Miksi larvastelette kepeillä perhosteluvälineill&a
18.06.2004 - 12:25
Katselin eilen kalalla ollessani, kun muutamat larvastelee joillakin #4-#5-välineillä syvässä vedessä.
Tuli vaan mieleeni, eikö tuokin homma olisi helpomman näköistä ja helpompaa, kun hankkisi vaikka #6 tai #7-luokan vermeet??
Hirveää lyijjupainoa kun vetelee tuollaisn kepein vehkein pohjaa pitkin, niin kyllä siinä on näköjään vapa luokilla. Ja missä on se tuntuma?
Kertokaa minulle ja valaiskaa minua?
#4-#5 luokan välineillä larvastaminen on hauskaa puuhaa !
Voi käyttää välineiden herkkyyden takia huomattavasti ohuempaa siimaa ja näin perhot uppoavat nopeasti ja syvälle ja tärpit näkyvät paremmin. Makuasia...
Ja toiseksi, itseäni ei todellakaan kiinnostaisi ostaa uutta 200€ vapaa + siihen 100€ kelaa, että voin larvastaa, niin kuin "oikeasti kuuluukin". Yksi setti riittää minulle taimenen kalastuksessa ! Siinä hieman vastauksia turhaan kysymykseen.
Kun näitä eteläisen Suomen 0,5- 1kg istari- lötköjä pitelee #7- luokan vavalla, niin missä sitten on se tuntuma?
Yksinkertaisesti ei halua erikseen larvavapaa. En ole huomannut minkäänlaista onkkelmaa kalastellessani larvoilla. Omistan itsekin 5 vavan. Ja herkällä vavalla on mielestäni erittäin mukava kalastaa...
Eiköhän tuon larvastelun sujuvuus ole vähän paikasta ja veden syvyydestä ja virran vuolaudestakin kiinni. Ns. isoissa vesissäkin, kuten Ruunaalla voi loppukesästä larvastella hyvinkin kevyillä välineillä, varsinkin kun monttujen viereen voi henkensä menettämisen pelotta kahlata.
Itse kalastelin ennen #5-6 luokan 9.0 jalkasella vavalla. Kyllä oli viime vuoden keväänä (toukokuun viimeinen vko.loppu, vesi korkealla) huopanalla tulla itku: yhtä h*lvettiä suoraan sanottuna.
Ei mitään toivoa saada perhoa kolmen haulin kera kymmentä metriä rantaa kauemmaksi. Nätisti lähti heitto sellattiin jännästi korkeuksiin kun yritti rullata. Tuolloin kahlaaminen oli kiellettyä, eikä se veden korkeudesta johtuen olisi ollutkaan mahdollista.
Kaverini sai viikonlopun aikana seitsemän mittakalaa, minun vetäessä nollareissun, lukuunottamatta yhtä 33cm harjusta. Kaveri vain sai yksinkertaisesti perhot välisuvannon päävirran reunaan missä kaloja tuntui pääasiassa olevan.
Tuon reissun jälkeen päätin, ettei enää ikinä samanlaista reissua. Ei. Kun kerta larvailu on yksi mielikalastusmuodoistani, pistin ilmoituksen nettiin - juuri tälle palstalle - ja sain ostettua Vision LPG #6-7 9'6" hintaan 85e, käytettyhän se oli mutta uskomattoman hyväkuntoinen. Siihen sain sitten vielä kaverilta ostettua vähän käytetyn Vision VR57 hintaan 65e ja perhomessuilta Hardyn DT7 siima 40e.
Yhteensä siis tuo uusi larvasetti 190e eli ei ollenkaan hullummin... Nyt sitten oli tänä alkukesänä, pari viikkoa sitten, ko. uusi setti tulikokeessa Vihavuodenkoskella, jossa larvastusominaisuudet punnittiin. Toimi kuin unelma. Västytysominaisuudet jäi vielä tosin testaamatta, mutta kalastus oli jotain ihan muuta kuin viime vuonna huopanalla. Ei tarvittu miesvoimaa punttien viskomiseen.
Meitä oli yhteensä neljä kaveria koskella ja yhdellä oli mukana pelkästään #4-5 luokkainen 8'0" pitkä HMmmä. Ei tarvinnut hänenkään kauaa miettiä millaisen vavan seuraavaksi hankkii...
Joten olen samaa mieltä siinä suhteessa että loppukesällä jolloin vedet ovat alhaalla ja isoimmat hirmut koskista lähteneet järvien selille verkkoihin sotkeutumaan, voi huoletta larvailla vaikka #3 luokan vehkeillä, mutta kun kyseessä ovat keväiset korkeat vedet ja potentiaalisin aika ison taimenen tavoitukseen niin en enää ikinä lähde koskelle ilman vähintään #7 luokan vapaa.
Eivätkä ne niin kalliita ole, kannattaa kysellä käytettyjen perään. Olen huomannut että perhomarkkinoilla on uskomattoman hyviä käytettyjä vapoja. Harvat vavat ovat niitä, jotka myydään pois "ikäloppuina".
