Kuuma

Lähde: 

Viikko sitten paukkui kovat pakkaset, mutta siitä huolimatta onnistuin löytämään keskeltä järveä kuuman kalapaikan. En ole koskaan nähnyt tai kokenut kalareissulla vastaavaa, se oli hetki, joka ei ihan heti unohdu.

Viime viikon torstai ja perjantai olivat vapaapäiviä, joten senhän tietää, missä Jekkoset vapaapäivänsä viettävät. Vaikka pakkasmittari huiteli -20 asteessa, ei se ollut mitään verrattuna Puruveden keleihin. Tuulikin oli lähes nollassa, joten kyllä kahdenkymmenen asteen pakkasen kestää vielä helposti. Pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon, otimme kärryn perään ja suuntasimme eräälle järvelle.

Puruveden jäävesiloskaolosuhteiden jälkeen ajattelin omien järvien jääolosuhteiden olevan paremmat. Ei kai niin huonoa voi olla missään, kuin Hummonselällä. Olin väärässä. Kun päästiin jäälle, niin huomattiin heti, että tilanne on täällä ihan yhtä paha.

Juha sanoi rannassa, että laita plotteriin merkki, mihin ollaan menossa, niin osaat ajaa suoraan kalapaikalle. Sanoin, että en laita, vaan ajan kelkalla sinne minne päästään ja teen päätöksen kalapaikasta vasta ajaessa. Minulla oli järven syvyyskäyrät kutakuinkin omassa päässä muistissa, joten pystyin ajaessa hahmottamaan missä oltiin. Ja niin, olihan minulla se plotterikin siinä nenän edessä

Kelkka upposi loskaan lähes heti, kun manner vaihtui jääksi. Ajoin peukalo kipeänä märkien kohtien yli ja ei toivoakaan, että olisi uskaltanut pysähtyä. Yksi tuttu kalapaikka vilahti ohi, pian toinen. Alla oli niin märkää, että ei voitu mitenkään jäädä niille paikoille kalastamaan. Mietin, että joudunko ajamaan suoraan vastarannalle, jotta löydän kuivan kohdan.

Vilkuilin sivuille ja molemmilla puolilla näkyi vähän väliä mustia reikiä jäässä. Ne eivät olleet ihmisen tekemiä avantoja, vaan uveavantoja. En ole koskaan nähnyt niin paljon uveavantoja tähän vuodenaikaan. Nythän pitäisi olla parhaat pilkkijäät, kun on ollut niin kovia pakkasiakin, mutta todellisuus on se, että jäätä on tosi heikosti. Kaveri oli käynyt Pohjois-Kallavedellä kalassa ja siellä teräsjäätä oli ollut 0cm!

Lumi eristää ihan liian hyvin. Sen olemattoman jään päällä on vettä, jonka päällä on muutama kymmenen senttiä lunta. Ihan toivoton tilanne. En edes halua miettiä ensi kuuta, joka on yleensä pilkkikauden paras kuukausi sekä kalojen että jäällä liikkumisen suhteen, että miten meille pilkkihulluille sitten käy. Päästäänkö me pilkille enää ollenkaan? Tänä talvena kannattaa pitää Ursuit, kelluntahaalari ja naskalit koko ajan jäällä päällä, vaikka niinhän minä teen joka talvi… Nyt on kuitenkin oltava supervarovainen.

Mutta palataanpa siihen viime torstain pilkkireissuun. Lynkkis siis kiisi jäällä ja minä yritin löytää sopivaa kalapaikkaa. Näin pienen matkan päässä tumman alueen, joka oli selkeästi läpimärkä. Jatkoin matkaa ja pian huomasin toisen samanlaisen kohdan. Samassa kelkan alla tuntui olevan kuivempaa, joten uskalsin pysäyttää kelkan siihen.

Kahden päivän kalapaikka

Märät paikat kiinnostivat sen verran, että halusin kokeilla kalastaa niistä. Kun purettiin tavaroita ahkiosta, huomasin vielä kolmannen tumman kohdan vähän kauempana.

