Kertaus on opintojen äiti. Särkijärvellä kalat yleensä syvemmällä ja syönnösellä myös matalammassa. Sillan alusen rinteillä molemmin puolin kalaa, mutta kalustotappioita odotettavissa jigi henkilö oletetulle.

Vinkkejä hyvistä rantakalastus paikoista mistä lähteä haukea havittelemaan? Mieluiten 20-30 Tampereelta.

Onko Alasjärvi tai Nokian suunnalla koukkujärven kaatopaikan lähellä olevat järvet hyviä? Alasjärvi on tuolla Taysin suunnnalla ennen Linnainmaata. Isot ahvenet yli 300 grammaset kiinnostaa.

Morjesta! Itse olen noilla Näsijärven matalilla rannoilla (joilla tavallinen mato-onki ei tosiaan oikein toimi) tykännyt käyttää perinteistä paternoster-tyylistä pohjaonkea. Kyseessä on erittäin yksinkertainen viritelmä. Sidotaan vain virvelin siiman päähän pieni leikari, ja siihen leikariin sidotaan kaksi tapsia: toinen koukulle ja toinen 15-30 gramman painolle. Koukulle menevästä tapsista kannattaa tehdä lyhyempi, syönnistä ja kalojen arkuudesta riippuen noin 10-20 sentin mittainen, ja painolle menevästä taas pidempi, noin 50-100 sentin pituinen. Näin koukkutapsi on siimassa painon ”yläpuolella”, jolloin heittäminen on helpompaa ja tärpit huomaa paremmin. Painolle menevä tapsi kannattaa myös tehdä selvästi virvelin pääsiimaa ohuemmasta siimasta, jolloin painon jäädessä pohjaan ei menetä koko settiä, vaan ainoastaan painon.

Koukkuun laitetaan syötiksi mato tai kalanpala, ja sen jälkeen viritelmä heitetään virvelillä pitkälle noin 20-50 metrin päähän rannasta. Vapa tuetaan pystyy rannan kivenkoloon tai erilliseen vapatelineeseen, ja sitten vain odotellaan että tärppi näkyy tärinänä vavan kärjessä. Ahventen lisäksi menetelmällä saa (matosyöttiä käytettäessä) paljon muutakin erilaista kalaa, ja eräänä tyylin hienoutena onkin sen monipuolisuus. Esim. välillä sellainen kunnon iso kilon tai parin kilon lahna saattaa tulla yllättämään ahventen pohjaonginnan lomassa.

Puhtailla järvillä paikoissa joissa on hiekka- tai kivipohja tuollainen paternoster-pohjaonki toimii ahvenelle ihan sellaisenaan vaikka syötti makaisi pohjassa, mutta mutapohjaisissa paikoissa sillä tulee yleensä lähinnä särkikalaa (tai jos käyttää syöttinä kalanpalaa niin ei mitään). Tällaisissa paikoissa voi kokeilla kiinnittää pohjaongen siimaan painon ja syötin välille pienen ”vedenalaisen kohon”, jonka avulla koukun ja syötin saa nostettua parikymmentä senttiä pohjan yläpuolelle. Oheisessa linkissä havainnollistus aiheesta: https://images.bauerhosting.com/marketing/sites/2/2024/02/sunk-float-pat... Itse olen käyttänyt pienempiä ahvenia madolla pohjaonkiessa tuollaisena ”vedenalaisena kohona” ihan vain pientä vaahtomuovista tehtyä pintaperhoa, joka kelluttaa pientä koukkua ja syöttiä riittävästi jotta se nousee hieman pohjan yläpuolelle, mutta ei kuitenkaan millään tavalla häiritsee kaloja toisin kuin jokin isompi ”koho”.

Suosittelen pohjaongintaa kyllä ehdottomasti! Erittäin tehokas, rento, hauska ja jännittävä kalastusmuoto, ja soveltuu hyvin juuri tuollaisille pitkälle matalille rannoille joilla tavallista mato-onkea ei pysty oikein käyttämään. Pohjaonginnan kausi on myös paljon tavallista mato-ongintaa pidempi. Koska pohjaongen pystyy heittämään syvälle ja kauas rannasta, niin sillä voi saada ihan varteenotettavia saaliita rannalta kalastamalla hyvinkin vielä loka-marraskuussakin, ja hyvällä tuurilla ja oikeanlaisilta paikoilta jopa jäiden tuloon asti, kun taas tavallisen mato-ongen sesonki päättyy yleensä jo syyskuun alkupäivinä kalojen vetäytyessä matalista ranta- ja pintavesistä syvemmälle.