Tasurihurjien

Lähde: 


Vuoden odotetuin pilkkireissu on takana ja kyllä nuo talvitreffit ovat aina ikimuistoinen tapahtuma. Hienot puitteet ja hienoja ihmisiä! Treffit ovat joka vuosi viikolla neljä ja keliolosuhteisiin ei pysty vaikuttamaan, mutta muuten tietää aina, että mukavia juttuja on luvassa.

Juha on vienyt treffeille aina pari kalakukkoa ja vaikka tasurihurjien tapahtumasta onkin kyse, joutuu aina pikkuisen morrittelemaan ennen Ruokkeelle lähtöä. Kuinkas sattuikin edellisille päiville ”mahtavat” morrikelit, pakkasta nimittäin oli yli 20 astetta ja pieni tuulenvirekin kävi, mutta ei auttanut valitus, kukkokalat piti saada.

Meillä oli kelkka remontissa ja juuri ennen reissuun lähtöä saatiin se kuntoon. Tai minähän katsoin vaan vieressä, kun Juha ahersi tallin lattialla, mutta pääasia, että Lynkkis toimii taas. Tehtiin kelkkaan sisäänajo ja jospa se nyt palvelisi edes jonkun aikaa.

Se toimii taas =)

Käytiin kelkalla Sotkalla kukkokaloja etsimässä. Jäällä oli joka paikassa kauheasti lunta ja lumen alla vettä. Luultiin, että jääolosuhteet olivat Sotkalla huonot, mutta jälkikäteen ajateltuna ne olivatkin ihan ok, sillä Hummonselällä ne vasta olivat oikeasti huonot.

Meillä oli Sotkalla pilkkiteltta mukana ja laitettiin pilkkireput telttaan vierekkäin. Teltassa oli yllättävän hyvä morritella. Pieni kala ei oikein ollut syönnillään, vaan meinasi tulla vaan filekaloja Onneksi saatiin pikkusinttejäkin vähän.

Juhalla oli haasteita kukkokalojen onkimisessa :)

Jouduttiin lähtemään kukkokalajahtiin vielä seuraavana päivänä. Pakkasmittari näytti -22C, mutta ei muuta kuin teltta pystyyn ja sisälle morrittelemaan. Tuuli ei pure sormiin ollenkaan, kun menee teltan suojiin.

Pakattiin rannassa tavarat ahkioihin ja sitten Juha sanoi, että se teltta on muuten edelleen autotallissa. Voi hitto, olkoot. Mennään karaistamaan sormia Puruveden reissua varten, jospa me muutama tunti pärjätään ilman telttaa.

Kalaa ei meinannut löytyä millään. Kyllä silloin on kukkokalaa avannot täynnä, kun et niitä tarvitse, mutta sen pari kertaa vuodessa kun niitä lähtee varta vasten pilkkimään, ei varmasti löydy. Muutaman tunnin ja muutaman sintin jälkeen lähdettiin kotiin ja haettiin loput kalat kaupasta. Siellä olikin sopivasti Puruveden muikkuja myytävänä

Sain ehkä pienimmän ahvenen ikinä, se ei painanut mitään :)

Juha ”Hannu Partanen-Hanhi” teki minullekin kalakukon gluteenittomana versiona, oli ehdottomasti paras kukko mitä olen koskaan syönyt, kiitos!

Tattarijauhoista tehty kalakukko, ihan parasta!

Keskiviikkoaamuna kello kuusi oli lähtö kohti Ruokkeen lomakylää. Matka oli ihan kauhea ja lunta satoi vaakatasossa. Matkan varrella oli useita autoja ojassa, mutta onneksi me pysyttiin tiellä. Kärry perässä joutui välillä ajamaan viittäkymppiä, kun näkyvyys oli lumisateen ja pöllyävän lumen takia nolla.

Oltiin perillä aamupäivällä ja syötiin vähän evästä, jonka jälkeen lähdettiin jäälle. Juhahan sai viime treffeillä ensimmäisenä päivänä kilon ahvenen ja se kala löytyi jo neljänneltä avannolta. Monenneltakohan avannolta Hannu Hanhi tänä vuonna sen kiloisen vetäisee?

Tuttu mökki odotti meitä :)

Kohti Hummoa!

Meitä varoiteltiin huonoista jääolosuhteista ja en olisi ikinä uskonut, että ne oikeasti olivat niin huonot. Edellisinä vuosina ollaan saatu luxusolosuhteet tähän vuoteen verrattuna.

