Taas

Lähde: 

 

Jäin kerrasta koukkuun riippumattoretkeilyyn ja käytiin taas viikonloppuna tekemässä pikareissu saareen. Ja tottakai me myös kalastettiin. Siinäpä kaksi täydellistä harrastusta ja ne kun yhdistää, niin elämys on sanoinkuvailemattoman ihana. Suosittelen kokeilemaan!
Kallavedellä on tosi paljon saaria. Itse asiassa Wikipedia kertoo Kallaveden saarien määräksi 1964 kappaletta ja siinä onkin haastetta minulle ja Juhalle, sillä ajattelimme pystyttää leirin aina mahdollisuuksien mukaan sellaiseen saareen, jossa emme ole aiemmin yöpyneet. Nyt meidän ”nukkumasaarten” lukumäärä on 4kpl. Enää vajaa pari tuhatta, niin ollaan yövytty kaikissa Kallaveden saarissa
Viikko sitten oltiin Hätinen nimisessä saaressa ja se oli kyllä hieno vuorokausi. Sain isoimman kesäahveneni ikinä ja muutenkin reissu meni tosi hyvin. Kokeiltiin riippumatoissa nukkumista ensimmäisen kerran elämässä ja koska tänä viikonloppuna me oltiin jo ”vanhoja tekijöitä”, oltiin varmoja, että leirihommat saaressa hoituvat helpommin ja nopeammin. 
Edellisenä viikonloppuna sanoin Juhalle, että riippumattojen kiinnitys on viiden minuutin homma. No eihän se ihan niin nopeasti sujunut, mutta alkuhankaluuksien jälkeen matot saatiin kuitenkin ojennukseen. 
Nyt meillä oli riippumatot alushuopineen ja makuupusseineen nätisti yhdessä paketissa, joten kaiken järjen mukaan riippumattojen kiinnitys ’pitäisi’ olla viiden minuutin homma. No ei se taaskaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä. 
Lähdimme lauantaina vesille vasta alkuillasta ja pakkasimme mukaan yöpymiseen tarvittavat kamppeet ja tarpeeksi eväitä. Lauantaiyöksi oli luvattu vesisadetta, joten meidän piti harjoitella myös tarpin kiinnitystä. Edellisenä viikonloppuna emme tarvinneet katosta ollenkaan, kun oli kuiva keli. 
Kävimme vähän aikaa sitten Pitkä Hakku nimisessä saaressa paistamassa laavulla makkarat. Saari oli ihana ja sinne oli helppo rantautua, joten valitsimme sen lauantain yöpaikaksi. Meillä oli ilta aikaa kalastella rauhassa, kun meidän ei tarvinnut käyttää aikaa majoitussaaren etsimiseen. Tottakai tilanne olisi sitten muuttunut, jos saari olisikin ollut varattu. Onneksi se ei ollut.
Minulla oli jo ikävä kalastamista, vaikka edellisestä kalareissusta ei ollut kuin kuusi päivää. Silti tuntui, kuin en olisi pitänyt vapaa kädessä viikkoihin. Nopeasti ne vieroitusoireet tulevat
Sain testiin uusia jigituttavuuksia Scandinavian Tacklelta. Shaker Baitsin Huntershad jigit ovat Antti Harjun suunnittelemia ja niitä saa kahdessa koossa, 13cm ja 9cm. Periaatteessa isompi koko on kuhalle ja pienempi ahvenelle, mutta kyllä pienempi koko kuhallekin maistuu ja myös toisinpäin. 
Shaker Baits Huntershad 3,5″
Olen kalastanut lähes koko kesän UL-vehkeillä ja tuntuu vähän siltä, että se on minun ykkössetti jatkossakin. Se on niin hyvä ja tunnokas setti kalastaa ahvenia, kun tärpit tuntee hyvin ja ahventen on lähes mahdotonta karata siiman päästä, koska vapa myötäilee kalan liikkeitä hyvin. 
Uusia jigejä oli mielenkiintoista kokeilla, koska erilaisia värejä oli niin paljon. Päätin kalastaa koko reissun ainoastaan Huntershadeilla. 
Värivalikoimaa riittää, on luomua ja ärsyä
Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Toisinaan tulee tuo sananlasku mieleen, kun on tarpeeksi kauan etsinyt kalaa tyhjää luotainta tuijottaen. Lauantaina ei onneksi tarvinnut ajella kuin tunti kalaa etsien, sitten löytyi syvän vierestä iso 6-7 metrin pöytä, joka oli ihan täynnä ahvenia. 
Tänä kesänä kalat ovat yleensä löytyneet tuulen puoleisilta penkoilta tai ”pöydiltä”, joihin tuuli on päässyt puhaltamaan ja työntämään pikkukalaa. Monesti katson jo karttaakin sillä silmällä, että mistä suunnasta tuuli on käynyt ja mitkä olisivat potentiaalisia kalapaikkoja tuulta ajatellen. Se rajaa aika paljon ”turhia” ajeluita pois, vaikka eihän sitä koskaan voi tietää, jos kalat ovatkin juuri niissä paikoissa, mitkä jätän käymättä. Monesti varmasti ovatkin, mutta ainakin tänä vuonna tuulen suunnan hyödyntäminen kalojen etsimisessä on auttanut. 
Paljon ahvenia, mutta ei jättiläisiä
Kalojen keskikoko ei ollut mitään erikoisen suurta, mutta filekokoa kuitenkin. Oli jännä testata eri jigivärejä ja huomata, että vaikka alla oli kalaa, toiset värit toimivat toisia paremmin. Siinä näki, että värillä on väliä. 

