Tein vessanseinäkirjoituksen, eli blogikirjoituksen. Laitetaan teksti tännekin kommentoitavaksi. ----
Taimen on yksi halutuimmista ja arvostetuimmista kalalajeistamme. Perinteisesti luokiteltu kolmeen ekologiseen muotoon, puhutaan meritaimenesta, järvitaimenesta ja purotaimenesta. Uhanalaisuusluokituksissa ns. meritaimen on luokiteltu jo äärimmäisen uhanalaiseksi ja ns. järvi- ja purotaimen on vain erittäin uhanalaisia. Napapiirin pohjoispuolellakin sisävesikannat on jo luokiteltu nykyisin silmälläpidettäviksi. Taimenen eri muodot on kaikissa viimeisimmissä uhanalaisuusluokituksissa tippuneet merkittävästi. Jos sama kehitys jatkuu, niin luonnontaimen muuttuuu monin paikoin hävinneeksi.
Taimen on hyvin suosittu kalastuskohde. Ja koska näin on, niin taimenia istutetaan hyvin runsaasti. Istutusten takia kalastuspaine on kasvanut huomattavasti. Istutukset tehdään suurimmaksi osin vierasperäisillä istukkailla, joiden sekoittumisesta luonnonkantoihin seuraa yleensä enemmän ikävyyksiä kuin hyötyä. Istutukset ruokkivat kalastuspainetta, joka kohdistuu myös harvinaisiksi muuttuneisiin luonnonkaloihin. Ideaali olisi, että kalastus kohdistuisi mahdollisimman hyvin vain istukkaisiin, ja mahdollisimman vähän luonnontaimeniin. Ongelma on se, että nämä uivat samoissa vesissä sekaisin, eikä kalastajat vielä osaa tunnistaa luonnontaimenta istukkaasta. Sellaisissa vesissä missä taimenelle halutaan erityinen suoja, on istukkailta leikattu rasvaevä pois, ja sallittu vain rasvaevättömien kalojen pyynti. Tällaisilla säännöllä on uhanalaisille luonnontaimenille voitu alueellisesti saada kohtuullinen suoja.
Istukkaat eivät ole erityisen suojelun tarpeessa, monin paikoin pikemminkin uhka luonnonkannoille. Maassamme on satoja minimaalisia henkitoreissaan olevia luonnonkantoja. Viljelykantoja on vain parikymmentä. Luonnonkannat ovat uhattuja, viljelykalat eivät ole uhanalaisia. Mutta koska luonnonkantojen suojelu on niin retuperällä, niin myös viljelykantojen villit esiintymät (geenipankit) ovat heikentyneet, mikä mutkan kautta uhkaa myös viljelykantojen perimää ja sopeutumista luonnonvesiin. Säilyttääkseen sopeutumiskyvyn ja tuottavuuden olisi olennaista turvata viljelykannoista myös vahvat luonnonkannat. Muuten viljelykannat uhkaavat laitostua, mikä heikentää istutusten kannattavuutta entisestään. Tiettyjen luonnonkantojen suojelu on kriittisellä tavalla myös viljelyn intressi.
Toinen iso seikka on se, että ns. purotaimenella ei edelleenkään ole kalastuslaissa minkäänlaista alamittaa. Kaikkein runsaslukuisimmat purovesien taimenkannat on monilta osin vailla suojaa, kokonaan ilman alamittaa, ts. kalastuksen näkövinkkelistä lainsuojattomia. Kolmas seikka on se, että useimmilla taimenvesillä lisääntyminen saattaa olla vähän niin ja näin, sillä jos yläpuoleisella valuma-alueella tehdään ojituksia. Tämän seurauksen kutusoraikot liettyvät. Yhdenkin vääränlaisen ojituksen seurauksena kokonainen taimenkanta on voinut hävitä. Tällaista tapahtuu liian usein. Ojitusten takia lukemattomien kunnostustenkin hyödyt ovat pitkäksi aikaa valuneet kokonaan hukkaan. Tämä on merkittävästi heikentänyt kiinnostusta järjestää purokunnostuksia ja elvyttää taimenkantoja.
Neljäs merkittävä kysymys on se, että koko taimenen tutkimusta ja suojelua tarkastellaan hyvin kolmijakokeskeisesti. On pitkään ajateltu että purojen taimenet kyllä pärjää, ja että ns. vaeltavat taimenmuodot on akuuteimman suojelun tarpeessa. Tämän takia tutkimus- ja elvyttämisponnistukset on kohdennettu sellaisiin vesiin joissa kuvitellaan kaikkein uhatuimpien ns. meri- tai järvitaimenkantojen ensisijaisesti esiintyvän. Juuri nämä vedet on monesti sellaisia missä istukkaita on hyvin runsaasti, sekaisin harvojen luonnonkalojen kanssa. Purovedet, ja niissä esiintyvät taimenen merkittävimmät geenireservit, nykyiset ja potentiaalisimmat poikastuotantoalueet on jätetty pääosin kokonaan seurannan ja elvytystoimien ulkopuolelle - oman onnen nojaan.
Maamme taimentutkimus on raskaasti alimitoitettu, pintapuolista ja istukaskeskeistä. Kunnostustoimet on kohdennettu ensisijaisesti pääuomien koskiin, vaikka ne ovat ensisijaisesti toimineet lähinnä vaeltavien taimenten läpikulkureitteinä. Todennäköisimmin valtaosa merkittävin osa luonnonvaraisista vaellustaimen-emokaloista pyrkii palaamaan kudulle niihin samoihin pienempiin joki - ja purovesiin missä ovat syntyneetkin. Kudulle palaamassa olevat vaellustaimen -emot jäävät todennäköisimmin hakkaamaan seinää jonkun padon alapuolelle, missä lisääntymisen mahdollisuuksia ei ole. Suomessa vesivoima ei ole kovinkaan vaelluskalaystävällistä. Äärimmäisen harvan vesivoimapadon yhteydessä on kunnolla toimiva kalatie. Vaeltavien taimenten yksi suurimmista uhkista on toki liiallinen kalastus kasvualueella, ts. järvissä ja merialueella. Taimenta pyydetään kaikenlaisilla pyyntivälineillä liikaa, mm. verkoilla.
Maassamme on edelleen valloillaan vanhentunut käsitys, jonka mukaan taimenen vaelluskäyttäytyminen on ensisijaisesti perinnöllinen tekijä, siis vaikka kansainväliset tutkimukset osoittavat jotain ihan muuta. Suomessa taimenen ekologiaa ei ole selvitetty. On lähdetty siitä, että taimen on tiukasti kolmijakoinen. Suomessa purovesiä ja ns. purotaimenia on vähätelty osin sen takia, koska on paikoin jopa kuviteltu niiden olevan perinnöllinen uhka ns. vaellustaimenen perimälle. Näin ei kuitenkaan ole. Taimen on yksi ja sama laji - ekologisesti hyvin muuntuvainen. Vaeltavat taimenkannat on vahvimpia niissä vesissä missä purojen taimenkannat on voimissaan, ja päinvastoin. Vaeltavien taimenkantojen elvyttämisen pitäisi pikemminkin lähteä tärkeimpien lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden elvyttämisestä, ts. purovesistä. Siksi liiaksi kolmijakoon nojautuva tarkastelu vääristää epätarkoituksenmukaisesti taimenen suojelua liian pääuomakeskeiseksi, eikä palvele taimenen monimuotoisuuden suojelua ja kantojen elvyttämistä siellä missä niitä vielä esiintyy.