Rannassa ei paljon Hummonselkää näkynyt

Lähdettiin rannasta kohti ensimmäistä kalapaikkaa. Ensimmäiset pari sataa metriä mietin, että hyvähän täällä on mennä kelkalla. Sitten alkoi kelkka uppoamaan. Kelkka meinasi jäädä kiinni vähän väliä ja pelkäsin onko selällä kuivaa kohtaa ollenkaan. Välillä onneksi löytyi kuivempikin alue, johon uskalsi kelkan pysäyttää, mutta kun kelkka uppoaa kovassa pakkasessa loskaan, niin telasto jäätyy hetkessä umpeen.

Kun oltiin ajettu vartti Hummonselällä, päätin että näillä treffeillä ei kalapaikkaa päivän aikana vaihdella. Jos vaan pääsee kelkalla uraa pitkin aamulla johonkin, niin siinä nakotetaan koko päivä. Liikutaan sitten vaikka jalan ja etsitään kalaa lähialueilta.

Löydettiin kuivempi kohta ja päätettiin jäädä siihen. Lunta satoi edelleen vaakatasossa ja jäällä ei näkynyt mitään muuta, kuin valkoista. Kartan perusteella paikka vaikutti hyvältä ja siinä oli laajemmaltikin potentiaalista kairattavaa.

Lunta riitti

Lähdin kävelemään kelkalta ja ensinnäkin lunta oli ihan hirveästi, Juha mittasi yhdestä kohdasta lumen syvyyden ja se oli 42cm. Eihän siinä olisi ollut mitään, jos lumi olisi ollut kuivaa jään pintaan asti, mutta pian tuntui siltä, kuin jalat olisivat tarttuneet jäähän kiinni.

Lumen alla oli vesiloskakerros, joka teki liikkumisesta ihan toivotonta. Lahkeet jäätyivät hetkessä, ahkion pohja jäätyi hetkessä, märkä kaira jäätyi hetkessä… Treffit eivät alkaneet ihan odotetulla tavalla ja olinkin aika varma viiden päivän MP-putkesta heti ensimmäisen päivän ensimmäisen tunnin jälkeen. Ja kaiken kruunasi kova pakkanen.

Joka kerta kun kairan kairasi jäähän kiinni, kävi näin

Kalapaikalla oli hiljaista, mutta ei meillä ollut vaihtoehtoja. Meidän oma kelkkaura meni umpeen lumisateen takia ja myös kaikki vanhat urat hävisivät keskiviikon aikana. Meidän piti töröttää sillä yhdellä ainokaisella paikalla ja toivoa parasta.

Rantamäen Manu lähetti minulle tasurin treffejä varten ja uittelin sitä epätoivoisena. Olin jo tottunut tyhjän ruudun tuijotukseen, kun pohjasta lähti yksinäinen viiva kohti tasuria. Sehän tulee vauhdilla!

Vuoden tauon jälkeen Puruveden ahven siiman päässä oli taas tosiasia. Lapoin siimaa jäälle ja oikein nätti 31cm raitapaita näki päivänvalon. Kyseisen kalan jälkeen sain muilta hurjilta kommenttia värikoukun käytöstä, ei kuulemma saa olla. Sanoin, että jos tasurin valmistaja itse laittaa värikoukun tasurin alle, silloin se saa olla Olihan siellä treffeillä myös morrittelijoita, mutta ei niistä vääräuskoisista sen enempää

Ei se kala sitäpaitsi edes syönyt siihen värikoukkuun =)

Siinäpä ne ensimmäisen päivän tapahtumat ja kala muuten tuli neljänneltä avannolta. Hannu Hanhelle MP.

Seuraavan päivän keli oli tosi kirkas ja sata astetta kylmempi. Meidän mökissä ei ollut pakkasmittaria, mutta koskaan aiemmin en ole saanut paleltumavammaa sormeen, joten torstaina oli ihan järkyttävän kylmä keli. Peukalon pää on vieläkin valkoinen, onneksi tunto alkaa pikkuhiljaa palailemaan sormeen.

Mahtava keli, vielä kun olisi ollut 20 astetta lauhempaa…

Mentiin heti aamusta edellisen päivän paikalle, koska tiedettiin, että siellä on kova alue, johon saadaan kelkka parkkiin. Olin myös potkinut pienen laikun valmiiksi.

