Garminis paras/selkein kuva, eikä viivettä, lowikassa hitusen tuhrusempi kuva, toki kohtuudella siitäkin näkee, mutta myös harmittava n. sekunnin viive kalan ottaessa, elikkä tuntuu jo kädessä kun ruudulla näkyy vasta että nyt iskee, toki silläkin ylös saa ottaneita. Molemmilla olen kalastanut ja Garmin noista vähän parempi minun mielestä, näyttö molemmissa pitää olla vähintään 9"

Lowranceen vaihtaneena garminin ongelmien jälkeen voin olla vain tyytyväinen.

Ainakaan Toutosen suurehkot livellä ronkitut kalat eivät jatkaneet sukuaan. Näitä isoja liveillä ronkittuja kalojahan saa joka päivä katsella instasta ja facesta. Mitä isompi kala ja mitä enempi niitä on sen kovempi livemies. Mikä riittää livekalastajille???

Vonkaleet kannattaa vapauttaa veteen, sillä isot emokalat ovat tärkeitä luonnossa. Ne takaavat kalakantojen koon ja elinvoiman, opettavat nuorille vaellusreittejä ja pitävät ravintoketjut toimivina.

Vapaa-ajankalastajat ovat yleensä onnensa kukkuloilla saatuaan ison kalan. Kohottaa kummasti itsetuntoa, kun pääsee ennätyksen haltijaksi tai vaikkapa jonkin sanoma- tai aikakauslehden kilpailun voittajaksi vuoden suurimmalla kalalla.

Pitäisikö ajatella myös asian toista puolta? On alettu yhä enemmän pohtia sitä, miten suurten yksilöiden poistaminen vaikuttaa kalakantoihin.

Koska tietoa on kertynyt, isojen kalojen vapauttamisesta on itse asiassa tullut jo varsin yleinen tapa eri puolilla maata.

Kookkaat kalayksilöt ovat miltei poikkeuksetta myös nopeakasvuisia.

Vesissä, joissa ei kalasteta tai kalastuspaine on pieni, kuolevuus kohdistuu voimakkaimmin pieniin ja nuoriin kaloihin, koska ne ovat lähes kaikenkokoisten petokalojen ja muiden kalaa syövien eläinten saalistettavissa.

Suosituissa pyyntivesissä kalastus kääntää suhteen jopa päinvastaiseksi: kalakanta koostuu pääosin pienistä ja hidaskasvuisista yksilöistä. Vonkaleet puuttuvat.

Tilanne on luonnoton.

Lukuisissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu, että isokokoiset emokalat tuottavat poikasia, jotka säilyvät kuoriutumisen jälkeen hengissä oleellisesti paremmin kuin pienten emokalojen mätimunista syntyneet jälkeläiset.

Suurilla naarailla on enemmän ja kookkaampia mätimunia kuin pienillä. Iso mätimuna voi sisältää runsaammin pikkupoikasvaiheessa tärkeää ruskuaista kuin pieni. Kuoriutunut poikanen saattaa sinnitellä pitkään ilman ravintoakin oloissa, joissa vähällä vararavinnolla oleva poikanen nääntyy hengiltä.

Esimerkiksi eräästä korvasimppulajista on todettu, että vanhojen emokalojen jälkeläiset kasvavat kolme kertaa nopeammin ja kestävät ravinnonpuutetta kaksi kertaa kauemmin kuin nuorten emokalojen tuottamat poikaset. Isojen turskien jälkeläiset selviävät hengissä jopa 5–10 kertaa kauemmin kuin pienten ensikutijoiden jälkeläiset.

Asian tiedostaminen on tärkeää kalastuksen säätelyn kannalta.

Jopa onnistuneen lisääntymisen jälkeen vanhoista kaloista voi olla hyötyä uuden sukupolven eloonjäämiselle ja lisääntymiselle. Tämä koskee erityisesti kauas syönnökselle vaeltavia lajeja, kuten vaikkapa lohta. Nuoret lohet oppivat vaellusreitit seuraamalla kokeneita lajitovereitaan kutuparvissa. Tällaisissa tapauksissa kookkaimpien kalojen poistaminen voi häiritä koko populaation lisääntymistä.

Isojen kalojen pyynti voi sekoittaa myös vesien ekologiaa.

Ravintoketjun huipulla olevien petokalojen poistaminen muuttaa koko ketjun rakennetta ja energiavirtojen kulkua.