Tarkempi tutkiskelu paljasti tummat alueet uveavantojen tekemiksi laikuiksi. Alueilla oli useita pieniä reikiä, joiden ensin ajattelin olevan vanhoja avantoja, mutta kun tarkastin reikien koon, huomasin, että ne olivat vain 5-10cm kokoisia ja epäsymmetrisiä. Ehkä uveavannot olivat alkaneet muodostumaan vanhasta railosta lumen alla ja vesi oli noussut siitä jäälle.

Märkää on

Tein keskelle laikkua avannon ja pistin anturin veteen. Ihmettelin, miksi pohjassa oli joku outo metrin paksuinen ”juttu”. Joskus pienten kalojen parvi piirtää pohjaan yhtenäisen maton, mutta nyt näytti siltä, että pohjassa olisi ihan hirveä läjä isompaa ahventa. Ehkä näin harhoja.

Laskin tasurin avantoon ja se läjä alkoi hajoamaan ja siitä lähti nousemaan kaloja kohti tasuria. Oho! Tämänkö takia laikkuja tehdään? Sain heti muutaman ahvenen, joista isoin oli reilu 30cm.

En meinannut uskoa luotainnäkymää todeksi. Kaloja pyöri näytössä ihan koko ajan, mutta ensimmäisten ahventen jälkeen tärpit loppuivat. Kokeilin useita eri tasureita ja kalat kyllä nousivat vieheelle, mutta tekivät u-käännöksen hieman tasurin alapuolella. Alkoi turhauttamaan.

Touhu oli tämmöistä

Olin ensimmäisellä laikulla vajaat pari tuntia, jonka jälkeen lähdin testaamaan toista laikkua. Vaihdoin samalla uuden tasurin ja päätin kokeilla Kalapelen Nulikkaa hilemuikun värissä.

Loska jäätyi mukavasti lahkeisiin ja lahkeet olivat kivikovat polviin asti

Tein avannon keskelle toista laikkua ja pistin anturin avantoon. Joskus olen miettinyt, että voisikohan olla mahdollista löytää avanto, jossa olisi jo valmiina aktiivisia ahvenia ja syönti käynnissä, siis jo ennen kuin ehtii edes viehettä laskemaan avantoon. Nyt sitten todistin sellaisen näyn.

Luotain alkoi piirtämään aktiivisia ahvenia välittömästi ja luulin taas näkeväni harhoja. Miten ihmeessä avannon alla voi olla ilotulitus käynnissä? No tottakai siellä kaiken järjen mukaan voi olla, koska eivät ahvenet syömättä elä, mutta että minulle sattui niin hyvä tuuri, että tein avannon juuri oikeaan kohtaan. Toki luontoäidillä oli näppinsä pelissä, kun oli sellaisen laikun tehnyt minulle valmiiksi, kiitos siitä. Minunhan tarvitsi vain tehdä reikä siihen

Näkymä avannossa, ennen kuin ehdin laittamaan edes tasuria sinne

Laskin Nulikan avantoon ja se oli kuin uusi vuosi. Ilotulituksia näyttö täynnä ja minä lähes nipistelin itseäni, että voiko tämä olla totta. Sain ihan huikeita tärppejä ja kalaa myös jäälle asti, mutta kalat olivat niin oudon vauhkoja, että koukut eivät meinanneet pysyä suussa. Kai se oli sama ilmiö kuin sillon, kun itse pääsee herkulliseen buffetpöytään. Sitä vaan syö ja syö kaiken mitä eteensä saa ja osa ruuasta tippuu syliin ja osa lattialle

Ahventen suusta pilkotti kuoreita, mutta silti sinne mahtui vielä yksi Nulikka

Ahvenet sinkoilivat ja tärppivät, ja ne mitkä tarttuivat, sylkivät ihan tuoreita kuoreita suustaan jäälle. Huomasin myös luotaimesta, että vähän väliä jään alla meni kuoretta. Osa kaloista oli tosi huonosti alakoukusta kiinni, kun taas ne ahvenet, jotka söivät päätykoukkuun, olivat tosi hyvin kiinni. Teinkin päätöksen, että kokeilen jotain tasuria, jossa ei ole mahakoukkua ollenkaan, ehkä ongelma ratkeaa sillä.