Purovesissä on yleensä jopa kymmenkertaiset poikastiheydet, puhtaammat soraikot ja lähdepitoisempi vesi. Merkittävimmät taimenen elinympäristöt on aina olleet purovesissä, ja edelleen suurimmalta osin seurannan ja elvyttämistoimien ulkopuolella. Purovesissä taimenella ei yleensä ole lainkaan alamittaa. Kalastuslaissa purotaimen on lähes lainsuojattoman asemassa. On arvioitu että Lapissa pyydetään vuosittain jopa 100 000 vaellustaimenen poikasta ns. tammukkana. Ns. järvitaimenella sekä ns. meritaimenella on alamitta, mutta purotaimenella ei ole. Kalastajien onkin käytännössä helppo tulkita kaikki pienemmät taimenet tammukoiksi, vaikka olisivat vähän isommastakin joesta pyydetty. Puroista taimenia pyydetään surutta "tammukkana" - tai kalavedenhoidollisena toimenpiteenä, kun kuvitellaan nämä kitukasvuisiksi.
Huomattava määrä purovesien ojituksia tehdään maassamme ilman lupaa, vaikka vesilaki sitä vaatii, eikä kalatalous- ja ympäristöviranomaiset juurikaan niihin puuttu. Kalakantojen elvyttämistä tehdään vanhasta tottumuksesta liian istutuskeskeisesti. Kaikki asianomaiset kuitenkin tietävät, että istutuksista seuraan luonnonkannoille herkästi enemmän ongelmia, kuin että niistä olisi iloa. Maamme taimenkantojen elvyttäminen on tähän asti ollut suurilta osin teennäistä, pintapuolista ja liian lyhytjänteistä. Kunnostuksiakin on tehty ensisijaisesti kalastusta parantavina toimina. Kunnostusten myötä maahamme on syntynyt iso määrä uusia koskikalastuspaikkoja, jotka ovat ruokkineet kalastusta reilusti enemmän kuin mitä kunnostuksilla on lisääntymistä edistävää vaikutusta. Paljon periaatteessa hyvätahtoisia pyrkimyksiä, jotka ovat vieneet maamme taimenkantoja pikemminkin ojasta allikkoon. Luonnonvarainen taimen on Suomessa koko ajan entistä uhatumpi.
Taimen on Suomessa vakavasti uhattuna
21.09.2011 - 12:21
Tuossa aiemmin mainitsinkin jos Nuuksion Myllypuron taimenen mahdollisesta kohtalosta ja siitä ettei ennallistamisen mallikohteilla aina välttämättä ole ihan sitä lopputulosta mitä toimilla tavoiteltiin. Kaivelin noita tietoja alueen kalastoselvityksistä. Aiempi Myllypuron kalastoselvitys tehtiin vuosin -94/96. Neljä koealaa. Saalis oli yhteensä 46 taimenta = 10 taimenta per koeala. Toinen kalastoselvitys tehtiin heti ennallistamisen jälkeen vuonna 2001. Silloin kalastettiin vissiin vähän kattavammin, koska tehtiin peräti 18 koealaa. Kokonaissaalis oli 15 taimenta = alle 1 taimen per koeala. Koealojen suuruuksia en siis tiedä. http://www.environment.fi/default.asp?contentid=88156&lan=fi Yhteenvedon lopussa todetaan, että "kalastoselvityksen perusteella taimenia on tullut vuonna 1997 ennallistetulle Myllypuron osuudelle, jossa ei virrannut vettä ennen ennallistamista. Muuten ennallistamistöillä ei näytä olleen selviä vaikutuksia Myllypuron kalastoon. (Itse vähän ihmettelen tätä päätelmää, sillä jos yli >10 taimenta per koeala tippuu vähempään kuin yksi taimen per koeala, ja vain muutamassa vuodessa.) Selvitys kuitenkin viisaasti sanoo, että ennallistamistöiden pitkäaikaisvaikutusten selvittämiseksi Myllypuron kalastoa on syytä tutkia myös tulevaisuudessa. (Kuinkas muutenkaan. Minun veikkaus on, että ensi kesänä vois jo alkaa olla korkea aika tutkia pitkäaikaisvaikutuksia. Vaikka nehän taitaa olla jo tiedossa)" Kesällä 2011 RKTL teki yhden koealan kuinkas muuten kuin nollatuloksella. Oliko mikään yllätys. No ei. Minun näppituntuma on että tulos olisi taimenen osalta yhtä pyöreä vaikka koealoja olisi 36, 72 tai enemmän. Voipi olla että Myllypurosta opit kannattaisi tutkia tarkkaan, ja keskittyä haukeen, koska se mikä Nuuksiossa tehtiin saattaisi kiinnostaa aika monissa sellaisissa vesistöissä missä luontaista haukea halutaan elvyttää. Se mikä yhden mielestä on onnistuminen, voi toisen mielestä olla epäonnistuminen - tai päinvastoin. Riippuu ihan näkökulmasta.
Tässä on mahdollisesti yksi viimeisimmästä kuvasta Vantaanjoen todennäköisesti alkuperäisistä taimenista. Tämä annettiin mennä vähän niin kuin Nuuksion Myllypuronkin taimenet. Kummassakin tapauksessa ensisijainen vika oli väärä etuliite-leima mikä kannan otsaan oli isketty. Henkilökohtaisesti edustan pikemminkin sitä näkemystä, että kaikki maamme taimenkannat pitäisi julistaa vaelluskalakannoiksi, riippumatta siitä että miten sijoittuvat suhteessa mahdollisiin patoihin. Jokaisen taimenkannan poikasista lähtee merkittävä osa pidemmälle kasvuvaellukselle joko järveen tai mereen. Maamme uhatun ja suojeltavan vaellustaimenen tila on kiinni jokaisesti perinnöllisesti uniikista nykyisestä ei-puhtaasti viljelyperäisestä ja luonnossa lisääntyvästä taimenkannasta. Jos perinnöllisesti ainutlaatuisia taimenkantoja ei kohta aleta suojelemaan, niin niiden käy niin kuin Oulujärven kuhalle - tai vielä pahemmin. Oulujärvi on ihan hyvä esimerkki kuhan osalta, siinä missä Vantaanjoki taimenen osalta - paitsi että Oulujärven tapaus on merkittävästi lievempi.
