Aurinkoisen viikonlopun

Lähde: 

Aivan mahtava viikonloppu takana, eikä yksin kelien takia. Sateinen ja kylmä syksy muuttui hujauksessa lämpöiseksi ja aurinkoiseksi intiaanikesäksi. Ja tämä tyyneys, se lähestulkoon pakottaa vesille. Nyt on kyllä huikeat kalakelit menossa!
Lauantaina oli hieno syksyinen keli, vaikka tuuli oli vielä silloin aika kovissa lukemissa. Lähdettiin koko päiväksi Hirviselälle etsimään isoja syysahvenia, mutta taisi viime syksyn muutamat hyvät ahvensaaliit antaa liian ruusuisen kuvan Hirviselän syksyisestä ahvenen kalastuksesta.
Hirviselkä
Minulla ei ollut lauantaille kovin kummoisia odotuksia, aamulla sanoin tavoittelevani vain yhtä puolentoista kilon ahventa. Se riittäisi ja jos muuta kalaa ei tulisi, olisin silti tyytyväinen. Noh, vitsi vitsinä, vaikka kyllä se körmyahven oli ihan oikeasti tavoitekalana.
Aloitettiin kalastus viime syksyiseltä ykköspaikalta, mutta koska se paikka oli keskellä selkää ja aallokko ja tuuli kovia, kalastuksesta ei tullut mitään. Viistokaikuluotain piirsi alueelle kaloja ja ihan hyvän kokoisia ahveniakin olisi ollut tarjolla, mutta kun vene ei pysynyt ankkurissa millään. Ykköspaikalla on kova savipohja ja kokeiltiin ankkuroitua 5-6 kertaa, mutta joka kerta ankkuri vaan raahautui veneen perässä kalapaikan ohi. Sain paikalta kuitenkin yhden 47cm kuhan ja varmasti olisi enemmänkin kalaa tullut, mutta aallokon takia piti vaihtaa paikkaa.
Päivän ensimmäinen ruokakala
Siirryimme lähemmäs mannerta, joka suojasi pahimmalta tuulelta. Näin luotaimessa tosi paljon ahvenia ja hyvä, että pysyin housuissani. Ankkuroiduttiin kalanäyttöjen lähelle ja valmistauduin jo tapaamaan sen puolitoistakiloisen körmyniskan.
Ahvenia alkoi nousta veneeseen, mutta höh, ne olivatkin pieniä. Suurimmat ahvenet olivat kolmekymmentä senttisiä ja jättiahven jäi vielä odotuttamaan itseään. Kyllä minä sen joku päivä löydän :)
Suurimmat ahvenet olivat 30cm
Meidän kalastusreissuilla saatamme aina jämähtää yhteen kohtaan kalastamaan pitkäksi aikaa ja niin kävi myös lauantaina. Viihdyimme samassa ankkuripaikassa kolme tuntia ja siinä tosiaan ehti syömään eväätkin rauhassa =D Kala ei ollut hurjalla purulla, mutta mantereen suojissa oli mukava istuskella Alutrollin pehmeällä penkillä, ihastella maisemia ja nostella välillä raitapaitoja kyytiin.
Kalastimme sekä vertikaalityylillä että heitellen, mutta huonommin kalat söivät vertsutyylillä. Vaikka kalaa oli paljon ja ne nousivat katsomaan viehettä, tosi usein nousut jäivät pelkäksi katseluksi. Vieheitä tuli vaihdeltua tosi paljon ja yleensä kaava meni niin, että aina kun vaihtoi uuden jigin, joku ahven innostui tärppäämään. Sen jälkeen sama jigi ei enää toiminut.
Olin saanut edelliseltä paikalta heittojigaamalla sen 47cm kuhan ja myös tältä kolmen tunnin paikalta sain heittelemällä pari kuhaa. Kaikki kalat tulivat vihertävällä hile Fishunterilla, jolla oli kokoa 5,5cm. Taisin viime postauksessakin mainita, että tänä kesänä yllättävän pienet jigit ovat toimineet sekä ahvenille että kuhille.
