Ison ahvenen

Lähde: 

Syksy on ollut ennätyssateinen, mutta onneksi sateet ovat ajoittuneet enemmän arkipäiville ja viikonloput on menty kuivemmissa olosuhteissa. Lauantaiksi oli luvattu huippuhyvää syyskeliä, joten sellaiset päivät on aina hyödynnettävä kalastukseen. Sunnuntain sääennuste näyttikin sitten jo märkää ja tuulista keliä.
Kävin pari kertaa Melavedellä ja Karhonvedellä vähän aikaa sitten ja huomasin järvien potentiaalin ison ahvenen kalastuksessa. Siellä olisi tarjolla tosi hyviä raitapaitoja, kunhan vaan oppisi järvien metkut. Päätimme lähteä lauantaipäiväksi selvittämään Riistaveden ahventen arvoitusta.
Keskikesällä auringon noususta aurigon laskuun kalastaminen on kova urakka, mutta nyt syksyllä nousun ja laskun väli ei meinaa edes riittää kalastamiseen, päivä kuluu niin nopeasti. Aamulla ei pääse järvelle ennen kuin päivä on valjennut ja alkuillasta taas joutuu kyttäämään kelloa, jotta ehtii valoisan aikaan rantaan. Kuka muka ehtii kymmenessä tunnissa edes kalastaa?
Oltiin Melavedellä pelipaikoilla lauantaina yhdeksän maissa. Jori kertoi viime viikonloppuna, että järvet (Mela- ja Karhonvesi) ovat siitä erikoisia, että siellä on aina kalaa, mutta kala ei aina syö. Se siis poikkeaa paljon esimerkiksi Kallavedestä, joka monesti on ihan tyhjä. Ihmettelin järvien luonnetta ja ajattelin, että jos minä kalaa sieltä löydän, niin kyllä minä jollain ilveellä saan ne myös jigiin haksahtamaan.
Yksi Karhonveden saarista =D (Kuvakaappaus: Navionics Boating app)
Kaikuluotain piirsi kalaa röykkiöittäin joka paikkaan ja pakko oli jossain vaiheessa perua puheitaan. Vaikka uitti mitä jigejä ja luki loitsuja, niin kalat eivät kiinnostuneet vieheistä alkuunkaan. En ole koskaan edes nähnyt kaikuluotaimessa sellaisia kalamassoja, mitä Melavedellä ja Karhonvedellä lauantaina. Toisaalta petokaloilla oli myös ravintokalaa tarjolla ihan älyttömän paljon, voi olla että mauton kumiluttero ei voittanut mehevää, aitoa ja eloisaa muikkua tai kuoretta.
Sama tapahtuma sekä alasluotauksessa että perinteisessä 2D-näkymässä, parven alla vähän parempi kala kyttäämässä
Myös tässä sama tilanne molemmissa luotaimissa, en saanut edes tärppejä näiltä kalapaikoilta =)
Sain testiin Crazy Fish jigejä ja ensimmäisen käyttökerran perusteella jigit tulevat olemaan aktiivisessa käytössä myös tulevilla reissuilla. Kalat olivat ronkeleina, mutta Crazy Fish toimi siitä huolimatta. Luulen, että jigipäillä ja jigien kiinnityksellä oli suuri merkitys, sillä kiinnityksen ansiosta jigien uinti oli tosi eläväistä.
Crazy Fishin kelluva Polaris-jigi
Ahvenparvet olivat livakkaliikkeisiä ja montaa kalaa ei parvesta ehtinyt aina kerralla napsimaan. Kuhia näkyi luotaimessa myös paljon ja haastavalla otilla olivat nekin. Juha sai päivän isoimman ja se oli 54cm.
Polaris maistui ahvenille
Päivän kaikki ahvenet tulivat Crazy Fish jigeillä
Iltapäivällä kokonaissaldo oli aika vähäinen ja kellokin alkoi jo lähentelemään puolta viittä. Pian pitäisi alkaa valmistautumaan rantaan lähtöön, mutta ajoin vielä huvikseen yhden aiemmin päivällä luodatun paikan läpi. Silmät muuttuivat lautasiksi, kun huomasin viistoluotauskuvassa isojen ahventen parven. Juuri sellaisia parvia olen yrittänyt koko kesän bongata ja ne kerrat, jolloin sellaisen olen ylipäätään nähnyt, voi laskea yhden käden sormilla.
Kyllä viistokaikuluotaimella on suuri merkitys, kun etsitään aktiivisia ahvenparvia. Parvet ovat pienellä alueella, joten täytyisi olla hyvä tuuri, että sellaisen yli sattuisi ajamaan. Viistoluotaimesta ne saa bongattua kymmenien metrien päästäkin.
Siinä se nyt oli: isojen ahventen parvi <3
Ja tiedättekö mitä? Näin niillä lautasen kokoisilla silmilläni vielä toisenkin samanlaisen parven, sen jälkeen tuli kiire heittää ankkuri. Olin tosi täpinöissäni ja noin aktiivisten kalojen parvista saisi varmasti isoja ahvenia, jos vaan ankkurointi onnistuisi, eivätkä parvet ehtisi katoamaan sitä ennen.
Kerrankin napakymppi ankkuroinnin suhteen ja kalaa alkoi nousemaan veneeseen. Yksikään kaloista ei ollut alle 30 senttinen ja pistimme kaloja sumppuun odottamaan.
Puolitoista tuntia ennen auringon laskua kalat aktivoituivat
Yhdessä vaiheessa päätin testata ravun muotoista Crazy Fish jigiä. Olin hieman epäluuloinen, kun en todellakaan tiedä syövätkö kalat täällä Pohjois-Savon järvillä rapuja? Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä, koska kalat tärppäävät oikeastaan mihin vieheeseen vaan, kunhan väri ja uinti miellyttävät.
Maistuisikohan tämän näköinen jigi ahvenille?
Olimme saaneet ahvenia heittämällä, mutta näin, että myös veneen alla oli kaloja. Laitoin ravun tositoimiin vertikaalijigaten ja se aiheutti välittömästi ihan uskomattoman reaktion kaloissa. Pohjasta ponkaisi isojen keltaisten viivojen sarja kohti laskeutuvaa rapua. Yksi kala tärppäsi ja ul-vapa roikkui enää puoliksi kädessä. Huusin Juhalle, että äkkiä haavi. Pelkäsin, että kala irtoaa, kun tärppi oli niin kova ja vapa lähes tippui kädestä järveen.