Jigivärien toimivuuteen vaikuttaa syvyys, veden väri, ”ilman väri” jne. Tarkoitan ilman värillä sitä, että esimerkiksi aurinkoisella kelillä toimii eri värit, kuin harmaalla tai sateisella kelillä. Tai saattaa toimia, mikäpä ennustaja minä olen
Itse käytän yleensä luomuvärejä, mutta toisinaan kokeilen härnätä kaloja myös ärsyväreillä. Lauantaina illan isoin ahven tuli oranssilla jigillä. 
Illan isoin ahven tuli oranssilla värillä
Ahvenet olivat nälkäisiä, kun jigit upposivat kitusiin näin hyvin =)

Tykästyin jigeihin kovasti, sillä ne olivat niin siroja ja herkkäuintisia, mutta silti niiden materiaali oli kestävää ja ”sitkeää”. Monesti ahvenen jigauksessa ongelmaksi saattaa koitua katkeilevat jigien pyrstöt, koska ahvenet repivät pyrstöt poikki, mutta Huntershadeja ahvenet eivät saaneet rikki ensimmäistäkään. Hyvä merkki! Ahvenia kuitenkin oli kauheasti alla ja tärppejäkin tuli paljon, mutta silti jigit kestivät raitapaitojen käsittelyn.
Vaaleanpunainen maistui
Juha kokeili Huntershadeja myös dropshottauksessa
Luomukin maistui ahvenille
Oltiin kalapaikalla pari tuntia, jonka jälkeen jätettiin ahvenet rauhaan ja siirryttiin saareen. 
Illalla oli ihanan tyyntä
Pitkä Hakku
Juha alkoi purkamaan tavaroita veneestä ja minä otin riippumattohässäkät mukaani ja lähdin asennuspuuhiin. 
”Se on viiden minuutin homma”. Enää en voi vakavalla naamalla sanoa tuota lausetta, sillä eihän se leirin pystytys tule ikinä olemaan viiden minuutin homma. Anteeksi Juha, kun huijasin sinua kahtena viikonloppuna. 
Se meidän ensimmäinen saarireissu meni vahingossa tosi hyvin. Meillä oli sopivalla etäisyydellä olevat puut, jotka olivat tarpeeksi ohuet. Lauantaina en ensinnäkään löytänyt kuin lihavia puita. Ei minulla ollut käynyt mielessäkään, että puu ei saa olla liian paksu, vaikka kyllähän sen nyt jälkikäteen tajuaa ja näkee, että eivät ne riippumaton kiinnitykseen käytettävät ”puunhalaajahihnat” ihan mahdottoman pitkät ole. 
Lisäksi kun meillä on vain yksi tarppi, eli katoskangas, meidän piti löytää kolme sopivalla etäisyydellä toisistaan olevaa puuta, jotta voimme laittaa riippumatoille yhteisen katoksen. 
Itikat imivät minut melkein kuiviin sillä välin, kun kompuroin ryteikössä. Menin saarta edestakaisin ”hässäköideni” kanssa itikkalauma perässä inisten. Matemaattiset yhtälöt vilisivät silmissä, kun puntaroin puiden välejä. Enhän minä oikeasti matematiikasta mitään ymmärrä, mutta epätoivoisena yritin hahmotella leiriä eri puiden väliin.
Vajaan tunnin säätämisen jälkeen Juha tuli apuun. Oli melkein silläkin sormi suussa, kun aikaa oli mennyt jo niin paljon pelkästään puiden etsimiseen. Viiden minuutin homma, heh. 
Yhteisvoimin löydettiin sitten eräästä ryteiköstä kolme ohutta mäntyä, joihin riippumatot saatiin kiinnitettyä. Onneksi riippumattoleirin pystytyksessä on se hyvä puoli, että maasto voi olla vaikka miten epätasaista, niin siltikään se ei estä sillä paikalla nukkumista.
Joo niin varmaan.
Jos joku homma saatiin viidessä minuutissa tehtyä, niin se oli niiden kahden maton kiinnittäminen puihin. Se oli ihan oikeastikin viiden minuutin homma. Sitten kun alettiin virittelemään tarppikangasta, niin se olikin jo tunnin homma, ainakin ensikertalaisella. Kokonaisuudessaan leirin pystyttämiseen kannattaa varata aikaa vähintään tunti, kun muuttuvia tekijöitä on niin paljon.
Tarpin virittelyä
Loppu hyvin kaikki hyvin ja leiri näytti tosi hyvältä, kun kaikki oli vihdoin valmista. Oltiin hikisiä ja itikan syömiä ja päätettiin jättää iltanuotion teko väliin, sillä oltiin myös tosi väsyneitä. Syötiin eväät laavulla ja kömmittiin koteloihimme.
Vielä ei ole keskiyölläkään pimeää
Nukahdin melkein heti hyttyskuoron kauniiseen tuutulauluun. Nukuin koko yön tosi hyvin ja minulla oli ihanan lämmin koko ajan. Olen yleensä vilukissa ja palelen lähes aina, joten olin varautunut yöhön hyvin. 
Paksu makuupussi, pari kerrastoa, paksu jumpsuit, parit villasukat, paksu pipo… Ehkä siksi nukuttikin niin hyvin, kun kylmyys ei herättänyt kertaakaan. No toisaalta ulkona oli yölläkin varmaan 18 astetta lämmintä, joten eipä se ollut ihmekään, ettei kylmä tullut. Pelottaa syksy ja oikeasti kylmät yöt, minulla nimittäin alkoi olla jo vähän ahdasta makuupussissa, joten ei sinne enää kovin montaa kerrastoa mahdu
Ahvenen aamusyönti olisi ollut varmaan jo neljältä, mutta koska mentiin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen, laitoin herätyksen kuudeksi. 
Aamulla heräsin hyvin nukkuneena ennen herätyskelloa. Yöllä oli satanut vähän, joten onneksi oltiin laitettu katos. Luonto oli ihan hiljainen. Ne miljoona itikkaakin olivat nukahtaneet hyttysverkon päälle. Siinä minä taas katselin salaa luonnon verhon raosta maailmaa.