Kuhatutkimus on vain hyvin pieni askel oikeaan suuntaa. RKTL viljely- ja istutuskeskeisen politiikka on niin pitkään ollut niin lyhytnäköistä ja kestämätöntä. Voisivat samalla selvittää toi taimen vähän pintaa syvällisemmin, jotta ymmärtäisivät että ne taimenen perusteettoman ja vääristävät etuliitteet, ja johtavat taimenen monimuotoisuuden ja elinvoiman kannalta merkittävimpien kantojen dissaamisen, ja on sitä kautta merkittävä syy taimenkantojen ahdinkoon.
http://www.rktl.fi/tiedotteet/vanajanselan_kuha_valloittanut.html
Yksi keskeisin keino Suomessa edistää taimenen monimuotoisuuden ja sitä kautta sopeutumiskyvyn ja elinvoiman säilyttämistä, olis jos kaikki vierasperäiset taimenistutukset lopetettaisiin. Vähän vastaavaa kestävän kalastuksen linjaa kuin mihin ollaan lohen osalta siirtymässä.
Joskus pentuna (~30v.) muutamia tommosia ruikkuja tuli kiihkossaan poimittua eräästä Oulujärveen laskevasta purosta.
Ja just tuon etuliitteen takia.
Sittemmin hetken ajattelin ja jätin tyyten sen 'kalastuksen'.
Tuoreita karhunpaskoja siellä viimeksi käydessä ihmeteltiin..kummasti lähti laulua munkin kurkusta..
Suomessa, niin kuin melkein missä tahansa muuallakin vaellustaimenen elinvoima, siis että paljonko järvissä ja merialueella kasvaa luonnonvaraista taimenta, on ensisijaisesti kiinni luonnontaimenkantojen poikastuotannon kokonaismäärästä, josta siis kaikista kannoista osa lähtee vaelluksille ja osa jää paikallisiksi. Näin tapahtuu kaikkien taimenkantojen osalta. Suhteelliset osuudet voi vaihdella merkittävästi eri vuosienkin välillä. Tämä lisäksi kokonaisupoikasmäärätkin menee jatkuvasti ylös ja alas. Valtaosa näistä luonnonvaraisista taimenkannoista on aina esiintynyt ja tulee aina esiintymään latvavesillä patojen yläpuoleisilla puroalueilla, eikä suinkaan järvestä tai merestä vaellusyhteyden alueella, mitkä on ensisijaisesti vaellustaimenen tilan seurannan luupin alla. Valtaosa taimenkannoista on jätetty seurannan ja elvyttämisenkin ulkopuolelle sen vääristävän etuliitteen takia, osin resurssikysymyksen takia. Siinä suhteessa ensimmäisen vaellusesteen alapuoleisten kohteiden poikastuotannon seuranta antaa raskaasti alakanttiin olevan käsityksen vaellustaimenen poikastuotannon tilasta. Vaellustaimenkantoja on myös kaikki yläpuoleisetkin taimenkannat, jotka ruokkii alas poikasia, siinä missä osa alimman padon alapuoleisista jää paikallisiksi. Pado ala- ja yläpuoleisten taimenten vaelluskäyttäytymisessä ei todennäköisesti ole olennaista eroa.
Niin kauan kuin purot ja purojen taimenen on enemmän tai vähemmän lainsuojattomia ja syöksykierteessä, niin kauan tulee myös vaellustaimenenkin kehitystrendit olemaan negatiiviset. Järvi- ja merialueelta vapaan vaellusreitin piirissä olevat kosket ja virran on vain pieni osa kaikista niistä vesistä, joiden varassa vaellustaimenet maassamme yhä elää. Valtaosa on siis patojen takana, osin eristyksissä, osin myös turvassa sekoittumasta vierasperäisten istukkaiden kanssa. Jos taimenen ja siis vaellustaimenen elvyttämisestä oltaisiin oikeasti kiinnostuneita, pitäisi seurannan piiriin ottaa kaikki luonnonvaraiset taimenkannat ja niiden esiintymät, eikä vain pieni murto-osa näistä.
HS 17.1 Voimayhtiö voitti vuosien taistelun kalaportaista. Kommenttinit tuohon asiaan. Heitän tyhmän kysymyksen. Mitä iloa on kalateistä, jos kalastonsuojelu on muuten ihan rappiolla? Onkos siellä jotain uhanalaista? Suojeltavaa? Mitä Mustijoen arvokalojen elvyttämiseksi on tehty, muuta kuin rakennettu kalatie Brasaksenkoskeen? Mikä siellä on kalataloudellinen intressi? Kalatie, vai joku muu? Jos kalatiet on ainoa kalaviranomaisten vaatimus, ja kalasto muuten enemmän tai vähemmän rappiolla, niin ymmärrän hyvin vesivoimayhtiön näkemyksen, että oikeusprosessi on teatteria.
Olen kuullut tutulta puhetta, että olisi joku toinen ennakkotapaus jossain, missä padon alapuolella oli vierasperäisiä kaloja ja yläpuolella suojeltava alkuperäinen taimen. Ja kuuleman mukaan tässä toisessa tapauksessa kalaviranomainen pikemminkin vaati ettei kalateitä rakennettaisi, koska silloin vierasperäiset istukkaat olisi lakaisseet kokonsa puolesta merkittävästi heikomman taimenkannan taivaan tuuliin. Miksi kalaviranomainen tässä tapauksessa vaatii kalateitä - eikä sitä ettei kalateitä rakennettaisi? Vesioikeuden päätöksen kannalta on toki olennaista että onko vaelluskaloja jotka haluaisi ylöspäin. Onko taimen vaelluskala? Vai oliko ehkä niin että kalaviranomainen jopa tiesi tästä toisesta ennakkotapauksesta, josta tuttuni on puhunut?
Suora lainaus Hesarista "Marttinen on varma, että Mustijoessa on vaelluskaloja, taimenia, lohia ja siikoja. Joen alajuoksulla Brasaksenkosken kalatiellä tehdyt koekalastukset osoittavat sen. Kosken yläpuolella on lisäksi luontainen purotaimenkanta." Siis että joessa on taimenia sekä purotaimenia. Just joo sanon minä. Kaikista taimenkannoista osa vaeltaa ja osa jää paikallisiksi. Ne on vain taimenia. Jos ovat alkuperäisiä, niin niitä pitäisi ehdottomasti suojella ja elvyttää. Suomessa nämä patojen yläpuoliset esiintymät ovat pahasti heitteellä. Käy pian tälle mahdolliselle Mustijoen alkperäiselle taimenelle ihan samoin kuin Vantaanjoen alkuperäiselle taimenelle ja Nuuksion kansallispuiston Myllypuron taimenkannalle. Jonkun mielestä se voisi olla kalataloudellinen heitteellejättö. Jonkun toisen mielestä ns. purotaimenen hävittämisellä ja kalatien rakentamisella ns. kitkasvuinen kääpiötaimen korvataan kalataloudellisesti merkittävällä oikealla taimenella - tai jotain sinne päin.
