Pakkasia

Lähde: 

Mihin ihmeeseen ne kylmät kelit katosivat? Muutama viikko sitten olin tosi toiveikas jäiden suhteen ja täällä Savon suunnilla jotkut kävivät pienemmillä lammilla jo pilkillä. Sitten tapahtui jotain ja hyvin alkanut talvi teki täyskäännöksen. Onneksi ensi viikosta alkaen kelien pitäisi alkaa taas viilenemään.
Kuvakaappaus Foreca.fi
Kuluneet viikot ovat olleet yhtä tuskaa, kun kalastuksessa on ollut äärettömän pitkä tauko. Onneksi tilanne korjaantui eilen ja pääsin pitkästä aikaa Kallavedelle. Pelotti, että osaanko enää edes ajaa veneellä saati kalastaa, kun edellisestä reissusta oli niin pitkä aika. Ja olihan siinä myös muita huolenaiheita mielessä. Lämpötila on ollut vain vähän nollan yläpuolella, joten jäinen veneluiska ei olisi hyvä asia. Ainahan sen veneen järveen saa, mutta saako järvestä pois…
Perjantaina keli oli tosi epävakainen ja tuulinen. Vaikka Ilmatieteenlaitos lupaili lauantaille tyynempää keliä, olin silti vähän epäluuloinen. Voisiko olla niin hyvä tuuri, että juuri lauantaille sattuisi poutainen ja nätti keli?
Eilen aamulla herätessä vilkaisin ensimmäiseksi säätiedotteen ja keli näytti sen verran hyvältä, että kalaan päästiin lähtemään. Tuuliennuste oli viisi metriä sekunnissa, mutta iltapäiväksi ja illaksi kelin piti tyyntyä. Harmi vaan, että aurinko laskee tähän vuodenaikaan jo iltapäivällä, joten ei se tyyni keli paljon lohduta pimeällä. Kalastuspäivän pituus on seitsemän tuntia, jos kalastaa vain valoisan ajan. Noh, pääasia että kalaan pääsi edes vähäksi aikaa.
Kalareissun tavoitteena ei enää olleet ruokakalat tai uudet ennätykset siiman päässä, vaan päällimmäisinä tavoitteina oli päästä järvelle, saada jigi veteen, ajella veneellä ja olla paleltumatta. Ja tottakai saada vene päivän päätteeksi ylös mahdollisesti liukkaalta luiskalta. Näin ne haaveet muuttuvat
Lähdimme kotoa yhdeksältä ja suuntasimme Pirttilahden satamaan. Ajateltiin aloittaa kalojen etsiminen jo ihan Pirttilahdesta, sillä tuuli oli käynyt lahteen monta päivää. Ehkä löytäisimme pikkukalaa ja niiden perässä olevia petokaloja.
Pirttilahden satamassa ei ollut ruuhkaa
Pirttilahti oli ihan täynnä silppua ja ensimmäinen ankkuripaikka oli jo sadan metrin päässä rannasta. Harmi vaan, että ainoa petokala jonka siiman päähän sain, oli hauki. Hyvä merkki kuitenkin, että aktiivista kalaa löytyi heti. Silpun perässä oli paljon nälkäisiä saalistajia, mutta meidän vieheet eivät niille kelvanneet, joten jatkoimme matkaa.
Aika tuntui kuluvan tosi nopeasti. Luotaimen kello näytti yhtätoista, vaikka tuntui, että vastahan me oltiin tultu. Aina se kello kyllä kalassa ollessa menee supervauhtia.
Kovin korkealle ei aurinko noussut koko päivänä
Suurin osa päivästä meni kalojen etsimiseen. Pienempää kalaa oli yllättävän paljon liikkeellä ja varsinkin pikkukalaparvia näkyi melkein joka paikassa. Parvissa ja niiden alla saalistavat pedot olivat kuitenkin harvassa, mutta niitäkin löytyi paikka paikoin. Petokalojen laji jäi kuitenkin arvoitukseksi. Epäilen, että suurin osa silppuparvien alla olleista saalistajista oli alamittakuhia.