Juha kurotti haavilla kohti veden pintaa ja minä sain kelattua kalan haaviin. Vasta kun kala oli havaksen turvallisemmalla puolella, tajusin, että sehän oli todella hyvän kokoinen ahven. Jäin vaan miettimään, että miten järkyttävän isoja ne muut keltaiset viivat olivat…
39cm ahven Crazy Fish Nimble-jigillä, aikamoista =)
Ei muuten irtoa koukku!
Rapu on jigikoukussa ihan erilaisella kiinnityssysteemillä, mitä olen tottunut jigikalastuksessa normaalisti käyttämään. Loppuillan käytin vaan enää tuota yhtä jigiä ja todella hyvin pysyivät kalat kiinni tuolla systeemillä. Aion kyllä jatkossakin koukuttaa ainakin isommat jigit noin, täytyy perehtyä voiko ihan normijigejäkin kiinnittää tuohon koukkuun, vai vaatiiko jigi loven selkään.
Tämän rigaustyylin aion ottaa käyttöön!
Ahventen hurja syönti kesti tunnin ja lopulta rankan päivän jälkeen päätimme vapauttaa kaikki ahvenet sumpusta. Kuka jaksaa enää perata kaloja, kun kädet maitohapoilla on niitä tunti nosteltu ;) Kalat jatkavat uimistaan ja joku päivä menen taas rapuherran kanssa heidän oveaan koputtelemaan, sillä tiedän missä ne asuvat =)
Hymy korvissa ajeltiin rantaan. Vaikea päivä, mutta onneksi löydettiin nälkäiset ahvenet ennen auringon laskua. Päivän suurin ahven oli minun ennätysahven avovesikaudelta ☺️
Rannassa juuri ennen pimeää
Sunnuntain sääennuste ei mieltä lämmittänyt. Tuulta luvattiin 5-6m/s ja lisäksi päivällä saapuisivat kovat sateet. Me haluttiin tehdä kuitenkin edes pikapisto järvelle, joten kartan perusteella Ala-Ruokovesi näytti suojaisalta paikalta kalastaa itätuulen puhaltaessa.
Veneranta ei ollut ”ihan” ydinkeskustassa ;)
Laskettiin vene Hirvilahdesta ja varustauduttiin päivään sadevaatteilla. Aikomus oli lähteä järveltä pois, kun kovat sateet saapuvat.
Rannassa ei ollut betonista luiskaa, mutta hyvin onnistui veneen lasku ja nosto silti
Päivä alkoi lupaavasti. Aloitin rapujigillä ja ensimmäisellä heitolla sain ihan ok-kokoisen ahvenen. No niin, toimiihan se rapu täälläkin.
Apua apua ahven söi rapua
Tavoitekalana oli ahven ja kyllä taas lauantai ja sunnuntai poikkesivat toisistaan ihan täysin. Mela- ja Karhonvedellä saatiin huippusaalis ja Ala-Ruokovedellä emme edes nähneet ahvenparvia luotaimessa.
Kierrettiin järvi kutakuinkin ympäri ja luotain ei piirtänyt ensimmäistäkään parvea! Kuhia kyllä oli joka penkassa ja jopa ihan mattoina välillä. Ja kuhat olivat yllättävän matalassa, 6-8 metrissä. Mutta kun me ei haluttu kuhia, vaan oltiin lauantain ansiosta vasta päästy vauhtiin raitapaitojen narrauksessa, joten haluttiin hioa meidän ahvenen kalastustaitoja.
Ala-Ruokovedellä tuli sama fiilis, kuin Suvaksella viime sunnuntaina. Onko nyt kyse päivästä, voiko ahvenilla olla sunnuntaisin lepopäivä? Vai onko kyse minusta? Luotaimia en voi syyttää, kun ne piirsivät niin hienosti ahvenia lauantaina. En ymmärrä, että mikä mättää.
Sääennusteen lupaamat sateet eivät tulleet koskaan ja jopa aurinko pilkahteli välillä. Toisaalta lopputuloksen kannalta sateilla ei ollut mitään merkitystä, yhtään enempää ei olisi ahvenia saatu, vaikka sade olisi saapunut klo 12. Päivä meni kartan piirtelyksi.
Kohta sataa. Tai sitten ei.
Päivä on lyhentynyt huimasti niistä keskikesän päivistä ja sehän tarkoittaa sitä, että avovesikausi alkaa pikkuhiljaa lähenemään loppuaan. Mutta eipä hätiä mitiä, sillä mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, syksyn jälkeen tulee talvi. Ja kala syö myös talvella, vaikka kalastustyyli onkin hieman erilainen. Alutroll vaihtuu Lynkkikseen :)
Tilasin Joensuun Tommilta hieman täydennystä omaan tasurivarastoon ja joka kerta, kun saan uuden Kalarosvon käteeni, vietän hiljaisen hetken ihastellen tasurin ulkonäköä. Se on uskomatonta, että miten joillekin ihmisille on suotu sellaiset kädentaidot. Välillä tuntuu, että jokainen tasuri kuuluisi vitriiniin, kun ne ovat uniikkeja taideteoksia, mutta toisaalta silloin ne eivät pääsisi tekemään sitä, mihin ne ovat luotuja, eli rosvoamaan kaloja.
Kalarosvon pystyperät odottavat pakkasia
Pieni ihminen ei edes ymmärrä, että kuinka monimutkaista yhden tasurin valmistaminen on. Kurkkasin Kalarosvon Facebook-sivuja, jonne Tommi oli laittanut valokuvan kuoreen nahkasta. Olen lähes sanaton, kun mietin miten paljon työvaiheita tuollainen taideteos vaatii alkaen siitä kuoreen nylkemisestä. Jokainen tasuri kyllä näyttääkin siltä, että missään työvaiheessa ei ole oiottu, vaan kaikki on tehty millilleen juuri niin kuin pitää.
Jos vielä yksityiskohtaisempi kuvaus Kalarosvojen valmistuksesta kiinnostaa, niin käykää lukemassa viime vuoden puolella tekemäni kirjoitus. Linkki.
Kuoreen nahka (Kuva: Tommi Joensuu, Kalarosvon Facebook-sivu)
Tasureiden väritykset ovat aina sellaisia, että valokuvista on mahdotonta nähdä kaikkea, joten Tommi kertoi mitä kaikkea hän näille luomuksille teki ennen lopullista ulkonäköä.