Vaihdoin Rantamäen Manun tekemän pienen karvapyrstön, jonka koko ja ulkonäkö täsmäsivät hyvin ahventen sylkemiin kuoreisiin. Sen jälkeen kalat pysyivät paremmin kiinni, kun alakoukku ei ollut enää tiellä.

Mr. Manun karvapyrstö oli aivan kuoreiden näköinen

Pakkasta oli 20 astetta ja koskaan aiemmin en ole joutunut nostamaan tasuria avannosta kesken hurjan syönnin. Sormet yksinkertaisesti olivat niin jäässä, että ne eivät enää pystyneet ottamaan siimasta kiinni. En voinut kalastaa, tuijotin vaan luotainta ja ihmettelin.

Sormet olivat ihan kohmeessa, eivätkä toimineet ollenkaan. Ja juuri olen peukalonikin palelluttanut Puruveden reissulla, mutta kun sitä on hullu, niin silloin sitä on hullu. Sormilla ei ollut mitään väliä, kun syönti oli käynnissä Onneksi oli Nevercoldin lämmitettävät rukkaset mukana, niin lämpö palasi sormiin nopeasti ja pääsin taas jatkamaan lempipuuhaani.

Välillä ei tasuri meinannut kiinnostaa, vaikka mitä teki

Syönti kesti pari tuntia ja kalojen koko pieneni syönnin edetessä. Isoimmat ahvenet olivat puolen kilon luokkaa, mutta loppuvaiheessa jopa kukkokalat iskivät tasuriin.

En vieläkään meinaa uskoa, miten paljon kalaa kuuman avannon alla oli. Päivä oli ihan huikea ja vielä uskomattomamman siitä tekee se, että Juha sai päivän aikana ainoastaan yhden ahvenen Eli vaikka välillä tuntuukin siltä, että hurjimmalla syöntihetkellä se on ihan sama, mitä avantoon laittaa ja kaloille tarjoaa, niin ei se näköjään aina menekään niin. Silmät ne on ahvenillakin Juhan rasiasta ei löytynyt täysin samanlaisia tasureita, kuin minulta.

Ottipelit

Torstaina kalaa liikkui tosi paljon ja välillä luotaimeen piirtyi ihan kunnon mörköjäkin. Lähdimme siis perjantaina samalle kalapaikalle mörköjahtiin, vaikka jäällä olikin tosi surkeaa kulkea.

Aamu alkoi kuumalta avannolta ja ei minun tarvinnut muuta kuin laskea Nulikka avantoon ja nostaa nelisatanen ahven ylös. Vai niin, hommako jatkuu siitä mihin eilen jäi?

Perjantaiaamun ensimmäinen

Nulikka takaisin avantoon ja toinen filekala ylös. Jee, kivahan se on välillä pilkkiä kunnon kalapaikalla, josta ei kala lopu kesken. Ehkä elvistelin liikaa, sillä kolmas kala oli tasurin mittainen. Sen jälkeen ahvenet olivat kylläisiä ja syönti loppui siihen.

Koko pieneni radikaalisti =D

Lumen alla oli hirveästi vettä

Oli kyllä niin mukavaa löytää sellainen kalapaikka ja ihan tuurilla osua syövien ahventen päälle. Sehän tässä pilkkimisessä (ja kalastuksessa ylipäätään) jännää on, että koskaan ei voi tietää, milloin kuuma avanto tai kalapaikka osuu kohdalle. Se luo uskoa myös niihin tyhjiin päiviin, kun tietää, että koska vain saattaa alkaa ilotulitus. Kaloilla voi olla uusi vuosi vaikka joka päivä

Nyt tulevana viikonloppuna Helsingissä Messukeskuksessa starttaavat venemessut ja minäkin pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni paikalle. Kuinka moni muu aikoo käydä messuilla? Olen Lowrancen osastolla perjantaista sunnuntaihin (10.-12.2.), tulkaahan moikkaamaan, jos messuilla vierailette
Artikkeli Kuuma avanto julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.