Vuoden 2019 isoin

Lähde: 


Haastavat kaksi viikkoa takana. Olen käynyt ahkerasti pilkillä ja tavoitellut ahvenia, mutta raitapaidat ovat kiertäneet minun avannot kaukaa. Pientä turhautumista on ollut havaittavissa, kun viereisiltä avannoilta on noussut mörköahvenia ja omalla avannolla kaikuluotain on piirtänyt tyhjää. Tai olenhan minä saanut siikoja ja alkoi jo pelottamaan, että kohta saan lempinimen siika-Jekkonen. Onneksi tilanne muuttui.

On olemassa sanonta ’apina pois selästä’. Ei minulla koskaan aiemmin ole sellainen otus selässä kiipeillyt, mutta nyt parin viikon ahvenettomuuden jälkeen aloin tuntemaan painolastia hartioilla. Joskus se on ihmeellistä, että vaikka pilkitään samanlaisilla tasureilla samoilla kalapaikoilla, niin ahven saattaa ihan uhallaan jättää sinun tasurit huomioimatta. Ei tietenkään saalis ole pääasia kalastuksessa, mutta onhan se aina välillä kiva lisä. 

:(

Kaikki keinot on kokeiltu, jopa onnenbanaani

On pörrätty kelkan kanssa siellä täällä, kun olosuhteet jäällä muuttuivat sellaisiksi, että enää ei jää kelkalla jumiin. Asia kuitenkin kääntyi päälaelleen ja jäällä olikin jo liian hyvä liikkua. Lumi suli pois ja kelkka suti paikallaan eli jäätiin sittenkin jumiin. Lisäksi liukumuovit meinasivat sulaa.

Nappasin hienon kuvan =)

Kevät tuli, lumi suli…

Tehtiin ratkaisu, että käydään ostamassa potkukelkat ja kuljetaan niillä pilkille. Lumettomalla jäällä potkuri luistaa hyvin ja sillä pääsee nopeasti kilometrien päähän.

Hong Kongissa oli kaikki Eslan potkurit puoleen hintaan, ostettiin taittomallit

Kun haettiin potkurit kotiin, alkoi satamaan lunta. Lunta satoi kerralla kymmenen senttiä ja sitä tuli lisää myös seuraavina päivinä. Eihän me niillä potkureilla ehditty pilkille kertaakaan, joten vaihdettiin taas lennosta moottorikelkkaan Nyt jäällä on toistaiseksi hyvä kulkea kelkalla! 

Osta potkuri, niin sataa lunta!

Tällä kelillä luulisi kalan syövän hyvin ja kyllähän se söi, nimittäin kaikilla muilla =D

Olen pilkkinyt ainoastaan tasureilla, vaikka morri-ihmiset ovat kehottaneet minua kokeilemaan morria, jotta pääsisin taas kalan makuun. Vielä en ole sille polulle lähtenyt.

Olen saanut yllättävän paljon siikoja ja ne ovat syöneet tasuriin. Välillä olen ihmetellyt siikojen käytöstä, kun ne ovat saattaneet nousta tasurille aivan samalla tavalla kuin ahvenet. Yleensä siiat tunnistaa luotaimen näytöltä, kun ne uivat syvyyttä vaihdellen kauan aikaa vieheen vierellä ja välillä nousevat vieheen yläpuolellekin, mutta poikkeuksiakin näköjään joukossa on.

Nämä siiat olivat onneksi puhtaita

Olen nyt parin viikon ajan harjoitellut käyttämään kaikuluotaimessa flasheria perinteisen luotainnäkymän rinnalla. Se on itseasiassa tosi kätevä ominaisuus, sillä flasher alkaa piirtämään kalat jo aiemmin kuin perinteinen näkymä, vaikka molemmissa on korkea chirp käytössä. 

Jos esimerkiksi lasken tasurin avannosta ja kala jossain kauempana kiinnostuu tasurista ja lähtee kohti, flasher piirtää kalan aiemmin. Näkymät rinnakkain tukevat toisiaan, perinteisestä näkymästä kalan lajin ja koon voi tunnistaa helpommin, kuin flasherista.

