No totta tosiaan, naapurin verkot vetävät kuin taikaiskusta tuoreita "lohtia" Nässijärvestä. Mies parka hehkuu ylpeyttä joka kerta, kun nostaa verkot vedestä ja paljastaa saaliinsa. Kaksi punalihaista ilmestyy melkein poikkeuksetta verkkoihin, ja naapuri ei säästele kehuja niiden mausta. Kalat painivat siinä kilon tuntumassa, ja naapuri vakuuttaa niiden olevan herkullisen makuisia.

Onhan tuo naapurilla sellaiset 50 milliset verkkonsa, ja hän on sitä mieltä, että ne ovat täydelliset saaliin pyytämiseen. Kysyessäni, ovatko nämä "lohet" järvilohia vai taimenia, naapuri jää miettimään ja myöntää, ettei ole ihan varma. Mutta mitä väliä sillä on, kun ne maistuvat niin hyviltä?

Entäpä sitten nuo verkot? Kyseessä on siis 50 milliset, mutta kun otin puheeksi sen, että "lohet" tuntuvat hieman alaikäisiltä, naapuri paljasti omistavansa yhden 55 millisen "valasverkon". Kaikki on näköjään suhteellista, ja naapurin mittapuulla se 55 milliä on jo valtava harppaus eteenpäin.

Mutta ei hän eläkeläisenä enää jaksa sellaisten valasverkkojen kanssa säätää. 50 millillä saa kuulemma parhaiten kuhia, ja se riittää hänelle mainiosti. Naapuri hymähtää, että aika on opettanut, ettei aina tarvitse suurinta ja komeinta verkkoa saadakseen hyvän saaliin.

Ja eikö nuo lohikalat ole Nässyyn istutettuja? Niin naapuri viisaudessaan väittää. Järjestelmässä on kuulemma joku juttu, että kalat istutetaan ja sitten niitä pyydetään. Naapuri ei lähde syvällisiin selityksiin, mutta hän on varma, että siellä järven pohjassa uiskentelee monta istutettua "lohta" odottamassa juuri hänen verkkojaan. Ja mikäs siinä, kunhan ne maistuvat hyvältä.