Raitapaitojen etsimistä
Yritin heitellä ja vertsuta, mutta se oli turhaa. Aamun hauki oli päivän ainoa heittojigaamalla tullut kala ja vertikaalityylillä sain yhden satagrammaisen ahvenen. Kuhat olivat uskomattoman ronkelilla tuulella, jos ne nyt ylipäätään edes olivat kuhia. Niille ei kelvannut mikään.
Kuhat selkeästi muuttuvat nirsoiksi talven tultua, siksi niitä on niin vaikea saada pilkilläkin. Kallaveden kuhien käyttäytyminen kesällä on kyllä ihan erilaista, kuin talvella. Lämpimän veden aikaan kuhaa tulee lähes aina ja melkein mistä vaan, mutta käykääpäs kokeilemassa jäiden tultua. Ei niitä kiinnosta mikään
Eilen löydettiin myös ihan tyhjiä alueita
Iltapäivällä vilkuilimme aurinkoa ja kelloa. Kohta se laskee. Kalastimme vain muutaman kilometrin säteellä olevia paikkoja ja kahden jälkeen lähdimme takaisin kohti satamaa. Pirttilahden suulla oli tosi paljon kalaa ja jopa luotainkin sekosi välillä, kun se erehtyi luulemaan silppuparvia pohjaksi. Parvien alla oli myös tosi paljon saalistajia, mutta meidän vieheet eivät niille kelvanneet. Harvoin näkee niin nirsoja kaloja, että ei käydä edes hipaisemassa. Mitä ihmettä niille olisi pitänyt tarjota?
Keli oli uskomattoman hyvä vuodenaikaan nähden. Aurinko paistoi ja iltapäivällä oli jo lähes tyyntä. Aurinko jopa lämmitti sormia. Ihan täydellinen kalakeli, mutta pimeys oli tulossa pilaamaan meidän reissun. Pakkohan se oli lähteä, kun auringonlasku oli ihan käsillä.
Pakattiin ankkuri ja kerättiin kamat kasseihin. Kello oli pykälässä eli 15.12, mutta jännä juttu, että aurinko ei vielä ollut painunut piiloon. Tarkastettiin vielä Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta auringonlaskun tarkka aika ja kyllä, auringon piti laskea juuri sillä hetkellä. Hyvä ettei jo uutisiin soitettu, että nyt on jotain vialla tällä planeetalla. Sitten tajuttiin, että luotaimen kello oli kesäajassa
Jotain outoa oli tässä auringonlaskussa, sillä aurinko oli liian ylhäällä =D
Saatiin siis vielä yksi tunti lisäaikaa pyöriä Pirttilahden penkoissa ja kalan määrä oli ihan uskomatonta. Ja yhtä uskomatonta oli se, että me ei saatu edes tärppejä. Joko ahvenilla ja kuhilla on menossa paasto tai sitten kalat olivat lahnoja. Harvoin kuitenkaan olen sellaisia kalamääriä yhden päivän aikana nähnyt ja vielä onnistunut jäämään ilman tärppejä. Minulla päivän kokonaissaldo oli kaksi kalaa, mutta en valita. Tavoitteet täyttyivät eli jigi pääsi veteen, vene kulki hienosti, pysyin lämpöisenä ja trailerikin nousi luiskalta ylös =)
Avovesikausi on nyt paketissa ja on aika suunnata katse kohti pilkkikautta. Toivottavasti kauden pääsisi aloittamaan jo tämän vuoden puolella. Happosen Seppo oli tehnyt uusia tasurimalleja ja toi meille testiin muutamia.
Sepeteus-tasureita
Isommat ovat kevennettyjä malleja ja kaksi ihan pienintä lyijyisiä. Tasurit ovat kyllä tosi maukkaan näköisiä ja eiköhän se ahventenkin paasto pääty ja ruokahalu palaa, kun pääsevät näiden tasureiden kanssa tekemään vähän lähempää tuttavuutta =) Kiitos Seppo!
Artikkeli Pakkasia kiitos! julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.