Sadan vuoden tauon jälkeen taas

Lähde: 

Huh huh, että huhtikuu oli tuskaisen pitkä. Pilkkikausi loppui huhtikuun puolessa välissä ihan yllättäen ja jäät pehmenivät muutamassa päivässä. Kauden lopetusreissu päättyi kirjaimiin M ja P, ja oikeastaan en halua edes muistella sitä päivää enää. Maisemat olivat kauniit, mutta jään alla ei tapahtunut yhtikäs mitään. No se oli sellainen pilkkikausi ja olisihan se voinut kokonaisuudessaan paremminkin mennä.
Kauden viimeinen pilkkipäivä oli 15.4., olin jäällä jo ennen kuutta
Joutsenet saapuivat Kuopioon
Huhtikuu tuntui kestävän ikuisuuden. Jokaisessa vuorokaudessakin oli varmaan 58 tuntia, kun peukaloita pyöritellen tuijotin kelloa ja odotin jäiden sulamista. Tiukassa oli jäät, vaikka koko talvena ei mitkään supervahvat jäät tulleetkaan.
Pirttilahti 1.5.2018 (kuva: Ilkka Turunen)
Vihdoin eilen löytyi sen verran sulaa vettä Savostakin, että päästiin laskemaan Alutroll aalloille. Jotain taikaa siinä kauden ensimmäisessä reissussa aina on, vaikka kalastustapahtumia ei tulisi ensimmäistäkään. Koko talven kun on odottanut avovettä ja viimein saa laskea vieheen veneen laidalta pinnan alle, niin kyllä vatsassa on perhosia =) Siitä hetkestä minä nautin!
Käytiin perjantaina tutkailemassa Kallaveden veneluiskia sillä silmällä, että mistä saisi veneen laskettua parhaiten. Pirttilahden tilanne oli huono, sillä jäätä oli vielä vaikka kuinka paljon. Ei toivoakaan, että sieltä olisi päässyt vesille.
Pirttilahden satama 4.5.2018
Julkulan venerannassa luiska oli sula, mutta sitten taas etempänä näkyi paljon isoja jäälauttoja. Lopulta ajettiin Tikkalansaareen ja siellähän meitä odotti täysin sula luiska eikä jäätä ollut näkyvissä edes kauempana. Päätimme seuraavana aamuna tulla siihen.
Tikkalansaaren veneluiska 4.5.2018
Lauantai koitti ja olin tulisilla hiilillä. Voiko tämä olla totta, että vihdoin hirvittävän pitkän kalastustauon jälkeen pääsen taas kalastamaan Hurautettiin Tikkalansaareen ja rannassa piti pari kertaa hieraista silmiä. Rantaan oli pakkautunut yön aikana kamalasti jäätä ja säikähdin jo, että kalastukset täytyy unohtaa. Juha ei ymmärtänyt minun ”paniikkia”, vaan sanoi, että tämän takia meillä on alumiinivene. No, kai me sitten päästään kalaan.
Tikkalansaaren veneluiska 5.5.2018
Laskettiin vene vesille, tai jäille, kuinka sen nyt ottaa. Tuuli oli aika kova ja työnsi venettä takaisin kohti rantaa. Moottoria ei voinut vielä käynnistää, kun ranta on niin matala. Kohta vene oli poikittain rantaviivassa ja tarttui pohjasta kiinni. Pitikin lähteä tänne jäiden sekaan, missä viivyt kesä…
Olin aivan varma, että kalareissu pitää perua, kun hommat eivät meinanneet edetä. Hyppäsin veneestä rantaan ja sen jälkeen vene keveni sen verran, että pohja irtosi rantahiekasta. Saatiin työnnettyä vene suoraan ja hypättiin kyytiin. Onneksi meillä oli pitkä mela mukana, niin saimme sillä lykittyä venettä syvempään. Pian oltiin turvallisessa syvyydessä ja uskallettiin käynnistää moottori.
Tohatsu hurahti ekalla käyntiin ja kehräsi niin nätisti ja hiljaisesti verrattuna Lynkkikseen, jonka ”huutoa” on koko talvi kuunneltu Alutroll lähti etenemään rannasta kohti jäistä vapaata selkää. Takaraivossa kummitteli paluumatka. Mitenkähän iso projekti on saada vene takaisin trailerille… no se on sen ajan murhe.
Tästä se avovesikausi taas lähtee =)
Ihmettelin, miksi plotteri ei alkanut lataamaan karttaa ja ajattelin sen vain olevan hidas talven jäljiltä. Aikaa kului eikä mitään tapahtunut. Sitten muistin, että minähän käytin karttakortin tietokoneessa jokin aika sitten ja sinnehän se kortti jäi pöydälle. Voi vitsit! No kalareissu on sitten mentävä puhelimen Navionics-sovelluksen kanssa. Onneksi oli edes joku kartta, ei siellä oikein uskalla sokkonakaan liikkua..
Seuraavaksi huomattiin, että meiltä oli unohtunut myös haavi. Toisaalta tiesimme, että sitä ei todellakaan tulla tarvitsemaan kauden ensimmäisillä reissuilla, joten siitä emme olleet huolissamme.
Karvarukkasia pulpetin täydeltä =D
Menimme suoraan Kelloselälle ja siellä jäätä ei ollut oikeastaan enää yhtään. Pieniä jäälauttoja näkyi jossain, mutta ei niin paljon, että se olisi haitannut veneellä liikkumista. Olipa ihana tunne ajella taas veneellä ja emme edes muistaneet, miten nopeasti vene nousee liukuun. Vilpoisaa kyytiähän se vielä tässä vaiheessa kautta on, kun ilman lämpötila ei ollut paljon nollan yläpuolella.
Kallansillat
Myöskään veden lämmöt eivät ole vielä korkeat, vain noin 3C, joten kyllä se kylmyys hohkaa alapuoleltakin alumiiniveneessä. Hankittiin kumimatto veneen lattialle, koska jo viime syksynä kylmillä keleillä varpaat meinasi paleltua, mutta tuo mattoratkaisu vaikuttaa nyt erittäin hyvältä ja ehkäisee varpaiden kylmettymistä.
Kumimatto istui siihen kuin nakutettu, kun siitä leikattiin pieni pala pois
Olen seurannut Facebookissa muiden kalastajien kauden aloitusreissuja ja monella kausi on alkanut ihan huikean hienosti. Tuntuu siltä, että Ahti on ollut suotuisa tänä keväänä ja isoja kaloja on noussut melkein kaikille.
Mutta se Savon Ahti. Se on vähän toista maata. Suattaapa antaa kaloja, mutta suattaa olla antamattakin. Jos me siltä nätisti pyydetään joskus jotain, niin ei se ota kuuleviin korviinsa. Siksi meidän tavoitteetkin ovat yleensä aika vaatimattomia. Joskus toivotaan, että nähtäisiin kaikuluotaimessa kala ja toisinaan ollaan haaveiltu tärpistä.
Eilen Ahti oli kuitenkin ihan kohtuullisen hyvällä tuulella, sillä minun päivän kokonaissaldo oli noin 14. Mutta ei suinkaan neljäätoista kalaa, vaan noin 14 senttimetriä pitkä ahven. Kiitos Ahti siitä =D
Eilen lähes kaikki paikat olivat tyhjiä kaloista ja päivän ainoat tapahtumat tulivat saarten välistä, jossa on hieman virtaava vesi. Ajoimme saarten sopukoissa väylää pitkin ja kai siitä on joskus tukkejakin uitettu, ainakin pohjassa näkyvistä tukkinipuista päätellen. Hienon näköisesti piirtyivät viistoluotaimeen :)
Lowrancen Elite-9 Ti on ollut suurena apuna kalastuksessa ja kyllähän siitä näkee kalojen lisäksi muutakin jännittävää =)