Kaikki taimenkannat ruokkii alapuoleiseen vesistöön poikasia, ollen siten vaelluskaloja riippumatta siitä että vaikka jotkut laittaa siihen eteen hyvin rankasti ali- tai yliarvostavan etuliitteen. Tutkimuste mukaan ns. purotaimenen ja ns. meritaimenen vaelluskäyttäytymisessä ei ole lainkaan eroja. Taimen on yksi ja sama laji. Joissain olosuhteissa merivaelluksille lähtee ns purotaimenistakin 70%. Joissa tapauksissa ns. meritaimenistakin tammukoiksi voi jäädä valtaosa. Oikeammin toi jako menee niin että merivaellukselle lähtevistä 2/3-osa on tyypillisesti naaraita ja paikallisiksi jäävistä 2/3-osa on koiraita. Jos ehdottomasti taimenista pitää tehdä kaksijako, niin voisiin sanoa että meritaimenet = naarastaimenet (tai ainakin reilu enemmistä niistä) ja purotaimenet = koirastaimenet (reilu enemmistö niistä). Silloin todennäköisesti valehdellaan vähemmän kuin taimenkannan meritaimen vs purotaimen-kategorisoinnissa. Kaikki taimenkannat on myös osin vaelluskaloja - siinä missä kaikki taimenkannat on osin myös paikallisia. Se on kiven kova fakta.
Vaelluskäyttäytyminen ei ole vakio, eikä eri kantojen välillä ole olennaista eroa. Kaikista kannoista osa vaeltaa ja osa jää paikallisiksi. Se on fakta. Kannalle annettu, keksitty tai kuviteltu etuliite vaikuttaa ensisijaisesti siihen että mikä arvo sillä katsotaan olevan. Tuskin on tuota yläpuolisen taimenen perimää edes tutkittu, vaikka olisi pitänyt jo kauan sitten. Ainakaan ei ole ymmärretty miksikään suojelukohteeksi. Tässäkin mainitaan ohimennen kurositeettina.
Jos KHO:n tuomarit ovat lukeneet tarpeeksi Suomenlahden meritaimenen suojejusuunnitelmaa ja RKTL:n papereita, niin tietävät että purotaimen on purotaimenta, eikä liity mitenkään vaelluskaloihin. Näinhän se tässäkin oikeudellisessa teatterissa vissiin ymmärrettiin. Kalaporrasta ei tule, niin kauan kun ei saada todistettua että joessa olisi kalaa joka haluaisi nousta ylös. Jos porras tulisi nyt, niin minun mielestä siihen ei ainakaan saisi ohjata vettä ennenkuin yläpuolinen taimenkanta on saatu olennaisesti elvytetty tai muuten turvattua. Kalatien rakentaminen ja vierasperäisten merivaelluksen tehneiden istukastaimenten tai istutuksista peräisin olevien taimenten nousu alkuperäisten taimenen kutualueille saattaisi hyvinkin hävittää alueella vielä esiintyvän uhanalaisen taimenen. Kalatien avaaminen on vähän niin kuin alueella istuttaisin ison erän vierasperäisiä istukkaita. Onko se ok, vai jonkun mielestä jopa kalataloudellinen intressi?
Vierasperäiset istukkaat on uhka luonnonkannoille, paitsi jos kanta ei koeta uhanalaiseksi tai muuten suojeltavaksi, esim. kuvitellun etuliitteen takia. Alkuperäiset taimenkannat ja taimenen monimuotoisuus on uhattuna. Padot eivät olennaisesti vaikuta vaelluskäyttäytymiseen. Suojeltavat taimenet löytyykin pääosin patojen yläpuolisilta alueilta. Tältä pohjalta tarkasteltuna myös kalatiet voivat olla joissain paikoissa jopa uhka uhanalaiselle taimenelle. Tai mikä se intressi nyt olikaan? Taas yksi hyvin olennainen tapaus, jonka opetus on että taimenen keinotekoinen ja vääristävä kolmijako pitäisi totaalisesti lakkauttaa. Vasta tämän kolmijaon romuttamisen ja riittävän kattavien geneettisten tutkimusten jälkeen voidaan oikeasti sanoa että mitä taimenkantoja pitäisi suojella ja miten tällaisissa tapauksissa kannattaisi menetellä.
ps. Vastarannankiiski sanoisi tähän tietenkin, että on niin monia tapauksia jotka osoittaa se, että vaikka on laitettu hyvin monia eri vierasperäisiä kantoja sekaisin, niin kyllä se alkuperäinen perimä siellä kuitenkin sinnittelee, ja sillä verukkeella junailee yhä niitä vierasperäisiä istukkaita sekä kalateitä. No ainakin Oulujärven alkuperäinen kuha ei oikein selvinnyt. http://www.kaleva.fi/uutiset/oulujarvessa-ui-hamalainen-kuha-alkuperainen-kanta-lahes-kadonnut/925193 Taimenen osalta tilanne on vähän epäselvä, koska vierasperäisiä taimenia on levitetty maassamme jo toistasataa vuotta. Siksi käsitys taimenkantojen perimästä on vielä aika sakea. Taimenen osalta monissa vesissä tilanne on merkittävästi huonompi kuin Oulujärven kuhan.
Osa taimenista myös eksyy muuhun kuin
synnyinjokeensa ja eksymällä rikastuttaa kyseisen
joen genetiikkaa. Jos geeniperimään ei tule
pitkällä aikavälillä suljetussa vesistössä
muutoksia, niin koko kalakanta kuihtuu pois ajan
saatossa. Onko tätä tilannetta mietitty tarpeeksi
tarkkaa... Jos halutaan suojella alkuperäistä
kantaa joka on suljetussa ympäristössä, niin onko
se suojelua, että kuihdutetaan kanta kuolleeksi?
Puhutaan siis sisäsiittoisuudesta.
www.fi.wikipedia.org/wiki/Sis%C3%A4siittoisuus
Purotaimenten dissaamiseen on toki hyvin moni viranomaisten ja tutkijoidenkin käyttäämiä dissaamisen argumentteja. Yksi hyvin yleinen olettama vai sanoisinko kuvitelma on, että purotaimenet on sisäsiittoisia, vaikka ovatkin emokalastona runaslukuisempia kuin vastaava vaeltavan muodon emokalasto. Missä menee raja että milloin kannan sisäsiittoisuus heikentää kannan / jälkeläisten sopeutumiskykyä vs että missä määrin geneettisen sekoittumisen kautta perimä muuttuu pysyvästi tai merkittävästi ja sitä kautta heikentää sopeutumiskykyä. Viranomaisten ja näemmä vähän muidenkin suhtautuminen on se, että patojen yläpuoleisissä taimenissa on jotain vikaa. Onhan sekin yksi päähänpinttymä, uskomus. Jokainen saa uskoa mihin haluaa. Olkoon tämä sisäsiittoisuus-kortti yksi kortti taimenkeskustelussa kaikkien muiden hihakorttien joukossa. Purojen taimenkannat kuihtuu pikemminkin heitteellejätön ja olemattoman suojelun seurauksena, ei sen takia että niiden perimässä olisi mitään vikaa. Padot yksistään eivät hävitä ensimmäistäkään taimenkantaa, monesti eivät edes heikennä poikastuottoa. Poikastuotanto heikkenee ensisijaisesti padon yläpuoleisen elinympäristöä heikentävistä muiden toimien johdosta, ja aivan riippumatta taimenkannan perimästä.