Laskin uuden pikkuflashin avantoon ja heti alkoi näkymään kalaa alla. Hetken päästä ensiuitolla ollut pikkuflash antoi kalan ja kohta toisenkin, mutta siihen jäi päivän tapahtumat. Oikeastaan se oli yhdeksän muun sormen onni, sillä ei ollut kaukana, että muutkin sormet olisivat paleltuneet. Märillä käsillä sellaisessa pakkasessa oleminen ja kalastaminen olisi ollut ihan hirveää. Rukkaset kädessä ei voi kalaa nostella, joten hyvä vaan, että päivän saldo jäi kahteen ahveneen.

Toinen päivän kahdesta kalasta

Ne mökkiläiset, jotka uskalsivat Hummolla kelkalla suhailla, saivat tosi hyvin kalaa ja ihan oikeutetusti. Torstaina toisten savolaisten mökkiin tuli kilon ahven ja lisäksi yli 10kg filekalaa, huikea potti! Mutta katsokaapas alla olevia kuvia, tätä ne huikeat potit vaativat!

Järkytyin tästä

Ja tästä

Jäällä oli pahimmissa kohdissa 30cm vettä ja siihen vielä lumi päälle. Ja uveavantoja siellä täällä. Teräsjäätä oli 10-15cm, mutta ei tosiaankaan joka puolella. Jotkut löysivät jopa kohtia, joissa ei ollut yhtään teräsjäätä.

Me oltiin sen verran arkajalkoja, että ei uskallettu lähteä kelkalla pahoihin loskapaikkoihin. Ja koska kelkkakin on vasta saatu kuntoon eikä oltu sitä kunnolla vielä ehditty testaamaan, siihenkään ei voinut 100% luottaa, joten perjantaiaamuna suuntasimme taas aiempien päivien paikoille. Kannatti! Ei nimittäin tarvinnut heittää kertaakaan rukkasia päivän aikana pois ja sormet pysyivät lämpöisinä. Eli ei siis kalan kalaa koko päivänä

Hmmm, puuttuuko jotain?

Kun kurvattiin kalapaikalle niin alkoi naurattamaan, sillä ahkiosta puuttui kaikki tavarat =D Kairoista, porakoneista, repuista, vavoista ja tasureista lähtien kaikki olivat lentäneet ahkiosta. Tuossa yläpuolen kuvassa oikeassa ylälaidassa näkyy musta piste, sieltä ne kaikki tavarat sitten löytyivät. Siis toivon mukaan kaikki tavarat =) Yhdellä hurjalla muuten tippui Heinolan oranssi 6″ kaira jäälle, jos joku sen löytää niin ilmoitelkaa :)

Kolmannen päivän jälkeen meiltä kyseltiin, että mihin aiomme mennä neljäntenä päivänä eli lauantaina. Lauantaihan on treffien niin sanotusti pääpäivä, koska meillä on silloin leikkimielinen ahvenkilpailu ja suurimman ahvenen saanut hurja saa pojan, eli pokaalin, vuodeksi suojiinsa.

Kun kerroin, että me mennään samaan paikkaan kuin aiempinakin päivinä, niin kaikki kyselivät epäuskoisina, että miksi te taas sinne menette tyhjää pyytämään. Kolme lähes tyhjää päivää eivät saaneet minua lannistumaan, vaan luotin paikkaan ja uskoin, että kyllä siellä kala joskus syö. No todellisuudessahan valitsimme paikan ihan vaan sen perusteella, että sinne meni kelkkaura

Lauantaina oltiin kalapaikoilla ennen auringonnousua ja oli kyllä helppo matka rannasta, kun päästiin ajamaan kovaa uraa pitkin. Jätettiin kelkka parkkiin ja kuinka sattuikin, että ”parkkipaikaltakin” lähti vielä yksi ura kohti hotspottia. Kerrankin vaivaton siirtymä avannolle.

Heti aamusta avannoilla näkyi elämää. Se oli niin outo tunne, kun kolme päivää oli tuijottanut sitä tyhjää luotainta ja nyt me löydettiinkin kalaa. Samuli sai jo ennen yhdeksää reilun puolen kilon kalan ja sen jälkeen muillakin siimat kiristyivät.

Hyvä Samuli!

Jännää, että osa hurjista pilkki jopa 13cm tasureilla, mutta meidän mökkiläisistä neljä viidestä sai parhaat kalat pienellä tasurilla. Minä sain lauantaina päivän kaikki kalat muikunnahkaisella pienellä levypyrstöisellä Kalarosvolla ja Juha ja Samuli saivat kalansa pikkuflashilla.