”Kuoreen nahkainen. Nahkat on nyljetty 9cm kaloista, joten suomukuvio on mitoissaan. Nahkan osalta metalli paistaa läpi ja antaa kirkkautta. Parilla erivärisellä efektiraidalla. Vatsapuoli hyväksi havaittu vaalean keltainen höystettynä kullalla ja uv:lla. Selkäpuolella vihreä pigmentti, joka vaihtelee valon mukaan limen vihreästä kupariin. Perushöylä kaikkiin kuorepitoisiin vesiin.”

”Fish me luckissa on salakan nahka. Perä ja vatsa fluorioranssi maustettuna purplella. Selässä ja kyljessä musta rasteri. Päässä pohjalla kupari ja sininen pigmentti.”

”Salakassa on mustalla pohjalla siniseen taittava pigmentti (kahta eri sinistä). Kylki kirkasta salakan nahkaa aidolla kylkiviivalla. Vatsa metallivalkoinen, jossa hyppynen harmaan sinistä pigmenttiä. Pää sinertävä asemusta. Muikkupitoisiin vesiin ja usein myös silloin, kun muut eivät kelpaa. Varovainenkin kala kelpuuttaa.”
Kiitos Tommille jälleen kerran =)
Artikkeli Ison ahvenen juhlaa julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.