Kyse on siitä, että halutaanko taimenen monimuotoisuutta suojella vai köyhdyttää ja hävittää sitä. Taimenkantojen sekoittumisen edistämisellä on merkittävästi monimuotoisuutta ja kalojen sopeutumiskykyä heikentävä vaikutus. Ja juuri siistä syystä istutuskeskeisestä lohipolitiikastakin ollaan luopumassa. En ole koskaan ymmärtänyt sitä että miksei populaatioita ja taimenta voitaisiin tarkastella kokonaisuutena valuma-aluekohtaisesti. Miksi vesistöt pitää niin rankasti pilkkoa asenteellisesti osiin, että on ne äärimmäisen uhanalaiset suojeltavat taimenet, ja ne kuihtuvat jotka kuitenkin katoaa, ja että parempi olisi jos vain katoaisivat häiritsemästä oikean taimenen palauttamista - tietämättä että mikä se elvyttämisen kohde oikein on. Tietääkö kukaan? Ei sitä ainakaan Vantaanjoella, eikä Oulujärvessä tiedetty. Varmaan ne Oulujärven kuhatkin oli jota kitukasvuista ja kuihtuvaa sorttia.
en puhu ihmistoiminnan harhautumisesta vaan
luonnollisesta. Kuinka kauan kanta voi olla
suljetussa ympäristössä ennen kuin alkaa
ilmenemään onglemia? 10v, 50v 100v?
Henrik, miksi puhut purotaimenesta vaikka et itse
pidä jaottelusta? Näet varmaan itsekkin, että on
helpompaa jaotella kalat vaikka ovat samaa asia.
Tämän jaottelun dissaamisen tai jaottelemattomuus
vain hämmentää useita. Parempi olisi keskittyä
kertomaan että sama laji on kyseesseessä, mutta
ymmärtämisen helpottamiseksi laji on jaoiteltu
ryhmiin.
Miten suljettujen ympäristöjen taimenia tulisi
siis suojella, etteivät ne eheydy?
Tietääkseni ennen kuin patoja on ollut olemassa on
puroissa ollut yhteys mereen. Välillä varmasti
tämä yhteys on ollut poikki syystä tai toisesta,
mutta ei samalla tavalla kuin betoni seinä uomassa
pysyvästi. Onko sinulla Henrik esittää jotakin
aineistoa, ettei patojen yläpuolisille taimenille
koidu suljetusta ympäristöstä varmuudella haittaa
sisäsiittoisuudesta? Onko tätä tutkittu? missä?
"Näet varmaan itsekkin, että on
helpompaa jaotella kalat vaikka ovat samaa asia."
En kyllä kekkaa, että mitä toi jaottelu helpottaa?
yhtä hyvinhän särjen vois jakaa. Eikös se ollu,
että taimen kutee myös pohjosen suljetuissa ns
seisovissa vesissä, jos vaan sopivasti virtaa
pohjalla ja löytyy sopivaa paikkaa?
Ainaki järjellä ajateltuna tuo jaottelu nimenomaan
eri arvoistaa kalan ns eri "lajikkeet", jolloin
unohtuu kokonaisuus ja keskitytään liitteesen meri
tai järvivaeltaja.
Vaffin esimerkki koko skenaariosta on ehkä siinä,
että nyt vasta on toden teolla havahduttu tuohon
osastoon puro.
Toi sekoittuminenhan on kakspiippunen juttu. Millä
sen pystyy tutkimaan, että onko siitä haittaa
perimälle vai ei? Ei millään muullaku istuttamalla
ja kokoeilemalla. Tuohan saattaa olla melko
riskaabelia.
Vaikka ihminen on viisas, ei se kykene
jäljittelemään tai oivaltamaan luonnon kiertokulun
monimutkaisuutta, syitä ja seurauksia. Aika
monesti lopputulos on täysin päinvastainen, ku
mitä on alunperin ajateltu. Hyvänä esimerkkinä
vaikka nyt ilmoilla oleva tapaus kuha.
Luulen, että taimenen alennus johtunee
moninpaikoin samasta syystä. On tapahtunu perimän
heikentymä. Eka toimitan ja myöhemmin
havainnoidaan.
Ehkä viisainta ois lähtökohtasesti toimia siten,
että korjataa mitä on pilattu ja antaa luonnon
hoitaa loput. Edes mahdollisuus siihen.
(Oulunjärven kuhaistutuksista)
-"Tuloksen selittänevät suuret istutusmäärät ja alkuperäisen kuhakannan heikko tila istutuksia aloitettaessa".
Nykyinen kuhanistutusvimma on aivan käsittämätöntä.
Kuha kilpailee jo taimenen kanssa monilla perinteisillä taimenvesillä.
Ja kö ne vielä istuttaa väärää kuhaa.
"Jämpti on" sanomaa:
-"Osa taimenista myös eksyy muuhun kuin synnyinjokeensa
ja eksymällä rikastuttaa kyseisen joen genetiikkaa".
-Samaa mieltä tästä olen ollut aina.
-"Parempi olisi keskittyä kertomaan että sama laji on kyseesssä,
mutta ymmärtämisen helpottamiseksi laji on jaoteltu ryhmiin".
Just noin:
-Miksi me kinaisimme siitä "mikä taimen" mikäkin on?
Annetaan luonnolle oma osansa tässä näytelmässä.
Geenien pitää vaihtua ja hyvä jos niin tapahtuu.
Pahinta on kun ei ole taimenia jotka voisivat vaihtaa geenejä.
............................
Kuhasta en oikein jaksa "kuhista" enempää.
Istutettakoon rehevoityneisiin järviin joissa särkikalat ovat lisääntyneet liiaksi,
ja joihin kuha alkuperäiskala kuuluu.
Muualla taitaa olla enämpikin haitaksi.
............................
Pekkopellekin on taas ilmestynyt kuvioihin yhdellä monista nimimerkeistään.
Mode antoi pyyhkeitä ja poisti kirjoituksia.
Toivotaan, ettei taas herkeä aivan kiihkovauhtiin.
"Just noin:
-Miksi me kinaisimme siitä "mikä taimen" mikäkin on?
Annetaan luonnolle oma osansa tässä näytelmässä.
Geenien pitää vaihtua ja hyvä jos niin tapahtuu.
Pahinta on kun ei ole taimenia jotka voisivat
vaihtaa geenejä."