Keleissä on ollut tänä talvena tosi suuria ja nopeita vaihteluita ja ehkä se on aktivoinut isompaa ahventa syömään. Facebookissa on näkynyt ihan huikeita kalasaaliita ja tuntuu, että tänä talvena ihmiset ovat saaneet ennätysmääriä suuria ahvenia. Vai ovatko he vaan alkaneet käyttämään Facebookia

Minun kalat ovat olleet viime aikoina tämän kokoisia

Sitten koitti se päivä, kun sille karvaiselle kaverille selässä tuli lähtö. Olin jo ihan oikeasti aikeissa mennä pilkkikurssille, kun tuntui siltä, että pilkkitaidot olivat kadonneet (jos sellaisia nyt koskaan on ollutkaan).

Olen huomannut, että kala ei syö yhtä hyvin kirkkaalla säällä, ainakaan nyt kun lumen määrä jäällä väheni. Kun säätiedote näytti eiliselle pilvistä keliä koko päiväksi, niin sain pienen toivonkipinän kalan syönnistä. Ehkä kala ei ole niin arkaa enää.

Oltiin jäällä auringonnousun aikaan ja jo silloin oli yllättävän valoisaa. En tiedä onko auringonnousulla niin suurta merkitystä pilvisinä päivinä, kun keli ei välttämättä kirkastu kunnolla koko päivänä.

Taidetta jäällä

Eilen luotaimessa ei näkynyt mitään auringon noustessa. Pilkin tyhjää tunnin ja toisen, kunnes havahduin pohjasta lähteneeseen viivaan. Nyt muuten tulee vauhdilla! Pidin vavasta kiinni ja pian tärppäsi, se kala ei epäröinyt. Lapoin siimaa jäälle ja apina olkapäällä kurkki, mitä oikein tapahtuu.

Jäälle nousi tasan 600g ahven ja olo alkoi vähän helpottumaan. Alkaako ahvenettomuuden kirous väistymään… 

600g tuntui hyvältä

Ahven tuli Kalapelen keltamahaisella foliomuikulla, jonka olin vartavasten valinnut siiman päähän lumisateen vuoksi. 

Kalapelen Nulikka

Valitettavasti ahven oli joku yksinäinen vaeltaja, koska sillä ei ollut yhtään kaveria mukana. Tyhjän luotaimen tuijotus jatkui. 

Kairasin reikiä vähän väliä ja vaihdoin avantoa aina nopeasti, jos luotaimessa ei ollut eloa. Jos kalaa ei alkanut alueelta löytymään, niin siirryin toiseen paikkaan. Juha halusi etsiä kalaa kävellen ja minä tein kelkalla vähän pidempiä siirtymiä. Kiersin päivän aikana lähemmäs kymmenen eri paikkaa.

Joku mörkö kävi näyttäytymässä, meinasi sydän pysähtyä…

Tyhjää, tyhjää ja tyhjää. Homma ei alkanut jalostumaan millään sen aamun kuusisatasen jälkeen. Kokeilin useita eri tasureita, koska lumisadekin oli lakannut. Ehkä tasuri ei tarvitse enää keltaista mahaa, vaan pilven raosta pilkahtelevan auringon vuoksi ahvenille voisi kelvata muutkin värit. 

<3 jäällä

<3 taivaalla

Pilkkitoimisto

Puolen päivän aikaan soitin Juhalle ja kysyin siirrytäänkö eräälle tietylle hotspotille yhdessä. Juhalla oli myös hiljaista, joten hän pyysi kelkkataxin hakemaan hänet. Tein työtä käskettyä. 

Pörhällettiin kelkalla määränpäähän ja toisella avannolla alkoi tapahtumaan kummia. Saatan välillä uittaa tasureita useiden metrien nostoilla, jotta kauempana olevat kalat näkisivät sen. Uittelin Nulikkaa laajoilla vedoilla ja pian flasherissa alkoi näkymään eloa. 