Sain pari n. 700g kalaa

Tuo ylin kala mikä tuli tasurille, painoi vajaat 700g

En olisi uskonut, että lauantain kisan voittoon riittää reilu 700g ahven, mutta niin vain riitti. Ja vaikka pysti tulikin meidän perheeseen, niin mitäpä veikkaatte, Hannu Hanhelle vai minulle

Minun päivän suurin ahven oli 40cm, mutta tosi hoikassa kunnossa, joten Juha vei pokaalin lyhyemmällä, mutta painavammalla kalalla. Voittokala painoi 744g. Onnea Hannulle! Kalojen nälkä sattui olemaan juuri oikeana päivänä.

Lauantai oli ihan huippupäivä, varmasti paras päivä Puruvedellä ikinä. Vaikka en saanutkaan mitään hurjaa saalista, niin silti olin tyytyväinen niihin muutamiin filekaloihin. Kalaa oli tarjolla hirveästi, mutta suurin osa kaloista ei jostain syystä tärpännyt, vaikka nousikin tasurille. Kaikki muutkin huomasivat saman ilmiön.

Kalaa näkyi paljon

Avannon alla uiskenteli välillä niin isoja ahvenia, että en ole koskaan sellaisia viivoja nähnyt. Siksi meidän sunnuntain pilkkipaikan koordinaatit eivät lauantaista tai muistakaan päivistä kummoisesti poikenneet

Jippii!

Meidän mökkiläisten kalat, meinasi olla ahdasta tiskipöydälä :)

Lauantaina ei ollut enää ihan niin kova pakkanen, vain parikymmentä, mutta kyllähän se taas käsiä palelsi, kun märkiä kaloja oli koskenut. Onneksi tajusin lauantaina ottaa Nevercoldin lämmitettävät rukkaset mukaan. Kysyn vaan itseltäni, että miksi ne rukkaset olivat torstaina mökissä eivätkä mukana jäällä, kun oli se hirvittävän kylmä keli. Olisi nimittäin varmasti peukalo kunnossa vielä.

Sain Facebookin puolella kommentin, että eikö treffeillä vapauteta 40cm ahvenia. Noilla pakkasilla kalojen vapautus on tuhoon tuomittu ajatus, viisi sekuntia ja kalan silmät ovat jäässä. Myös pilkkisyvyydet saattavat olla sellaiset, että kalaa ei enää yksinkertaisesti pysty vapauttamaan.

Kaloille kävi niin kuin tälle limpparipullolle, jäätyivät hetkessä

Sunnuntaina käytiin vielä pilkillä ja aamulla kun astui mökin pihalle, niin keli tuntui lähes kesäiselle. Tuulta ei ollut varmaan ollenkaan ja pakkastakin vain -18C.

Sunnuntain pilkkikeli olikin ehdottomasti paras koko reissulla. Harmi vaan, että kalaa ei oikein noussut. Tai nousihan Samulille se jäätävä mörkö hieman avannon paremmalle puolelle, mutta sen jälkeen se irtosi. Hummolla kaikui kirosanoja.

Menin Samulin luokse ja siinä tilanteessa se ihminen tarvitsi vertaistukea. Naama valkoisena kädet täristen Samuli kertoi mitä oli tapahtunut. No ensi vuonna me löydetään se kala, voin auttaa ylös ottamisessa.

Ihana ilma!

Antti sai sunnuntaina oman ennätysahvenensa, 630g. Antti kulki jäällä joka päivä joko lumikengillä tai suksilla ja oli mahtavaa todistaa Antin ennätysahvenen tuloa. Sen kalan eteen oli tehty ihan tosissaan töitä!

Antille oma ennätysahven (630g) Kalarosvon pikkuflashilla, onnea!

Antti lähdössä ahvenjahtiin hiihtäen

Ihan tosi hieno homma, että jokainen meidän mökin viidestä jäsenestä rikkoi puolen kilon rajan. Roni sai meidän mökkiläisistä suurimman ahvenen, 770g. Se kala tuli perjantaina ja lauantainahan sillä olisi saanut pokaalin.. Vuoden päästä sitten tarkempi ajoitus ;)

Kiitos mahtavasta treffiseurasta koko hurjien porukalle! Ensi vuonna jälleen lähtee laulu soimaan ;)

Kiitokset myös Ruokkeen lomakylän henkilökunnalle!
Artikkeli Tasurihurjien talvitreffeillä julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.