Eli taimenta voi lämiä entiseen malliin välittämättä
siitä, että perimä saattas heikentyäkö?
Iso taimen pystyy liikuttamaan karkeampaa soraa,
ja siten se pystyy kutemaan kovavirtaisempaan
paikkaan kuin pieni taimen. Luonnollisesti
kovavirtaisissa kohdissa ei ole hienojakoista
soraa, koska virta on vienyt sen. Näin ollen iso
taimen pystyy kutemaan karkeampaan soraan kuin
pieni. Taimenen kutu on tällaista optimointia
virrannopeuden, raekoon, kalan koon ja muiden
ympäristötekijöiden suhteen. Ei se sen
ihmeellisempää ole, jokainen taimen kutee niin
hyvään paikkaan kuin onnistuu löytämään. Ei siellä
geeneissä sen tarkempaa ohjeistusta kutemiseen
ole. Smolttivaiheessa niiden muistiin on
tallentunut reitti takaisin kotijokeen, mutta ei
ne sentään soraikon tarkkuudella tiedä omaa
kotiosoitettaan. Taimenen geneettisellä
alkuperällä ei ole mitään vaikutusta
kutupaikanvalintaan. Väitän että jos Longinojaan
laitettaisiin 5 kiloinen rautalampilainen ja saman
kokoinen longinojan hormonitammukka, niin ne
kutisivat ihan samanlaisiin kohtiin.
Vaikea kuvitella sellaista ympäristöä, jossa
suuren taimenen lisääntymistulos olisi huonompi
kuin pienen, vaikka nämä suosivatkin erilaisia
kohteita. Ihan samalla lailla niiden mädit
kehittyvät sen jälkeen kun ne on soraan tuupattu.
Eli jos järvivaeltaja kutee tammukan kutupaikalle,
niin todennääköisesti poikasia syntyy joka
tapauksessa huomattavasti enemmän kuin tammukan
yrityksellä.
Jotain todistetta tämä Kala-Onnin teoria kaipaisi.
Suomessahan on runsaasti koskia joista osa on
kunnostettu pienellä kivimäärällä ja osa isolla.
Kala-Onnin teorian mukaan pienellä kivimäärällä
kunnostetuissa koskissa pitäisi olla paremmat
olosuhteet järvivaeltajien kudulle, kuin
perusteellisesti kunnostetuissa. Oma käsitykseni
on, että noissa varovaisesti kunnostetuissa
paikoissa ei lisäänny vaellustaimenet eikä
tammukatkaan. Onnistuneesti kunnostetuissa
paikoissa kutevat pääsääntöisesti tammukat, ja
järvivaeltajat siltä osin kun kalastajat niitä
säästävät kutukypsiksi. Oman käsitykseni mukaan
Konnekoski kuuluu ensin mainittuun kategoriaan ja
uskoisin että siellä ei tapahtuisi
poikastiheyksille yhtään mitään vaikka
"järvitaimenten" kutusoraikot tuunaisi itse
jeesus.
PS. Montako viestiä vielä tarvitaan vänkäämisen
maailmanennätykseen :D
Ei tästä nyt aivan kirjaa välittäisi kirjoittaa.
Näin olen kuitenkin kirjoittanut ja tarkoittanut:
"Isommat kivimäärät" (lainaus) kutupaikalla ovat haitaksi ja jopa tuhoavat sen.
Eri asia on poikasten suojapaikat. Ne tarvitsevat kivenkoloja suojikseen lähinnä aivan rannoissa.
Siellä ne elelevät jos ovat saaneet syntyä.
Pienimmät aivan rannoissa, isommat koon mukaan vähän ulompana.
Järjestys on tietenkin tämä:
-ENSIN pitää olla taimenia joille on sopivia kutupohjia.
-Sen JÄLKEEN ovat poikasten suuojapaikat tarkeitä jotta voivat säätyä ja kasvaa itsekin kutemaan.
Ei ole mitään järkeä "kunnostaa" koko koski pelkiksi poikasten suojapaikoiksi ja siinä samalla tuhota kutupaikat.
Näin tehdään suojapaikkoja poikasille joita ei voi syntyä!
On välttämätöntä ymmärtää, että pelkät kivet ja niiden määrä ei ole ratkaisevia.
Molempia tarvitaan OIKEILLA paikoilla.
Tästä olen kirjoittanut aivan tarpeeksi selvästi kenen tahansa ymmärtää.
Tämä ei ole "teoria" vaan luonnon käytännössä osoittama totuus.
Katsokaapa Patagonian "kaameita rännejä" (lainaus) joissa taimen viihtyy ja lisääntyy loistavasti verrattuna Suomen vesiin.
Samaa todistavat Virhon kutuvideot. Taimenet kutivat suoralla soraikolla vaikka olisi kivikkojakin ollut tarjolla.
............................
Luonnossa kutusoraikko liikkuu alaspäin jäiden/tulvan vuoksi ja jossakin määrin myös kalojen ansiosta.
Näin kutupohjat uusiutuvat vuosi vuodelta ja pysyvät kelvollisina itsekseen.
Tätä asiaa voisi ehkä huomioida myös kunnostuksissa?
............................
Jos tässä "vänkäämisen maailmanenätystä" haetaan se johtuu siitä, että perusedellytyksiä ei voida/haluta millään ymmärtää.
Ihan asiaahan tuo sinun kirjoitus on taimenen vaatimusten osalta. Olen vain täysin eri mieltä siitä, mitä näiltä koskilta löytyy ja mitä ei.
Alkaa epäilyttämään että et omista kahluuhousuja ensinkään, jos nämä soraikot ovat jääneet sinulta huomaamatta. Tuo kommentti että jossain "koko koski on kunnostettu poikasalueeksi" on täysin naurettava ja niin kaukana todellisuudesta kuin olla voi. Tuommoista kunnostusta ei ole tehty Suomessa.
Tässä aluksi selvennystä mitä tarkoitan:
Järvitaimen Torstaina 04. Helmikuuta, 2010 - klo 23:54 (Onko villillä järvitaimenella tulevaisuutta? -keskustelusta).
-"Tämä on toinen kerta kun JOUDUN lukemaan kalaonnin TUUBAA, pelkkää pätemistä ja omien NIPPELIhavaintojen esiintuomista ilman suhteellisuudentajua.
Konnekoskihan on NYKYÄÄNKIN (siis kutusorakkojen peittämisen jälkeenkin) ihan pelkkä RÄNNI, joka VAATISI REKKALASTEITTAIN kiveä, että voitaisiin puhua POIKASTUOTANNOSTA.
Jos joku kivi on mennyt yhden kutusoraikon päälle, niin ei se nyt kovin vakavaa ole.
(Kiviä on kuutiokaupalla kutupaikkojen päällä).
Ymmärrän sen että kotikoskeen on tietysti vahva tunneside, mutta joku suhteellisuudentaju pitäisi olla kun lähtee kritiikkiä antamaan.