Mitä ihmeitä nuo flasherissa näkyvät kalat ovat, kun perinteinen näkymä ei piirrä mitään? Pidin vavasta kunnolla kiinni ja metri ennen tasuria ruutuun ilmestyi kala. Sekunti tai kaksi sen jälkeen tunsin tärpin. Hui, nyt tulee ahvenia vauhdilla jostain sivulta! 

Nostin kalan jäälle ja se oli filekokoa. Laskin äkkiä Nulikan takaisin uimaan. Juha oli tulossa viereiseltä avannolta katsomaan sitä touhua, kun olin ihan liekeissä. Taas näkyi flasherissa tasuria lähestyviä kaloja ja perinteinen näkymä piirsi ahvenen vasta juuri ennen tärppiä. Pam! Kala kiinni ja minä lapan siimaa jäälle samalla, kun apina tipahtaa selästä. 

Avannosta tulee hyvänkokoinen ahven ja Juha hämmästelee vieressä: ”Tuohan on kilon ahven!” Hieraisen silmiä ja hämmästyn kalan kokoa itsekin. Oho, sehän tosissaan on iso! 

Ahven oli noin 40cm

Ahven painoi 970g

Tiputin tasurin nopeasti takaisin avantoon ja vastassa oli hiljaisuus. Juuri hetki sitten vauhkona avannon alla poukkoilleet ahvenet olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Ne tosissaankin olivat ajolla, koska tulivat välivedestä tasurille ja jatkoivat matkaa, kun ruoka hävisi nenän edestä.

Nostin Nulikkaa metrejä ylöspäin ja annoin siiman pudota vapaana takaisin. Yritin saada parven takaisin, mutta kaloja ei enää näkynyt. 

Sain päivän aikana vielä yhden filekalan ja päivän kokonaissaldo oli neljä filekaa ja yksi kukkokala. Kaikki tulivat samalla Kalapelen Nulikalla, jopa se kukkokala! Viimeisen parin viikon aikana olen saanut yllättävän paljon sinttiahvenia tasurilla. Peto se on pienikin peto

Uskomaton ahmatti, kun söi tasurin pää edellä =)

Kalojen keskikoko oli hyvä ja päivän päätteeksi fiilis oli mahtava, sillä olin saanut yhden elämäni suurimmista ahvenista. Muistelen, että 970g kala olisi kolmanneksi suurin koskaan saamani ahven. Jee! 

Päivän neljä parasta

Talvella isojen kalojen vapautus on haastavaa pakkasen vuoksi ja eilenkin oli kymmenen astetta pakkasta sekä navakka tuuli, joten kaikki kalat lähtivät ruuaksi. 

Lahkeet ja kengät olivat kotiin lähtiessä paksun jään peitossa

Tehtiin tänään ehkä pikaisin pisto pilkille ikinä. Eletään maaliskuuta ja ajattelin, että tässä vaiheessa pilkkikautta pilkillä ei enää palella. Olin täysin väärässä. Reilun kymmenen asteen pakkanen ja ihan älyttömän kylmä pohjoistuuli tekivät olosuhteista niin kylmät, että luulen Pohjoisnavallakin olleen lämpöisempää.

Harvoin tuntee kylmyyden luissa ja ytimissä, mutta tänään kylmyys meni kaikkien vaatekerrosten läpi. Olen niin onnellinen, että en saanut kaloja, sillä sen jälkeen olisin voinut sanoa kymmenelle sormelle heihei. Ne olisivat paleltuneet pilalle ja napsahtaneet poikki, joten loppu hyvin kaikki hyvin

Yritin lämmitellä auringonpaisteessa, mutta pohjoistuuli oli toista mieltä

Me saadaan ensi viikolla harvinaisia vieraita, kun muutama tasurihurja saapuu Kuopioon pilkkilomalle. Toivottavasti Savon ahvenet ovat silloin vieraskoreita ja nälkäisiä

Artikkeli Vuoden 2019 isoin ahven julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.