Metsäjärven

Lähde: 

Kesäkuu hurahti melkein huomaamatta ohitse. Juhannuksen tienoilla saimme kuitenkin lyötyä lukkoon suunnitelman muutaman päivän pituisesta lähitienoon metsäjärville suuntautuvasta kalastusreissusta.
Keskiviikkoiltana heitin auton takakonttiin retkieväiden ja muiden kalastusvälineiden sekaan muutaman verkon. Teemu ja Arto olivat menneet jo etukäteen Nellimintien varressa sijaitsevalle mökille selvittelemään verkkoja. Nuotiopaikan suunnasta tupruava savu toivotti minut tervetulleeksi paikalle.
Kiivettyäni lyhyen matkan vaaranrinnettä ylöspäin näin pihamaalla verkon selvittelyyn uppoutuneet sankarit. Kahden miehen verkkoshow näytti olevan hyvällä mallilla. Kävimme nopeasti läpi loputkin selvitystä vailla olevat verkot.

Teemu jäi mökille saunamajuriksi, kun suuntasimme Arton kanssa järvelle verkonlaskuun. Keli oli tyyni, joten verkot saatiin nopeasti pyyntiin. Mökille palattuamme paistoimme muutamat makkarat ja lähdimme saunaan. Saunan lämmön ja muutaman oluen jälkeen ei unta tarvinnut houkutella.

Torstaiaamuna heräsin aikaisin. Keitin kahvit ja herätin loputkin kalamiehet. Pojat valittelivat aikaista herätystä, mutta yllättävän nopeasti hekin olivat istumassa kahvikuppiensa äärellä. Aamukahvien jälkeen lähdettiin porukalla verkoille. Siika oli liikahdellut hyvin yön aikana: yksikään verkoistamme ei ollut pyytänyt tyhjää. Jätimme verkot järveen ja suuntasimme kalasaalis mukanamme mökille. Yhteistuumin päätimme valmistaa kalapotut päivälliseksi. Maittavan päivällisen ja ruokalevon jälkeen lähdimme takaisin järvelle – tällä kertaa kuitenkin vain siirtyäksemme mökkijärven lähistöllä sijaitsevalle pienemmälle järvelle.

Vedimme veneen lyhyen metsäkappaleen läpi ja heitimme pieneen metsäjärveen pari verkkoa. Verkot olivat nopeasti pyynnissä, joten aikaa jäi myös uisteluun. Pian veneen pohjalla pötköttelikin kaksi tukevassa kunnossa olevaa haukea. Lopetimme uistelun ja nostimme verkot ylös. Kahden verkon saalis oli kohtuullinen: kaksi ahventa.

Paluumatkalla päätin vielä vähän uistella. Muiden veneessä olijoiden kielloista välittämättä laskin parhaan ottivaappuni veteen. Vaapun rauhallinen uintiretki keskeytyi nopeasti. Nyt on todella iso hauki, ajattelin. Pelkäsin menettäväni vaapun, joten jätin vastaiskun tekemättä. Kala ponkaisi ilmaan veneen perässä ja oli saman tien irti.– Se oli taimen, sanoi Arto. – Iso taimen, komppasi Teemu. – Hauki se oli, sanoin ja kelasin vaapun veneeseen.
Illalla Teemu lähti kotiin. Suunniteltua aikaisemman kotimatkan syyksi hän ilmoitti yllättäen kipeytyneen hampaan.
Aamulla kävimme Arton kanssa nostamassa verkot ylös. Kala ei ollut liikkunut yön aikana. Perattavaa tullut, joten saimme keskittyä lähtövalmisteluihin ja mökin siivoamiseen.

Parin viikon päähän suunniteltiin jo uutta reissua.
-Harjus-Antero