Otteita vanhoista kirjoituksista - eivät ole omiani:

Paikat ja ajat

Siiat liikkuvat valoisahkoina päivinä ja päiväsaikaan, kirkkaahkoilla jäillä. Peilijää voi olla haitaksi koska siika säikkyy liikkuvaa pilkkijää.

Loka- marraskuussa jos jäät tulevat ennen siian kudun loppua kutupaikoilta: lahdissa, virtapaikoissa (esim. salmet), karien kupeet ja jokien suut. 1..2 metrin vedessä. Parhaiten kivikoiden lähettyviltä ja kovilta pohjilta. Helmikuussa mateen kutupaikoilta – hakeutuvat syömään mätiä. Kevättalvella lumen lähdettyä jälleen kutupaikkojen tienoilta, nyt siikaa on myös välivedessä ja aivan jään alla.

Ensijäillä tulee siikaa kalastettua. Jos on kirkas jää, näkyy oikein kun uivat jään alla. Itse pilkkinyt salmien ja jokien suilta, karikoiden reunasta ja ihan karienkin päältä. Pilkin yleensä niin matalasta että näkö pilkintä on mahdollista. matalimmillaan n 30 cm vedessä. Yleensä siikaa pilkitään alle kahden metrin syvyydestä.

Ensi jäille jokeen kutemaan nousevan siian perässä jokien suulle tai järvissä karikoille ja kivipohjaisille rannoille.

Parhaimmat ajat ovat alkutalvi ja loppukevät. Alkutalvesta kalat löytyvät helpoiten kutukarikoiden läheltä ja yleensä nappaavat hyvin. Ylivoimaisesti ottavin väri on silloin oranssi. Keväällä, huhtikuussa, kalat liikkuvat paljon ja tietyllä hyväksi havaitulle alueelle kalat ilmaantuvat jossain vaiheessa päivää. Alkutalvesta pyynti ajoittuu päiväsaikaan, tällöin päivän lyhyyden vuoksi pilkkijänkin on liikuttava mieluummin kuin odotella parvea avannon alle. Keväällä parhaaseen tulokseen pääsee aamulla(7-8 ja 11.00-12.30) ja iltapäivällä/illalla. Erinäisiä syöntipiikkejä voi ilmetä pitkin päivää.
Keskitalvi on saaliiden kannalta huonoa aikaa. Siika ei silloin liiku kuin vähän päivän aikana ja syöntipiikit ovat hyvin oikullisia. Aurinkoiset päivät voivat tuottaa toki keskitalvellakin tulosta ahkeralle pyytäjälle. Mutta jos lunta on jään päällä yli 30cm, kannattaa ennemmin odottaa kevääseen ja lumen sulaamisen jään päältä.

Siika keskitalvella on seitsemästä metristä alaspäin, merialueilla jopa 10m:n alapuolella. Paksun lumen aika on huonoa aikaa järvillä. Morrien väri ei ole niin ratkaiseva, kunhan se vain on pieni ja pitkässä tapsissa. Tapsi saa olla noin 30 cm. Tummanvihreällä 3 mm:n morrilla ja pitkällä tapsilla olen saanut hyvin siikaa. Keväisin on tullut parhaiten ja melkeinpä aina 0-2 m jään alta.Vettä alla yleensä 10-15 m.

Toinen sesonki on kevät, jolloin siiat tulevat matalaan veteen. Jopa alle metrin vedestä on noussut mahtavia saaliita. Paikkoina toimivat samat kuin syksyllä, mutta lisäksi ruohikon laitamat, mutta kuitenkin kovat pohjat ovat pääsääntöisesti siikojen suosiossa. Kevätsesonki alkaa mateen kudun päätyttyä, kun siiat tulevat syömään mätiä ja pikkukaloja. Sittemmin kun lumi sulaa jään päältä, siiat kerääntyvät valoisille paikoille planktonin perään – nämä ovat usein selkävesillä missä tuuli on kuljettanut enimmät lumet pois.

Etelä-Suomessa on vain muutamia hyviä siikajärviä. Säkylän Pyhäjärvi on niiden parhaimmistoa. Siian pilkkimisen kuumimmat sesongit ovat syksyn ensijäillä ja kevään viimeisillä jäillä. Kivikkoinen pohja, jossa on kasvillisuutta ja hiekkalaikkuja, on siikojen mielialuetta.

Liikkuu parhaiten kirkkaalla kelillä ja päiväsaikaan, parven löydyttyä kalaa tulee hetkessä pakillinen ja käytettävät pilkit (mormuskat) ovat aina miltei samat. Parhaat siian syöntihetket ajoittuvat aikaiseen aamuun ja iltahämärään. Keskitalvella tosin päivän valoisin aika saattaa olla paras.

Pienissä järvissä/lammissa kannattaa hakeutua lähtö/laskupurojen suille, ”niemien” kärkiin ja pohjanmuodoltaan selkeästi erottuviin paikkoihin.
Suuremmilla vesillä siiat löytää parhaiten karikoiden läheltä, niemen nokasta ja selkäpakkojen rajoilta. Myös ruohikkoiset lahdet, joiden välittömässä läheisyydessä on syvää vettä, ovat kokeilemisen arvoisia erityisesti tasapainoilla pilkkiville.
Useimmiten siiat löytää aivan pohjan tuntumassa. Sieltä ne syövät erilaisia katkoja, surviaisia ja kotiloita.
Siiat tavoittaa myös välivedestä ja aivan jään alta, silloin siiat yleensä nappaavatkin vähän paremmin. Keväällä kalat löytyvätkin todennäköisemmin juuri jään alta, johtuen auringon valon herättämästä pieneliöstöstä, joiden perässä tulevat pikkukalat ja siiat. Eri järvillä voi olla erilaiset ”käytännöt” kaloilla, joten heikolla syönnillä kannattaa kokeilla eri kerroksia. Yhteen tyyliin ja syvyyteen jämähtäminen voi tietää tyhjää saalispussia, vaikka siika olisi ollut liikkeellä

Suurilta järviltä voi siikoja löytää syvänteiden reunoilta, pakoilta ja joskus jopa kareilta. Keskitalvella siikoja kannattaa yrittää jopa 15 metrin syvyisiltä alueilta. Keväällä karit ja matalikot alkavat houkutella siikoja entistä enemmän. Suurten järvien siikojen kevätpyynti kannattaa keskittääkin karikoiden läheisyyteen ja melko matalaan alle viiden metrin veteen.

Jostain syystä syvät ja kapeat laskuojien suut tuntuvat houkuttelevan siikoja. Myös syvät ja jyrkät rannat kannattaa kokeilla, joskus siika voi tärpätä vain muutaman metrin päästä rantaviivasta.

Merellä sesonki on pitempi kuin sisävesissä, koska siika liikkuu aktiivisesti koko talven. Paras sesonki on kuitenkin viimeiset jäät. Veden korkeus säätelee siikojen liikkumista muita kaloja enemmän oli kyseessä karisiika tai vaellussiika. Kun merivesi on korkealla kalat tulevat sisäsaariston lahtiin, kun taas alhaisella vedenkorkeudella siiat siirtyvät ulkosaariston pakoille.

Morri ja siinä 2-5 toukkaa ja hyvin on tullu ... paikkoina ojan suut karien reunat ja syvänteiden reunat