Päivän toinen ruokakala 51cm
Pieni Fishunter toimii
Maltoimme iltapäivällä vihdoin lähteä mantereen suojista etsimään uusia paikkoja. Se oli virhe, ehkä meidän olisi kannattanut olla loppupäivä sillä kolmen tunnin paikalla, sillä emme löytäneet enää kalan kalaa koko päivänä. Näköjään ne kaikki Kallaveden kalat olivatkin siellä mantereen suojissa. Pari kolme tuntia jaksoin tuijottaa tyhjää luotaimen näyttöä ja kuudelta oli pakko luovuttaa. Ihan hyvä reissu kuitenkin, sillä saimme pari ruokakuhaa mukaan.
Sunnuntaina oli jännä päivä. Saimme kutsun leikkimieliseen kalastuskilpailuun Keski-Suomeen ja tottakai vastasimme kutsuun myöntävästi. Olen joskus haaveillut jigauskilpailuista, mutta yleensä kisat ovat aina kaukana Kuopiosta, joten haaveet ovat jääneet toteuttamatta. Leikkimieliseen kilpailuun lähteminen oli pehmeä alku mahdollisille tuleville kalastuskilpailuille, sillä tämä kyseinen K-S Predator oli pääsymaksuton ja suht lähellä. Ja vielä kun säätkin suosivat, niin mikäpä oli kisatessa.
Matkalla Jyväskylään Alutrollin synnyinseuduille :)
K-S Predator järjestettiin Leppävedellä ja kilpailuaika oli 10-17. Lähdimme Kuopiosta hyvissä ajoin, jotta ehdimme pakata kalastuskamppeet rannassa veneeseen. Kilpailuun osallistui kahdeksan venekuntaa ja kokoonnuimme ensin Pieni Ketvenensaari nimisessä saaressa.
Kilpailu oli kolmen lajin kisa: ahven, kuha ja hauki. Jokaisen kalalajin pisin kala laskettiin joukkueen yhteistulokseen ja se venekunta, jolla oli suurin senttimetrimäärä, voitti. Kalastaa sai maksimissaan 10 metrin syvyydessä.
Team Fish me luck =)
Olin katsonut kartasta joitain paikkoja valmiiksi, sillä järvi oli meille ennestään täysin tuntematon. En ollut edes kuullut kyseisen järven nimeä koskaan. Ajattelin, että kuha on varmasti helppo, mutta saadaankohan me sinttiahvenesta isompaa raitapaitaa ollenkaan.. ja haukihan tulisi sattumakalana, jos tulisi. Haukivehkeitä ei mukaan otettu, eikä meillä sellaisia olisi ollutkaan.
Sain rannassa Tonilta, joka oli kisaa järjestämässä, rasiallisen Leppävedellä toimivia ottijigejä. Silmäni kirkastuivat, enää tarvitsi vain löytää kalat, sillä niiden herkkuruokaa minulla oli nyt kokonainen rasiallinen.
Kello tuli pykälään ja seitsemän venettä kaasutti rannasta horisonttiin. Ja miksikö vain seitsemän? No me emme pitäneet kiirettä vaan lähdimme hissukseen kohti tuntematonta. Kukapa tietää, vaikka kalat olisivatkin lähtörannan lähettyvillä?
Alutroll oli hyvin edustettuna (Kuvan ottaja Jari Vauhkonen)
Etsimme viistoluotaimen avulla kuhia ja penkat olivat tyhjiä. Noh, ehkä paikalliset tietävät enemmän kuin me, ja kalat todellisuudessa löytyvätkin vasta kauempaa. Etenimme vähitellen karttaa apuna käyttäen potentiaalisille paikoille ja tutkimme niitä tarkkaan.
Navionicsin kännykkäsovelluksesta sai tsekattua helposti ja nopeasti kalapaikat
Eräässä saaren penkassa vilahti hyvä ahvenparvi luotaimen ruudulla ja sain heti tärpin yhteen Tonin antamaan jigiin. Ankkuroinnista ei tarvinnut välittää, sillä keli oli lähes peilityyni. Monien kilpailijoiden veneissä oli keulasähkömoottori, mutta meidän veneessä vain riski ankkurimies. Ehkä oltiin aika tasoissa taivasankkureiden kanssa tyynen kelin ansiosta, tuulisemmalla kelillä asiat olisivat olleet toisin.
Ankkurille ei ollut tarvetta =)
Ahvenparvi vilahti alla aina välillä ja yritin saada venettä sen päälle. Lopulta onnistuin ja saatiin tuloslistaan jotain raportoitavaa: A 29cm :)
Kisa auki!