Taimen on reviirikala, ja MITÄ ENEMMÄN ON KIVIÄ sitä enemmän on reviireitä ja taimenia. Ei se nyt ihan näin yksinkertaista ole, mutta ränni ei ole koskaan hyvä paikka taimenelle.
EI OLE olemassa koskea jossa olisi hyvä poikastuotanto, mutta EI pintakiviä.
Kiviä Konnekoskesta puuttuu vieläkin ja paljon, toivottavasti siitä saataisiin vielä joskus oikea koski".
......................
Siis mitä enemmän pintakiviä sen parempi poikastuotanto, -jonkun/joidenkin mielestä?
Mistä ihmeestä tulee ajatus, että taimen valitsisi paikkansa pintakivien mukaan!?
Tai hyötyisi kivistä lisääntyessään?
Koko pohjahan on kiviä täynnä, ja siellä taimenetkin ovat.
Puhun taimenkoskista ja virroista, en pikkupurosta.
.....................
Kahluuhousuja en ole omistanut koskaan kun en pidä poikasien tallomisesta.
Veneestä olen sen sijaan katsellut sitäkin enemmän.
Samoin maannut rannalla ja katsellut poikasien touhuja.
Koskaan en ole nähnyt nollikasta tai 1+ keskellä koskea.
Ne ovat hyvin lähellä rantoja aina.
Keskellä viihtyvät 2+ ja sitä isommat.
Pintakivien/vast. takana niitäkin näkee vain korentojen kuoriutuessa, ei juuri koskaan muulloin.
.........................
Mitä tästä opimme?
Suurimmat tietäjät ovat niitä jotka eivät itse ole perehtyneet taimenen elämään muutoin kuin teoriassa,
ja haluavat itse määräillä miten taimenen tulee käyttäytyä?
Joillakin on vielä näkemystäkin: Lainaus
Ananias Perjantaina 05. Helmikuuta 2010 klo 12:20
-"Konnekosken kovassa rännivirrassa ei kutusora edes pysyisi, eikä sitä virtaa voi alkaa hidastaa isoilla kivillä.
Kadonneet kutupaikat ovat niskalla, eivät kosken rännissä.
Kyllä Konnekoskella kiviä on, ne kaikki ei vaan näy pinnalle asti.
Asioita pitää joskus tarkastella vähän syvemmin".
Kiitos vielä Ananiakselle.
Edelleen Järvitaimenta:
-"Viime kesänä muuten laitettiin eräällä koskella kunnon murkuloita kutusoraikolle, ja niin vain oli siihen eteen tullut kutupesä heti nyt syksyllä".
Joi Jee...! -"Eteen oli tullut kutupesä".
Tietenkin, kun paikka oli alempana pilattu.
Harva menee retostelemaan kutupaikan pilaamisella julkisesti.
Toivottavasti virta on vienyt ne (luvatta?) panemanne kivet mukanaan.
"Koskaan en ole nähnyt nollikasta tai 1+ keskellä koskea.
Ne ovat hyvin lähellä rantoja aina."
Oletko koskaan ajatellut että samanlaista matalaa rantavyöhykettä voi olla muuallakin kuin kosken rannoilla? Kun koski kivetään hyvin ja saadaan runsaasti syvyysvaihtelua koko kosken alalle, tulee tätä poikasten suosimaa matalaa vyöhykettä myös keskelle koskea (esim. kivisaarekkeiden reunat) ja näin ollen "rantaviivan" määrä moninkertaistuu.
Koskessa jossa ei ole pintakiviä on tällaista vastaavaa rantavyöhykettä vain molemmilla rannoilla, eli vähän. Tähän se pintakivien ja poikasten välinen yhteys perustuu, vaikka taimenet eivät varsinaisesti pintakiviä tarvitse mihinkään.
Jos matalaa rantavyöhykettä on, niin sitten on.
Niitä ei kuitenkaan voi noin vain jostakin halusta ruveta tekemään.
Ensinnäkin siihen tarvitaan lupia, ja toisekseen siitä saattaa aiheutua haittaa muualle.
Järvitaimenen "kunnostamat" kosket virtaisivat ylöpäin, järvet tulvisivat, kaikki kutupaikat olisivat täynnä kiviä jne.
Jos kiviä halutaan lisää, -mihin tahansa koskessa, pitää virtaa syventää ja/tai leventää.
....................
Konnekoskella, -jonka parhaiten tunnen, on vanhastaan ollut aika paljon suojapaikkoja poikasille.
Vetosillan takana ylä- ja alapuolella sillan, myllyuomassa niskan alapuolella,
niskan yläpuolella rantakivien lomassa molemmin puolin jokea.
Kutupaikat peitettiin metrin kiviröykkiöillä, vetosillan tausta suojapaikkana pilattiin,
ja minkäänlaista ajatustakaan ei uhrattu suojapaikkojen luomiselle "kunnostuksen" yhteydessä.
Kiviröykkiöt tehtiin siksi, että saatiin lisää vettä veneväylään vetosillan sivulla.
Tämä taasen lisää venehurjastelua entisestään.
Olisivat jättäneet vanhan sillan kiviarkut paikoilleen niin kaikelta tältä olisi vältytty.
Kalataloudellisen kunnostuksen kanssa tällä munauksella ei ole mitään tekemistä.
.........................
Lähinnä kirjoittelen siksi, että vastaavia emämunauksia ei enää tehtäisi lisää.
Pikkupurot ja joet ovat asia sinänsä.
Niissäkin taimen kutee aina sorakolle, jos sopivia sellaisia on.
..........................
Pieni valopilkku sentään:
-"vaikka taimenet eivät varsinaisesti pintakiviä tarvitse mihinkään".
..........................
Järvitaimen:
Vieläkö olet tyytyväinen siihen, että kannoitte "kivenmurkuloita" kutusorakolle kuten kerroit aikaisemmin?
Kannattaisi olla mielissään jos ei ole saanut haastetta/korvausvaatimusta tuosta.
Onko villillä järvitaimenella tulevaisuutta? -keskustelun avauksessa mukava linkki.
Mm. verkojen liiallisuudesta jne.
http://www.konnevedenkalatutkimus.fi/Taimen-raportit.htm
Keskustelua kannattaa lukea muutenkin, -jos kiinnostusta on taimenen tulevaisuutta kohtaan.
Saa ainakin hyvän kuvan siitä miten erimielisiä me kalamiehetkin voimme olla ....
Tällainenko on ihannekoski?
http://www.perhokalastajat.net/kuvagalleria/displayimage.php?pos=-8077
Kuvassa on vain pieni osa koskea, mutta mihin tuossa mahtuisi kutemaan oikea kunnon Jytky-pari?
Ovatko kutusoraikot mahdollisesti jossakin muualla?
