktyonomi, mutta asiaa vilkaistuani näyttäisi siltä, että valtion kannattaisi huolehtia siitä, että meritaimenta istutettaisiin sen verran että sitä olisi järjellistä kalastaa.

Majoitus olisi tällöin myös yksi iso hyötyjäsektori. Aika isoja pääomia on sidottu majoituspalveluihin Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Mutta mennään me meritaimenen kalastajat Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan. Mitä jos järjestäisi yhden vuoden boikotin Suomessa kalastonhoitomaksussa? Sitä ei valvota oikeastaan ollenkaan ja toisaalta yhden vuoden voisi onkia. Olisiko vaikutuksia?

Eiköhän 37mm verkkokalastus ole vielä tyhmempää. Kalastaa kuhat ennenkuin ne edes ehtii kerran kutemaan. Siinä on ahneus huipussaan

Ei se ihan noin mene. Kutupaikoille kutukunnossa selvinnyt emokala on verkot ja pedot väistellyt, ja siis lajinsa merkittävä suvunjatkaja. Lohijoen tapauksessa asia on aika selkeä: pitkän kutuvaeluksen tehnyt lohi, joka on noussut jokeen ja on kutuvalmis, on kyllä arvokkaampi kuin Grönlannin kupeessa syönnöstävä lajikumppaninsa.

Mitä enemmän kaloja lähtee kutupaikoille, sitä enemmän niitä pääse perille ja sitä useamman kutupuuhat onnistuu. Kääntäen, mitä enemmän niitä tapetaan ennen kudulle lähtöä, sitä vähemmän niitä lähtee ja lopulta kutee. Voi ajatella niinkin, että kahdesta kalasta toinen on sellainen joka pääsee kudulle, toinen ei. Jos tapetaan se joka pääsisi, ei kumpikaan ole kutemassa. Samaa mieltä siitä, että kutupaikoille päässyt on arvokkain yksilö, koska sillä todistettavasti on ne ominaisuudet kunnossa mitä vaelluskalalta vaaditaan.

Muistakaa että äänestämällä pystyy vaikuttamaan kalastuspolitiikkaan, vaelluskaloihin ja virtavesiin. Esim. patojenpurku vaatii todellakin poliittista ohjausta.

Ens viikonloppuna vesille. Jee.

Näin tosiaan on. Vahva tunnistautuminen vaaditaan, mutta tuolta pääsee kurkkaamaan miten istutuksilla hoidetaan kalastettavaa kalastoa nykyisin. Mielenkiintoista koska kalastonhoito maksun suorittaneet ovat vähentyneet sadallatuhannella viime vuosina… rahat hupenee.