Myös muiden kuin petokalojen suurimpien yksilöiden poistosta on huomattavia vaikutuksia kaloihin, pohjaeläimiin, eläin- ja kasviplanktoniin sekä vesikasvillisuuteen. Lopulta vonkaleiden kato näkyy myös veden laadussa: salakat, särjet ja muut pienet saalislajit runsastuvat ja syövät eläinplanktonin vähiin, jolloin planktonlevien määrä kasvaa.

Lue koko artikkeli Tiede Luonnosta 5/2021.

Tietenkään asia ei ole noin yksinkertainen kaikkien kalalajien osalta.
Esim.Hauella ei emokalan koko ei aina korreloi poikastuotannon kanssa.
Myös ahvenen suhteen on ristiriitaisia tutkimuksia.
Jossain kohtaa kalan kasvussa tapahtuu kulminaatio, emokalan koko ei enään heijastu
sukutuotteisiin mm.ulkoisten vaikutusten vuoksi.

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/24519/1/URN%3ANBN%3Afi%3Aj...

Oikea kalamies luottaa omiin taitoihinsa, ei teknisiin apuvälineisiin.

Saako live anturin sekaisin magneetilla jos sitä hinais vierestä.

Tulevaisuudessa, kun käyttäjä valitsee kalan livekaiussa, keulamoottori pitää kalan näkökentässä halutulla etäisyyydellä. On todella ikävää, kun hyvä kala karkaa liveanturin näkökentästä ilman että ehtii yrittämään. Joskus kalan löytää uudestaan, joskus ei. Vaikka sen löytäisi uudelleen, menee hyvää peliaikaa hukkaan.

Kirjoitin oheisen johonkin aiempaan live keskusteluun. Olen edelleen sen takana.

Live luotaimen edut ja haitat:

Edut:
- Enemmän kalatapahtumia (jos vain kala on vähänkään syönnillään), kun tietää tarkalleen missä ja minkäkokoisia kaloja (ja jopa kalalajin) on lähialueella.
- Voi näin ollen kalastaa valikoivammin esimerkiksi vain isoja ja mitoittaa omat välineet sen mukaan (välikoon kaloja tulee joka tapauksessa).
- Oppii nopeasti kalojen käyttäytymisen ja sijainnit vuodenaikojen sekä keliolosuhteiden mukaan.
- Saattaa houkutella uuden tyyppisiä kalastajia vesille (jotka ovat kiinnostuneita tekniikasta ja sen käytöstä)

Haitat:
- Riskinä on ahneus saaliskontaktien kasvamisena. Tämä tulee myös tavallisten kalastajien osalta realisoitumaan.
- Se ilmenee muun muassa isojen yksilöiden pyytämiseen (ja päästämiseen). C&R kalastuksessa aina on riskinä väärä kalan käsittely, liian syvältä pyytäminen tai muulla tavoin kalan vahingoittaminen (jopa taitavien C&R kalastajien toimesta). Toinen riski on suurien kalamäärien kotiin tuominen ja naapureille jakaminen. Pitkässä juoksussa saattaa aiheuttaa isojen kalojen vähenemistä vesistöissä.
- Miten kalavesien tuki-istutusten käy, sen aika näyttää. Onko kalavesien omistajilla motivaatiota kalakantojen ylläpitoon (jos valtionkortilla kalastetaan kalat pois)?

Tulevaisuus:
- Kyseinen tekniikka tulee yleistymään edelleen kehittymään, kun hinnat putoavat seuraavan 10-vuoden aikana.
- Kalastuksen harrastajamäärät tulevat edelleen laskemaan tulevaisuudessa. Miten nykytason kalakorttivarat saadaan ylläpidettyä?
- Paikallisia rajoitustoimenpiteitä lisätään (Rampeille asennetaan puomeja,joista kerätään varoja kompensoimaan kalavarojen käyttöä, Rajoitetaan kalastusta kutuaikaan. Yhtenäisluvista siirrytään takaisin yksityisvesiin tms.)
- Ne jotka kalastavat, saavat suurempia saalismääriä per reissu (kun tekniikka korvaa osittain taidon ja perinnetiedon).
- Kalastukseen käytetty varallisuus kasvaa niiden osalta, jotka kalastaa.
- Vesistöt oletettavasti puhdistuvat pikkuhiljaa (nyt kun turvetuotantokin ajetaan pikkuhiljaa alas)
- Vaikea ennustaa miten isojen kalojen käy, mutta itse epäilen niiden määrän harvenevan ainakin niissä vesistöissä joissa ei nykytasolla olevaa tuki-istutusta kyetä pitämään
- Särkikalojen määrät tulevat lisääntymään (kun kalastus kohdistuu lähinnä petokaloihin) ja vesistöt lämpenevät.