Tuollaista kuvassa näkyvää aluetta on tehty
kunnostuksissa yleensä liian vähän. Tuosta
kuvanottopaikasta muutama kymmenen metriä ylöspäin
on nähty usein 60-80 cm kaloja kutupuuhissa. Eihän
ne kutupaikat mihinkään katoa, kun koskea kivetään
vaan ne siirtyvät hieman ylävirtaan päin. Kivikon
yläpuolelle kun luonnollisesti tuppaa syntymään
ihanteellinen soraikon paikka (kiihtyvä tasainen
virtaus ja nouseva pohja).
Joten vastaus on kyllä, tuollainen on ihannekoski.
Yksi kutuhaluinen taimenpariskunta antoi tuolle
murkulanlaittohommalle siunauksensa pyöräyttämällä
mätinsä siihen. Siksipä en ole tuota hommaa
osannut katua. Linnaan joutaisin.
Hyvää vääntöä!
Yksi kutuhaluinen pariskunta ehkä, montako jäi kutematta soraikon kiveämisen vuoksi?
(Sorakko vaiko soraikko?).
Onko panna kuvaa yläpuolisesta kutupaikasta?
Kuvan alue näytti kelvolliselle poikasien suojapaikalle, mutta missä ne syntyvät?
Totta on, että kutupaikka on melkein aina lähellä niskaa.
Tarvitaan kiihtyvä suora virtaus ja mielellään hieman nouseva pohja taaempana.
Jäät ja tulva tuovat uutta soraa alas kulkeutuvan tilalle.
Näin se homma pelaa luonnostaan.
Syvyyttäkin pitää olla jotta kutu onnistuisi muutenkin kuin vahingossa.
-"nähty usein 60-80 cm kaloja kutupuuhissa".
-Onko noita 80cm kaloja nähty ihan oikeasti?
80 cm oikea järvitaimen on jo hyvin suuri?
Itselläni ei ole mitään erityisen kriittistä yleisnäkemystä siitä, että minkälaisen kiveys pitäisi olla matalanvedenaikaan. Kuinka tiheä tai väljä, pientä tai iso kiveä. Riippuus siitä että minkälainen on ränni ja uoman poikkileikkausprofiili ja vesistön virtaamavaihtelut. Kunhan U-mallinen uoma saadaan palautettaloivan v-mäiseksi, niin ettei tule liikoja rännejä, jotka huuhtois vain kaiken menemään. Ja kaikille vedenkorkeuksilla sopivaa suojaa reunoilla myös pienemmille kaloille. Jos vetää hirveän paljon todella isoa murikkaa, ja tiheään, niin voi alivirtaaman aikaan olla aika kivipeltoa. Kyseisessä koskessa tehtiin muistaakseni soraistuksissa ainakin yks moka. En tiedä kuka tilas, kuka käsitteli toimituksen ja kuittas sen kun se tuli koskelle - eikä sillä tietenkään ole väliä. Ellen pahemmin erehdy, niin se oli murskattua soraa. Eihän se sellaista tietenkään saa olla. Työtapaturma. Sellainen kummallinen mielikuva mulla jäi asiasta.
Siitä murskasta minun muistukuvan mukaan puhuttiin, kun oltiin siellä kerran sähkökalastuksissa. Lehtisen Esa hoiti sen paikallisten TE-keskusten hemmojen kanssa. Joku mielikuva minulla on toki siitä että sielä joku nollikas oli kuitenkin tullut. Tais olla eka nollikas siitä koskesta sitten kunnostuksen. Ellen suuremmin erehdy, niin se murska-kutusoraikko oli vasemmalla puolella jossain ehkä pian sillan yläpuolella. Ei suinkaan niskalla. Siellä on voinut silloinkin jo olla toinen asiallisempi soraikko. Tämä koealan soraikkoa, mistä nollikaskin tuli, oli tapaturmaisesti väärää laatua. Olen käynyt tuolla vain sen yhden kerran. Käsitykseni perustuu muutaman tunnin havaintoihin vuosien takaa.
Kunnostuksestakin oli jo silloin vierähtänyt tovi jos toinen. Muistaakseni kyse oli siitä että nyt pitäis alkaa lisääntymmään, jos on alkaakseen. Ja tästä sähkökalastuksesta on tietenkin toistakymmentä vuotta. Voisin kuvitella että soraikko on myöhemmin paikattu luonnonsoralla - tai sitten ei. Nykypäivän poikastuoton määristä minulla ei siis ole mitään käsitystä. Eikä kukaan tietenkään ole täydellinen, eikä noita läheskään aina saada kerralla kuntoon. Korjauskunnostuksiakin tehdään aivan liian vähän. Jokin pienempi tai vähän isompi juttu menee kuitenkin pieleen. Se on sellainen luonnonlaki. Joku kutsuu sitä Murphyksi. Et jos tapahtuu moka, niin virkamiehellä voi monesti olla aika rajalliset mahdollisuudet paikata omia tai kolleegojen virheitä, ja ehkä siksi turhan usein nostavat kädet pystyyn.
-"Tais olla eka nollikas siitä koskesta sitten kunnostuksen".
Toisen väittämän mukaanhan siellä taimen lisääntyy "ihan oikeasti" ja kalat ovat tosi isoja?
Murskasoran laittaminen kutualustaksi ei ole tapaturma, se on tietämättömyyttä.
Kuvaavaa sinänsä millä tietämyksellä kunnostuksia tehdään.
Kuvan esittämä alue on varmaan tarkoitettu poikasien suoja-alueeksi.
Samalle paikalle olisi saanut RUNSAASTI kutupohjaa keskelle.
Sitä ei kuitenkaan osata pitää riittävän tärkeänä koska ei tunneta kalojen vaatimuksia/kutemistapaa.
Katsovatko "kunnostajat" mallia (tihu)työlleen toiselta jo aikaisemmin pilatulta koskelta?
Sitten taivastellaan kunnostuksen onnistumisella kun löydetään yksi kutupari ja poikanen.
Olisi korkea aika opetella tuntemaan taimenen kututapahtumaa oikeilla luonnonvesillä.
Kai niitä jostakin löytyy, jos ei Suomesta niin Venäjältä ja Ruotsista ainakin.
Vihavuodenkoskesta löytyy netistä ajankohtaista
tietoa googlettelmalla jos kiinnostaa.
Löytyyhän sieltä muutakin kuin tuota ihailtua kivikkoa.
Kaunis paikka kaikkiaankin.
Soisi olevan enemmänkin ja mielellään vähän edullisempia hinnoiltaan.
Eli Vihavuoden kosken osalta kunnostuksen voi katsoa pää-osin onnistuneeksi.
Heinävedellä on Vihonvuonne niminen paikka Kermankosken alapuolella.
Hauskoja nimiä, mistä lienee tulleetkin.
"Soisi olevan enemmänkin ja mielellään vähän
edullisempia hinnoiltaan."
Sepä se, mutta kun ei ole, ni hinnat on hyvä pitää
korkialla, että paine pysyy järkevissä mitoissa ja
kaloilla on mahollista olla stressittä.
Sivut
Lisää uusi kommentti