Ylpeänä :)
Huomasin heti ensimmäisen hyvän ahvenparven kohdalla, että ehkä kalastuskilpailut eivät sovikaan niin hyvin minun luonteelleni. Meillä oli ahven tuloslistassa, joten kilpailuhenkiset olisivat pakanneet kimpsut ja kampsut ja lähteneet etsimään kuhaa tai haukea, mutta mitä me teemme? Yritämme saada lisää ahvenia, sillä niiden kalastus on niin kivaa =) Muistatte varmaan sen kolmen tunnin kalapaikan, mukavasti olisi muutama tunti tuollakin ahvenpaikalla vierähtänyt.
Kilpailua oli kulunut vasta tunti, joten ajattelimme, että eihän tässä ole mitään kiirettä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut toimia vähän ripeämmin…
Ihastuin järveen tunti tunnilta enemmän, sillä siellä oli niin paljon lempikalojani ahvenia. Lähes joka paikassa, jonka olin karttaan merkinnyt, oli ahvenia. Ja mitä me taas jälleen kerran teimme? No kalastimme niitä! Ja meillähän oli se ahven jo tuloslistalla, mutta mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi. Jaana veteli ahvenia hymy korvissa =D
Liian hyvä keli kalan syönnin kannalta?
Tiesimme, että meidän pitäisi alkaa etsimään kuhaa ja haukea, mutta ajattelimme, että kyllä meillä on aikaa. Iltapäivällä pelkkien ahventen jälkeen löysimme ihan hurjan kalaparven. No valitettavasti nekin olivat ahvenia.
Sanoin Juhalle, että ehkä meidän kannattaa vaan kilpailla kisan suurimman ahvenen tittelistä, kilpailuissa kun jokaisen lajin suurin kala palkittiin. Kuhaa ei vaan yksinkertaisesti näkynyt missään penkoissa tai pateilla, eli sellaisissa paikoissa, missä ne meidän tutuilla järvillä viihtyvät ahventen kanssa.
Revimme ahvenia veneeseen minkä kerkesimme ja ensin tulos parani 30 senttiin. Juuri kun oli valokuvat saatu otettua, jigiin tarttui 31cm. Taas kuvaussessio ja eikö siellä ole jo 32cm siiman päässä. Kalat olivat ihan hurjia ja koko ajan veneessä kävi saman kokoluokan kaloja. Seassa oli myös varmasti isompia, sillä saimme ihan hurjia tärppejä. Halusin sen puolitoistakiloisen!
A 30cm!
A 31cm!
Pikkuhiljaa koko kasvaa, A 32cm
Vene liikkui vähän hotspotilta ja sanoin Juhalle, että siirrän muutaman metrin venettä ja käynnistin jo moottorin valmiiksi. Juha sanoi, että katsotaan vaan, niin hauki tulee kohta sotkemaan ahvenkuviot. Joka kerta kun ahven on hurjalla purulla ja nousee isona parvena väliveteen, hauki näkee parven jostain kauempaa ja tulee apajille.
Ja siinä samassa luotaimen näyttöön ilmestyi hirmuinen keltainen viiva. Juha huusi, että älä siirräkään venettä ihan vielä, tähän tuli joku kala väliveteen. Juha uitteli vertikaalityylillä pientä 7cm ahvenjigiä ja kohta tuli jäätävä tärppi. Aikuinen mies oli hädissään kuin pikkutyttö ja vapa oli mutkalla. Ilmassa raikui vaan sanat: HAAVI! NYT se haavi!
Olin kärppänä veneen laidalla haavin kanssa ja kohta mulahti pinnassa kunnon hauki. Olin täysin varma, että se kala karkaa ahvenvehkeistä. Olin juuri ujuttamassa haavia kalan alle, kun se otti pienet spurtit. Juha sai sen kuitenkin melkein heti kelattua takaisin veneen viereen ja silloin koitti minun hetkeni. Lumps, sinne upposi kilpailun kärkihauki verkkoon. Jippii!
Oltiin ihan ihmeissämme, kun meillä oli sen kokoinen kala haavissa. Kala oli Juhan ennätyshauki ihan kevyesti ja kyllä sattui hyvään paikkaan. Sen jälkeen oli mittaaminen edessä ja pelotti vielä siinä vaiheessa, että saadaanko pysymään hauki veneessä, kun sitä ei oltu väsytelty lähes ollenkaan.
