Riippuu merkistä.

Tähänkin kysyn että miksi mono? Muuta ei tarvita kuin ohkanen kuitu ja 0.50mm fluorotapsi. Ihan sama mitä pilkkii. Tuntuma on aivan eri luokkaa, eikä ne kalat karkaa niin kuin täällä joku väittää.

Vöite on väite ja fakta on fakta. Tuntuma on tietenkin parempi kuidulla mutta kun ei sitä tuntumaa tarvita ahvenen pilkinnässä. Kyllä monossakin sen verta tuntumaa on että kalan tärpin tuntee. Yhden talven ongin kuidulla ja karkuutumsia tuli todella paljon. Sitten on se kuidun jäätyminen ja siimasotkut kun punot varovasti ahventa käsin ylös ettei repeä irti ja lopputuloksena 10m märkää siimaa läjässä avannon vieressä. Mutta toki jokainen onkikoot millä siimalla itse lystää. Viisas oppii toisten virheistä tyhmä ei edes omista.

Mutta hotta nyt ei jää kellekkään epäselväksi niin tasurilla ongittaessa ahventa ei ole mitään perustetta onkia kuidulla.

Mitä siiman paksuuteen tulee niin ahvenen pilkinnässä 0.3 paksumpaa ei tarvita. Paksumpi mono joustaa muutenkin vähemmän joten jos ”tuntumaa” haluaa niin 0.3 monoa vaan niin homma rokkaa.

Etelärannikon kuhanpilkinnässä käytän aina kuitua ja lyhyttä, alle metristä mono- tai fluorotapsia. Fluoro antaa joustoa luukulla ja kestää kohtuudella hauen hammasta. Täällä kuha on matalassa, useimmiten alle kolmen metrin vedessä, jolloin siiman jäätyminen ei haittaa. Hauelle sitten paksu, esim. 0.35 kuitu ja kunnollinen peruke, mateelle myös riski kuitu. Nuokin petokalat ovat täällä matalassa, kuten ahvenkin. Lujia ovat petokalojen tärpit lyhyen kuidun päässä!

Morjesta tapsak.

No, suoraan sanottuna se hieman alkaa suonta vetää, tuo tassuttelu. Ei sentään isommin ole arvannut puuttua aiheeseen, kun se kuitenkin on joku uutuusvempele josta en ole perillä laisin.

Mutta siimoistahan mun piti. Tiistaina kävin tuossa Ellin kupeella uittamassa tasuria. Ellinsaarelta lähtee jyrkkä penkka kohti kirkonkylää. Penkalla vettä se kahdesta kolmeen metriin ja penka alla kuutisen metriä. Hyvää ahvenenuinti vettä. Siinä sittä ohuella monolla 0.18 uittelin viiskytmillistä Kuusamon kevennettyä. Yhden nelisatasen ehdin sillä jo nostamaan. Tarttui sitten sieltä kuudesta metristä pienempi sintti, joka irtosi/ irrotettiin siinä jään alla. Pudotin tasurin takaisin, mutta sen meno tyssäsi. Hetken ihmettelin, jäikö siima jäärosoon kiinni. Nostin sitten kädellä siimasta ja eikö siellä jossakin välivedessä ollut joku veturin kokoinen peto, joka iski alas uivaaan tasuriin. Kauaa siinä ei neuvoteltu, kummalle viehe kuuluu, kun vesipeto sitten päätti asian molempien puolesta. Tasurin menettäminen hieman kirpaisi, mutta mitään mahkuja ei olisi ollut saada kalaa sopimaan nelituumaiseen tuubiin. Jäätä on joku seittemän-kaheksankymmentä senttiä, joten ei siinä avarrushommat olisi onnistunu kuitenkaan, varsin kun olin yksin. Aivan sama olisiko ollut kuitusiima. Toki pidempään olisi saanut temuta. .

Ehdottomasti paksu fluoro tapsi jos tasureilla pilkkii. Ja nelosen kaira on aivan liian pieni. Ei taida edes kilonen ahven siitä mahtua.

Ja jälleen eilen Ellinkupeella. Neljäntuuman avannosta syöntikaloja etsimässä. Ja löytyihän niitä. Syönti sikäli kaksitahoistaettä, Alkuun ei meinannut saada kontakstia, mutta ahkeran houkuttelun avulla sain kalan iskemään tasuriin. Ja kun ensimmäinen iski, niin syönti aktivoitui heti. Nopsaan tahtiin kuusi ahventa jäälle ja sitten avanto hiljeni. Toinen reikä muutaman metrin päähän ja sama uusintana. Ensin pitkä houkuttelu ja sitten aktiivinen syöntihetki. Nyt viisi kalaa jäälle.
Syöntikalat oli saatu ja kotimatkalle. Neljä suurinta mittasin, kaikki neljänsadan ja viidensadan gramman väliin. Loput sitten siinä sata- sataviisikymmentä grammasii.

No sitten se jos sattuu se iso ja vie pilkin. Kiloahven on sattumus, joka vielä tulee nelituumaisesta avannosta ylös. Niitä ei näillä vesillä löydy montaa kymmeneen vuoteen, isommista puhumattakaan. No, hauki on suurempi mahdollisuus siihen, ettei avanto riitä. Se vie pilkin, mutta monen näkemyksen mukaan se myös pääsee vieheestä eroon ajan myötä. Pienehköllä tasurilla iso hauki on myös melkoisen harvinainen. Parhaan syöntikokoisen vielä nostaa nelituumantuubista.

Jos ajatellaan niin että kala vie viidentoista euron vieheen keskimäärin kerran viidessä
vuodessa, niin kannattaako sijoittaa johonkin akkukairaan neljästä viiteensataan. Vieheet kuluvat käytössä ja niitä tulee uusittua jokatapauksessa.
Onhan se toki hauska ja helpottava peli kairata konevoimalla, varsinkin jos omassa hihassa ei niitä watteja riitä päiväreissun avantojen tekoon.

Ihan kokeeksi otin eilen mukaan kuitusiimalla olevan vavan. Hyvin sillä ahvena nousi, ei karkaillu. Herkkää vain on tuo kuitu sotkeutumaan. Ekareijällä meni aikaa siiman selvittelyssä ja siinä ajassa syönti ehti loppua. Ehkä olis saanu syöntikalat yhdestä avannosta jos olis monolla onkinu.

Kutosen reijästä mahtu 6-7kg hauki läpi nippanappa.

kutosen hauki saatu myös 115mm reijästä ja samalla siimalla