Bongasin kahdesti päivän aikana ahvenia ja ankkuroiduimme molempiin paikkoihin. Juha sai vähän väliä tärppejä ja ahvenia ylöskin asti, mutta minun siiman päässä ei tapahtunut mitään. Vaihtelin jigejä ja katsoin luotaimesta, kun kalat nousivat Juhan jigille. Juha kalasti valkoisella Savage Gearin Bleak Real Taililla ja se väri ei ole meillä kovin usein toiminut. Ajattelin, että Juhan tärpit ja kalat johtuivat uittotekniikasta ja siksi en itse vaihtanut samanlaista jigiä.
Kymmenen eri jigin vaihdon jälkeen päätin kuitenkin huvikseen kokeilla samaa Savagen jigiä. Voisiko muka olla niin tarkkaa värin suhteen… Olin hetkeä aiemmin testannut kyseistä jigiä eri värisenä ja eri pyrstöllä, mutta heti kun vaihdoin valkoisen peliin, tapahtumia alkoi tulla minullekin. Ja nousihan sieltä se 14cm jättikin =) Kalat tärppivät, mutta olivat suurimmaksi osaksi pieniä, joten eivät tarttuneet kiinni. Yksi isompi kala oli hetken aikaa kiinni, mutta sen epäilen olleen hauki. Se tuli niin nopeasti jostain.
Eilen päivän ainoat tapahtumat tulivat tällä 8cm Savage Gearin Bleak Real Taililla (kuva: savage-gear.com)
Lähdimme jatkamaan matkaa ja se oli virhe, sillä seuraavien tuntien aikana luotaimessa ei näkynyt enää mitään. Toisaalta ei me niillä 14 senttisillä ahvenillakaan mitään olisi tehty. Pääasia kuitenkin oli, että avovesikausi on taas täällä. Heikko saalis ei haitannut ollenkaan, sillä tärkein tavoite eiliselle oli päästä takaisin rantaan ja saada vene trailerille. Se tavoite toteutui ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia reissuja ja jospa se Ahtikin lakkaa jossain vaiheessa murjottamasta.
Rantaa kohti
Huh, päästiin perille =)
Jää oli aika paksua, mutta mureni käsiin
Rantavedessä kellui kalanpoikanen, mikähän laji, kuha?
Jokos muualla Suomessa on avovesikausi startannut?
Jos jigivarastot kaipaavat täydennystä, niin käykäähän Fish me luck Facebook-sivulla osallistumassa jigiarvontaan. Kommentoimalla voi voittaa pakillisen jigejä  Linkki arvontaan.

Artikkeli Sadan vuoden tauon jälkeen taas kalassa julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.