40 vuotta sitten kaikki Suomen vesialueet oli tyhjiin kalastettu verkoilla, ainoastaan lohikalojen tilanne saattoi olla parempi , syynä että rahvas ei päässyt koskitaimenia kalastamaan. Verkoilla tapettiin kaikki syötäväksi kelpaava.

Nyt verkoilla kalastavat lähinnä eläkeläiset ja muu vanhempi porukka ja kalakannat ovat ovat huomattavan hyvät.
Myöskin pimeä kalan myynti on rajusti vähentynyt. Verkkoja näkyy noin 5% aikaisemmasta määrästä.

Kalakannat ovat parantuneet viimeiset 30 vuotta ja tuolloin pelättiin vetouistelioitten tyhjentävän 2D kaikuluotaimella vedet.
Näin tapahtui ainoastaan raksikalastajien toimesta järvitaimenen ja järvilohen kohdalla. luonnollisen syötin käyttö pitäisi kieltää vetouistelussa koska molemmat lajit ovat uhanalaisia.

Kuha ,hauki ja ahven kestävät kalastusta ja yksikään livekalastaja ei saa samaa määrää kaloja, kuin muutama verkko tyyliin 24/7/10

Minulla on viistokaiku ja pilkkikaiku, kuhia otan vuosittain n 20 kpl ruokakaloiksi keskimäärin 1 per kalastusrupeama.
Livelaitteen hankin ehkä tulevaisuudessa, kun hinnat halpenevat ja tekniikka paranee

Näissä livenkäyttäjissä laite tekee työn, kalastaja vaan poimii kalan kuin omenan puusta, tämä se on sitten hienoa, ollaan niin kovia ja monella nuorella vielä pappa betalar.

Jopa todella surullista, että päästään keskittämään kalastus pelkkiin isoihin yksilöihin somekuvien takia. Sitten on vielä näitä kisoja joissa isoihin kohdistuva kalastuspaine on todella kova ja teippivene miehet saapuvat rantaan kuin huippu urheilijat ja se on todella noloa. Plus että yleensä nämä isoon keskittyvät puhuvat vastuullisuudesta, mutta mitä vastuullisuutta on keskittää kalastus isoihin yksilöihin, kun nykyteknologialla kalastuksen voi kohdistaa pienempiin yksilöihin?

Mielenkiintoista tulla huomaamaan kuinka kauan jaksaa live porukka patsastella isoilla kaloilla?, Paljon hienompi on ilman elektroniikkaa pyydetty kala.

Eihän sitä voi kuvasta erottaa, onko käytössä ollut elektroniikkaa vai ei. Iso kala on iso kala.

Tulevaisuudessa entistä isommilla saa huomioarvon. Old school kalastajien muinaiset enkkakuhat 7 kg tai 10 kg hauet ovat paperia, kun uuden teknologian avulla niiden rikkominen ei ole temppu eikä mikään. Se tietenkin harmittaa old school jengiä, koska takan päälle kehystetty suurkuhan kuva ei näytä enää miltään, koska uutisvirta tuo nokan eteen jatkuvalla syötöllä puolet isompia kalankuvia.

Pitää palata aikoihin, jolloin ansiomerkkejä jaettiin sen mukaan, miten kevyillä välineillä (ohuella siimalla) sai minkäkin kokoisen kalan. Vai onko tämä kansainvälinen ajattelu enää voimissaan? Siinä oli maailmanlaajuinen instanssi pitämässä kirjaa.

Olen hieman erimieltä kanssasi. Kalakannat ovat Suomessa menneet 40 vuodessa jatkuvasti alaspäin ja/tai vääristyneet. Ennen kalastettiin monipuolisemmin sekä petokaloja että muita kaloja (pilkillä/ongella, verkoilla, katiskoilla ja pienillä rysillä). Kalat menivät pääsääntöisesti ruokapöytään. Monipuolisen kalastamisen vuoksi kalakannat olivat paremmin tasapainossa. 80-luvun lopussa alkoi kuhan teho tuki-istutukset suurella vimmalla. Sitä piti istuttaa joka paikkaan. Sen seurauksena moni hyvä ahvenvesi tuhottiin/pilattiin, kun kuha ja ahven osittain kilpailevat samasta ravinnosta. Monin paikoin kuhaa istutettiin niin paljon, että se on kärsinyt nälästä ja kitukasvuisuudesta (esim. Turun saaristossa). Särkikalakantojen parantuessa haukikannat ovat viihtyneet hyvin (vaikkakin rannikkovesillä nekin ovat taantuneet – kiitos kalastuslain muutoksen 90-luvun jälkimmäisellä puolella). Nykyisellään kalastus keskittyy lähes kokonaan petokaloihin ainakin vapaa-ajan kalastuksen osalta (pois lukien ehkä muikku, silakka ja siika). Elektroniikan ja teho tuki-istutusten vuoksi, petokaloihin saadaan helpommin kontaktia joka luo illuusion parantuneista kalavesistä. Jos kuhan tuki-istutuksista luovuttaisiin, todellisuus monilla vesillä muuttuisi muutamassa vuodessa toisenlaiseksi. Todellisuudessa ahvenkannat ovat heikentyneet/kääpiöityneet (rannikkovesillä ja sisävesillä) ja särkikalakannat kasvaneet.