Hauen kylki oli rikki, mutta pirteä se oli siitä huolimatta
Hauki käyttytyi nätisti mittauksen ajan ja kokonaiset 97cm oli kyseisellä kalalla mittaa. Sillä hetkellä asiat muuttuivat vakaviksi. Veneen alla oli mahdollisesti se minun jättiläisahven, mutta joku kilpailuvietti heräsi. Sori raitapaidat, me lähdetään nyt etsimään kuhaa!
Katsokaapas tätä: H 97cm!
Meillä oli lähes kolme tuntia aikaa ja pakkohan siinä ajassa on yksi kuha löytää. Olen kalastanut koko kesän kuhia. Tiedän miten niitä kalastetaan, se on helppoa! Paljon helpompaa kuin ahvenen, saati lähes metrisen hauen, kalastus.
Nyt vaan hanaa ja kaikki potentiaaliset paikat viistolla luotaamaan. Alle kymmenen metrin vedessä oli tyhjää. Tai no niitä ahvenia näkyi tottakai, mutta enää me ei menty siihen lankaan. Oli vaan pakko purra hammasta ja ohittaa mahtavan ihanat raitapaitaparvet. Nyyh.
Kuhaa löytyi monestakin paikasta, mutta ne olivat 11-13 metrin syvyydessä kaikkialla. Ärsytti. Eikö edes yksi nelikakkonen voisi siirtyä pikkuisen matalampaan hetkeksi? Käyttäisin sen nopeasti veneessä ja päästäisin heti takaisin? Se ei niille kuhille sopinut, ei alkuunkaan. He halusivat olla nimenomaan yli kympin vedessä. Juuri siellä, mistä me emme saaneet niitä kalastaa.
Ei löydy ei
Aamun leppoisa Jaana alkoi muuttua ärtyneeksi. Kyllä sitä kisaviettiä näköjään on ja mitä lähemmäksi viittä kello meni, sitä korkeammaksi nousi verenpaine. Kuha oli meidän varmin kala Leppävedeltä ja niitä kuulemma tulee aina ja kaikille. Mutta tärppäävätkö ne savolaisten jigeihin? Ehei.
Katsoin Facebookista kisatuloksia ja kuhalla olisimme päässeet kärkeen. Jo pelkkä ajatus oli ihan uskomaton, emme todellakaan lähteneet tavoittelemaan viimeistä sijaa korkeampaa tulosta. Ensimmäinen kerta uudella järvellä ja meille hienointa päivässä oli uusien ihmisten tapaaminen ja uusilla vesillä kalastaminen. Mutta silti, olisihan se ollut hienoa viedä keski-suomalaisten pysti Savoon
Kalastimme kelloa vastaan ja sanoin Juhalle, että sydän ei kestäisi jossain ihan virallisessa kilpailussa olemista, kun jo leikkimielinen kilpailu oli niin stressaavaa :)
Mahtava keli!
Kilpailuaika päättyi ja ehkä se oli sydämen kannalta ihan hyvä asia, vaikka me jäimmekin ilman sitä kuhaa. Ehkä me kuitenkin saataisiin isoimman hauen palkinto?
Pieni Ketvenensaari
Kokoonnuimme taas saareen, jossa oli voittajan julkistus. Kuusi joukkuetta sai kaikki kolme kisakalalajia ja kaksi joukkuetta jäi ilman kuhaa. Palkintopöytä oli koottu nyyttärimeiningillä ja sieltä jokainen sai valita jotakin. Meidän Fish me luck tiimi sai kisan isoimman hauen ja ahvenen palkinnot, aivan mahtavaa! Ja koko kisan voiton vei Miikka, onnea, loistava suoritus!
Isoin hauki ja isoin ahven -palkinnot, älyttömän hienot!
Kiitos kaikille kilpailussa mukana olleille/järjestäjille. Toivottavasti kelpuutatte meidät ensi vuonnakin mukaan, silloin etsin ensimmäiseksi kuhan ;)
Kisaveneet nätisti järjestyksessä
Sain palkinnoksi paidan =)
Perustin Facebookiin kalastustapahtumat nimisen ryhmän. Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa Kuopiossakin voitaisiin järjestää joko leikkimielinen tai jopa ihan virallinen jigikalastuskilpailu. Liittykää tuonne Facebook-ryhmään, siellä voi ilmoittaa kaikki tiedossa olevat kalastustapahtumat, kilpailut ja messut ympäri Suomen!

Artikkeli Aurinkoisen viikonlopun kalastuskuulumiset julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.