Kirkkonummen Vitträskillä

Lähde: 

Viime talven reissu Vitträskille peruuntui, mutta tänä talvena saatiin Juhan kanssa reissu sovittua. Aiemmin en ollut tällä järvellä pilkillä käynyt, mutta Juhalla oli järvestä kokemusta muutaman vuoden ajalta. Järvestä nousee tyypillisesti noin 70-100g keskipainolta olevaa ahventa ja hyvin syvästä 10-20 metristä varsinkin alkutalvesta. Kevättä kohti ahventa tulee myös matalampaan. Tällä järvellä ahventa saa kuulemma yleensä melko paljon etsiä, sillä kala liikkuu paljon paikasta toiseen.

Itse pidän järveä melko eksoottisena, jonka takia paikasta kiinnostuin. Harvassa järvessä on ahventa näin syvässä. Ilmeisesti Vitträskillä happitilanne on hyvä, sillä useimmissä järvissä syvänteet ovat hyvin hapettomia talvisin.

Mutta mennään lauantain tapahtumiin!

Suuntasimme Juhan kanssa paikkaan, josta hän on järvestä saanut parhaan saaliinsa. Lunta oli jäällä ainakin puoli saappaanvartta ja monin paikoin vettä pohjalla. Itse otin vielä mahdollisen sydänlihastulehduksen vuoksi varovaisesti ja Juha sai vetää molempia ahkioita ja itse kävelin perässä Juhan jälkiä...
Kävelyä aamuhämärässä
Pelipaikoilla oltiin hyvissä ajoin klo 8.40. Aloitimme noin 15m vedeltä penkasta, mutta kaloja ei näkynyt olevan aloitusalueella oikein ollenkaan. Kun aurinko alkoi nousta ja näkyvyys parani, huomasin vähän matkan päässä tummemman alueen ja siirryin sinne. Tummempi alue osoittautui ihan hyvän oloiseksi laikkupaikaksi, ja odotukset oli heti korkealla. Kaiun anturi veteen ja kalaa näkyi kaiussa vaikka kuinka paljon. Vettä oli reilut 17 metriä. Tapsipilkki veteen ja ei muuta kuin kaloja ylös? Noh, näin ei käynyt, vaan kaloja ei tuntunut nousevan millään. Välillä joku kala kävi katsomassa pilkkiä, mutta ei käynyt edes hipaisemassa.

Päätin vaihtaa pelkkään morriin. Moni varmaan tässä vaiheessa ihmettelee miten tuo onnistuu näissä syvyyksissä, ja se oli itsellenikin vähän arvoitus. Tähän mennessä en ollut ikinä morritellut sen syvemmässä kuin 11m vedessä. Yllätyin, sillä tuntuma oli hyvä. Siimana oli 0.12mm Stroftia ja morrina kaverin tekemä noin 2g painoinen kuparin värinen volframimorri. Syötiksi surviaisentoukkia.

Muutama ensimmäinen ahven tuli melkein saman tien kun morrin sai lähelle pohjaa. Sen sijaan ylös vetämiseen ja varsinkin laskemiseen kuluikin aikaa hieman enemmän. Hetken kuluttua syönti tuntui paranevan entisestään ja vaihdoin takaisin tapsipilkkiin. Syönti tuntui hiljalleen paranevan ja hetken päästä jo kärpäsentoukkakin kelpasi ahvenille. Olisin kokeillut ahvenen silmää, mutta kun pieniä ahvenia ei noussut ollenkaan vaan kaikki olivat noin 100g luokkaa. 4-5 kilon jälkeen syönti hieman heikkeni, ja päätin tehdä pienen lämmittelykävelyn ja kävin samalla katsomassa Juhan kalantuloa. Juhahan aiemmin piiritti minut joka suunnasta huonolla tuloksella, mutta nyt hänkin löysi pieniä kalaputkia.

Palasin samalle reiälle ja sain heti tapsilla muutaman ahvenen, kunnes hiljeni. Kokeilin uudestaan pelkkää morria. Sillä sai vielä kaloja, mutta tahti oli jo varsin heikkoa. Toisaalta kalan koko kasvoi sain reiästä päivän suurimman 350g ahvenen lisäksi muutaman 150-200g ahvenen. Kalaa tuli hiljalleen koko ajan, mutta sen verran alkoi palella että vaihdoin aluetta. Kokeilin vielä Juhan vanhoista rei'istä uudelta alueelta, mutta niistä ei noussut muutamaa ahventa kummempaa.

Keli oli aurinkoinen ja tyyni
Alueella meni ilmeisesti jonkinlainen railo, ja parin sadan metrin päässä näkyi vielä koskematonta laikkupaikkaa. Näihin ei jostain syystä muut pilkkijät kairailleet, vaikka olivat kävelleet yli. Juha tuli kanssani myös samalle laikulle. Aloimme molemmat saada heti kaloja, tosin itse en tapsilla saanut kuin 3-4 ahventa. Vaihdoin taas morriin (samalla reiällä) ja oli kuin olisi järveä vaihtanut. Melkein 20 ahventa sain morrilla lähes peräjälkeen ja vettä oli taas alla se 17 metriä. Kokeilin tuon jälkeen vielä pari muuta reikää, mutta saalis taisi jäädä yhteen ahveneen. Menin vielä uudestaan "putkireiälle" ja hetken houkuttelun jälkeen nousi pienehkö ahven. Tuon jälkeen luulin nostavani toista samanmoista ahventa, mutta ylös nousikin kirkkaamman puoleinen kala. Ylös nostaessa luulin ensin särjeksi, avannolla siiaksi, mutta Juha sanoi heti että tuo on muikku. En itse sen tarkemmin kalaa vielä ollut katsonut vaan kuvittelin sen heti siiaksi. Ensimmäinen pilkillä saamani muikku oli tosiasia, ei ole mikään yleinen saalis pilkillä.

Muikun saamisen jälkeen kello oli jotain yli 14 ja päätettiin lähteä pois. Olen melko varma, että tuolla päivän ensimmäisellä hyvällä reiällä olisi syönti vielä jatkunut kun laikku kerää kalaa alleen...
Joka tapauksessa itselläni oli hyvin mukava noin 10 kilon ahvensaalis ja Juhan saalis noin 3 kiloa. Loppupäivä menikin pitkälti saalista fileeratessa.

Päivän saaliini

Ensimmäinen muikku pilkilläFilehommia ja päivän suurin ahven

Näistä syvyyksistä liki jokaisella ahvenella nousi uimarakko kurkkuun tai jopa suusta ulos