Kalavedet olivat vielä 70-luvulla ja 80-luvulla viemäreitä, joihin metsäteollisuus, maatalous, kunnallisjätteet yms. surutta laskettiin. Samaan aikaan soita ojitettiin, joka lisäsi humusta (vedet tulivat happamimmiksi). 80-luvulta eteenpäin vesistöt ovat monin paikoin alkaneet elpyä puhtaammiksi, kun kunnallisjätteitä ja metsäteollisuuden jätteitä alettiin puhdistamaan. Nyt ovat imeytyneet pohjasedimentteihin ja/tai menneet jokia pitkin eteenpäin eli menee vielä pitkään ennen kuin vesien todellinen puhdistuminen on samalla tasolla kuin aiemmin. Tämä on ollut yksi syy miksi kalakannat ovat kärsineet, kun kutualueet ovat muuttuneet mutavelliksi. Samalla se on yksi merkittävä syy miksi särkikalakannat ovat lisääntyneet. Yhdessä kuhan tuki-istutusten, tämä on vääristänyt monien silmissä kalakantojen todellisen tilan.

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että 70- ja 80-luvulla kalastus oli suurta kansanjuhlaa kun suuret ikäluokat ja heidän jälkikasvunsa viettivät aikaa vesillä. Suuri osa kansasta kalasti ympäri vuoden viemäreistä kalaa. Se kala meni ruokapöytään – eikä sitä valikoiden heitetty variksille/lokeille tai takaisin jorpakkoon kellumaan. Kaikki kelpasi kalalajista riippumatta. Nyt pyynti on petokalavaltaista ja niistäkin hyödynnetään vain parhaat osat. Kalastus on harrastuksena vähenevä, mutta samaan aikaan ne jotka kalastavat saavat suurempia yksikkömääriä johtuen kalastusteknologian kehittymisestä eli elektroniikasta ja muista kalastusvälineistä (ei ollut ennen jigejä tai muita käsialavieheitä - virvelitkin olivat mitä oli eli uistimen heitto-ominaisuudet heikot).

Nyt, kun livelaitteet alkavat yleistymään, tämä edelleen vääristää kalakantoja ja ymmärrystä kalakantojen tilasta. Edelleen pyytäminen kohdistuu petokaloihin ja tällä kertaa suuriin yksilöihin. Livelaitteiden vuoksi petokalakontaktit lisääntyvät ja kalastuksesta tulee jälleen hieman tehokkaampaa.

Lukekaapas tästä >https://www.kuhamaa.fi/kuhajarvien_kalastusselvitys.pdf sivu 22

90 luvulla kuhasaalis oli 1,4 kg/ha ja 2010 luvulla 2,5 kg/ha eli yli kilo lisää kuhaa per hehtaari.

Kerropa pari omaa esimerkkiä Viitasaari Keitele 80 luvun alku, kuhaa ei lainkaan, ahvenet ja hauet pieniä.
Nykyään hyvin kookasta kuhaa ja ilmeisesti ahventakin.

Pomarkku Isojärvi ( siellä se Eumerikin käy) 80-luvulla oli pieniä 20-40g ahvenia jokapaikassa ja joitakin haukia.

Nyt kuhaa todella hyvin niin jigillä ,uistellen ja pilkkien ja myös hyvän kokoista ahventa.
Kuha ja hauki ovat kilpailioita ja useissa tutkimuksissa tämä on todettu..

Toki aina nämä ovat paikallisia muutoksia, mutta noin yleensä kalakannat ovat Suomessa parantuneet huimasti.

Vielä kun saisi ulkomaiset kalat kaupoista pois , en osta Norjan lohta, kotimaista kirjolohta savustelen.

Turhaa niintä live-henkilöitä on syyllistää, eivät vaikuta kalakantoihin promillin vertaa....