Yleensä myytävät vavat ovat joko myyjän mielestä turhia, tai niiden toiminnasta tms. ei välitetä. Tällöin ne ovat ennen olleet niitä "ykkösvapoja" siihen tarkoitukseen ja siksi kuin kukkaa kämmenellä pidettyjä.
Henkka
Tuohon lyijyjen "heittämiseen" eli vippaamiseen ylävirtaan vaikuttaa eniten perhosiima.
Luokan 5 siiman kärki on niin ohutta ja notkeata, ettei hommasta meinaa tulla mitään. Vapa ei kuormitu siimasta, vaan lyijyhauleista ja vippaaminen on nykivää.
Itsellä on tuohon touhuun käytössä #5 vavassa muutaman metrin pätkä luokan 11 DT:n kärkeä!. On todella miellyttävä tuollaisissa lyhyissä "vippasuissa" joita ei heitoksi voi kutsua, mutta larva- hommissa pelaa kuin pisuaari.
Veikkanpa, että tuo luokan kasvattamisen tuoma helpotus larvastelu- hommiin johtuu pääosin siiman luokan muutoksesta suurempaan.
Tämä minun mielipiteeni asiasta.
Itse larvastelen #3 -luokan visionin LPG:llä vuoden ajasta riippumatta. On sillä vedetty keväisestä kipinänkoskestä ennätys harjuskin (48cm) sekä jotain taimenia (45 - 55cm) ilman sen suurempia ongelmia. Kyllä asia on mielestäni tasan niin, että se on niin sanotusti miehestä kiinni, millä saa kalastettua ja mistä. Tuollainen #3 -luokan vapa ei varmasti ole helpoimpia hallita vasta-alkajalle (tai edes vähän kokeneemmalle). Itse olen perhoa heitellyt 15V ja kokemuksen myötä ovat vapa luokat kevenneet.
Pointtini siis on, että kyllä keveilläkin välineillä pystyy kalastamaan kovassakin tulvassa, jos on osaa hommansa ja tuntee kalavedet...
#5 -luokan vavasssa 11dt siima...huhhuh...
Lueppa Ollilan Jorma tarkemmin tuo Japin viesti..
Jos oikein käsitin, niin siinä sanotaan että vitosen kepissä on käytössä muutaman metrin pätkä 11 DT:n kärkeä..
Tuo Japin kärkipointti on ihan asiallinen ja kannattaa huomioida. Itsekin tajusin vasta jokin aika sitten lyhentää heittosiimojen kärkeä haukiperhojen heittelyssä. Heittosiimoissahan on kartioklunssin jälkeen 2-3 metriä kärkeä ihan vaan "perukkeen jatkeena" ja siihen kun asentaa 2-3 metrisen perukkeen on kartion ja perhon välissä jopa 6 metriä painotonta osuutta joka pitää saada suoristumaan heitossa. Pitkissä heitoissa normaalipainoisilla perhoilla homma on ok, mutta lyhyissä heitoissa ja/tai painavilla perhoilla tuota osuutta kannattaa lyhentää. Ratkaisu: kärkeä lyhyemmäksi tai paksumpaa tilalle kuten Japi on tehnyt. Lyhentämisessä on se etu, että heitto-ominaisuudet eivät vaarannu. Jatkopätkien asentelu vaatii testailua, ja lopputuloksena on sitten uniikki heittosiima ja samanlaista ei välttämättä saa sitten tilalle kun joskus tarttisi...
Tuon idean erikoisen painavaan siimanpätkään sain, kun katselin erään Norjalaisen nuoren miehen heittelyä Norjassa pienellä lohijoella. Poitsu heitteli perhovälineillä rullaillen vähintään kahden peukalonpään kokoista lyijyklönttiä ja matokoukkua (ja välillä perhoa) . Homma näytti niin helpolta, että oli pakko mennä kysymään kollegalta, että minkälaiset laitteet hänellä on käytössä. Syy helppoihin "heittoihin" selvisi siittä, että toverilla oli 6-7 luokkainen vapa ja siimana 12 luokkaisesta DT- siimasta n.5m pätkä, jolla vippaus tapahtui. Siimana oli siis pätkä tasapaksua DT- siimaa, ilman kartiota. Sanoi, että siimat on niin kalliita, että yhdestä DT- siimasta saa koko kaveriporukka "heittopään".
Ja se kaveri muuten tartutti juuri piiskatusta poolista about 5 lohta, tosin huonolla ylössaantiprosentilla.
Tästä innostuneena kokeilin itsekkin kotiin päästyäni "synkkää" siimaa, ja siittä lähtien olen sitä larvahommissa käyttänyt.
Eihän tuommoinen muutaman metrin kartioitu DT:n kärki paina yhtään sen enempää, kuin 5-6 luokkainen WF- siima kokonaisuudessaan.
Lisää uusi kommentti