Täältä on hyvä seurata maailman menoa
Kyllä siinä meni varmaan tunti ellei enemmänkin, kun yritin motivoida itseäni nousemaan riippumatosta ja lämpimästä makuupussista. Miten se voikin olla niin houkutteleva paikka pötkötellä ja nukkua, ihan uskomattoman ihana sänky  
Lopulta sain ylipuhuttua itseni riippumatosta pois, kun lupasin keittää itselleni hyvät aamukahvit nuotiolla. Pitkässä Hakussa on puuvaja, joten siellä on aina kuivia polttopuita tarjolla. 
Juha jäi vielä pötköttelemään, kun minä lähdin kahvin keittoon. Riippumatot eivät ihan osuneet mättäisiin, vaikka lähellä oli =)
Pitkässä Hakussa on uusi laavu
Terveellinen aamupala: makkaraa ja kahvia =D
No oli sentään jotain terveellistäkin, testasin grillinektariineja ensimmäisen kerran, hyviä =)
Meillä meni varmaan pari tuntia syödessä ja leiriä purkaessa, mutta onneksi ei ollut kiire mihinkään. Tuuli oli aika kova aamulla ja aallokkoakin jonkun verran. Tehtiin aamuhommat kaikessa rauhassa, jonka jälkeen suunnattiin Ollinselälle.

Löysimme ahvenia paristakin paikasta, mutta emme nähneet yhtään yli 30cm ahventa koko päivänä. Pienempi ahven kyllä söi, mutta tuntui vähän turhalta kalastaa niitä Kallaveden perinteisiä 25cm kaloja. 

Sunnuntaina paras väri oli tämä violetti, sillä tuli suurin osa ahvenista
Myös muutama alamittakuha puri Huntershadia, sunnuntaina oli selkeästi vain pieniä kaloja liikkeellä

Olisin halunnut ottaa muutaman ruokakalan (+30cm) mukaan, sillä emme olleet kehdanneet edellisenä iltana ottaa kaloja kylmälaukkuun. Nyt niitä parempia ahvenia ei sitten enää löytynytkään. 
Harmaa keli kirkastui iltapäivällä
Juha onneksi sai dropshottaamalla pari mittakuhaa, joten omegan saanti sentään saatiin turvattua tällekin viikolle Tänä kesänä jokainen viikonloppu on ollut ihan huikea ja kalaakin on löytynyt tosi hyvin. (Ei nyt muistella sitä Virmaksen reissua ) 
Keulasähkömoottori on ollut huippuhankinta ja tuntuu, että me ollaan saatu muutamassa viikossa enemmän kalaa, kuin moneen kesään yhteensä. Viime kesänä yksi minun luetuimpia blogitekstejä oli se, kun sain viikonlopun aikana yhteensä 18 kuhaa. Se oli suuri luku silloin. Kukapa olisi vuosi sitten voinut edes uneksia 135 kuhasta yhden päivän aikana…

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus olla kaksi yötä saaressa. Emme ole vielä päättäneet mihin niistä 1964:sta saaresta suuntaamme vai menemmekö ylipäätään edes Kallavedelle. Sääennusteet lupaavat hyvää, toivottavasti Ahtikin on reilulla päällä.
Nyt kannattaa nauttia kesästä
Artikkeli Taas retkeilemässä julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.