Vapaaehtoinen ylämitta kuhalle
12.06.2010 - 22:32
Pitkään kypsytelty ajatusta kuhan ylämitasta. Saisiko kannatusta jos yritettäisiin koota kalastajia jotka sitoutuisivat vapauttamaan kaikki saamansa vahingoittumattomat yli 1,5 kg kuhat.
Ideana saaada oikeasti isot kalat jatkamaan sukuaan. Nykyinen alamitta, joka toki olisi edelleeen myös käytössä, aiheuttaa lähinnä käänteistä rodunjalostusta. Ei navetastakaan ensimmäiseksi isoimpia sonneja lihoiksi laiteta, kitukasvuisimpien päästessä siitoshommiin.
Ruoka-arvo isoilla kuhilla kuitenkin kyseenalainen. Vavan päässä todellisia taistelijoita. Sitäpaitsi kun vapauttaa valokuvatun ennätyskuhan on kalamiehen mieli yläilmoissa.
Vastaako joku haasteeseen. Itse olen ylämittaan sitoutunut muutaman vuoden ajan ja toivon sitä myös kanssani samassa veneessä kalastavilta.
Terveisin: Kimmo Brandt
Kutuaikaan tapahtuva kalastus ei kyllä saa täältäkään pisteitä. Jotenkin epäloogista paasata täällä ylämitoista ja vapautuksista kalakantojen puolesta, ja samaan aikaan pyytää lisääntymistouhuissa olevia kaloja...
Kalastan jigillä, noudatan ylämittoja ja reippaasti korkeampaa alamittaakin - kutuaikaan pyrin jättämään kalat rauhaan.
Eihän täällä ketään ole kehottanut pyytämään kuhaa kutuaikana... Vaan ajatus on että koko 2010 avovesikauden tulisi noudattaa sekä ala- että ylämittaa..
Kalastajalle: Pointti on se, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kutukalojen pyynti neutralisoi osaltaan hyvää tavoitetta päästää isomukset kasvamaan ja taata näin hyvä geenistö kalakannoille.
Ja minusta jos tälläiseen projektiin sitoutaan niin sen on oltava pidempijaksoista kuin vuoden 2010 avovesikauden mittainen. Jos jostain päin alkaa tulla positiivisia tuloksia muutaman vuoden päästä, se innoittaa muitakin kokeilemaan. Valitettavasti tuntuu että uusi kalastuslaki vain ei tälläista ajatustamallia tule tukemaan...
Keskustelunkin on oltava avointa ja mielipiteitä olisi kunnioitettava jos tahdotaan kalastuskulttuurin perustuksiin kajota. Tälläiset muutokset vievät aikaa ja vaativat totuttelua sivistyneessä hengessä. Parhaat tulokset saataisiin yhteistyöllä viranomaisten ja kalavesien omistajien kanssa. Muutama eu-rahoitteinen hanke eripuolilla suomea ei olisi pahitteeksi, lähtisi homma kunnolla liikkeelle.
Itse en kuhia maukkaan lihan takia saalista, vaan arvostan kuhaa haasteellisena urheilukalana. Siksi minua huolestuttaa se millainen paine kohdistuu näihin n. 37-50cm kuhiin, näitäkin "ruokakaloja" pitäisi takaisin päästää ettei kalakannat pääse vääristymään. Jostainhan sen kalakantojen jatkuvuuden on tultava ettei käy niin kuin pyramidikaaviossa muuttotappioalueilla...
Täällä itä-suomessa on joissain vesissä sellaiset kuhakannat, että olen jo kauan harrastanut sitä että nuijin hengettömäksi kaikki saamani kuhat ja hautaan pienet maahan. Esim. Koitereessa yhtä mittakuhaa (50 cm) kohti saa pyytää noin 50 kappaletta alamittaisia, joten kaikki hengiltä vaan niin ehkä sitten ne jäljelle jääneeet saavat ravintoa kasvaa isommaksi.
"Itse en kuhia maukkaan lihan takia saalista, vaan arvostan kuhaa haasteellisena urheilukalana."
Vai että haasteellinen urheilukala... noh, kukin tyylillään.
Itse tykkään kuhan mausta, terveellinenkin vielä. Kaiken lisäksi luonnollisesti lisääntyvä ja runsaslukuinen.
On minun mielestä jotenkin naivia ajatella kuhaa vain kalastuselämyksen näkökulmasta. Siksi minusta kuhaa voi ja tuleekin pyytää myös ruuaksi. Alamitta tulee toki asettaa lakisääteistä korkeammaksi, ~45 senttiin. Lisäksi kutukalat ja -paikat tulee säästää kalastukselta kesäkuussa.
Ei ole olemassa ensimmäistäkään syytä jättää hyödyntämättä terveellistä kotimaista kalaa ja ostaa ruokakalat sittarin pakastealtaasta Norjalaisen kassilohen muodossa.
Kuhasesonki on vapakalastajan osalta varsin lyhyt. Sinä aikana on mielestäni täysin perusteltua papittaa riittävän kokoiset kalat ja vaikka pakastaa ylimääräiset tulevia viikkoja ajatellen. Kuha ei ole sisävesiltä loppumassa, vaikka sellaisenkin kuvan näistä keskusteluista voi saada.
Tarkennellaan vapautettujen kuhien kisaa kun juhannuskiireet helppaa. Nipa lupasi auttaa kuvapankin toteuttamisessa, siitä vielä myöhemmin.
Tosiaan tarkoitus ajatella muutakin kuin kutuaikaa joka sattumalta osui keskustelun kanssa päällekkäin.
Ajatuksena tehdä kisasta vuosittain jatkuva jos saa aikaan hyvää mieltä kalamiesten keskuudessa.
Vielä viime syksynä kimmo esitteli auton takaluukussa kuhia.
Suurin vissiin 7kg luokkaa...
Ihan vaan mielenkiinnosta lainaus Vaarilta:
"Kuhasesonki on vapakalastajan osalta varsin lyhyt."
Katselin omia tilastojani menneiltä vuosilta mereltä ja niiden perusteella tavallinen kuhakausi muodostuu seuraavasti: Heinäkuussa ensimmäiset kuhat vetämällä ja marraskuun lopussa viimeiset kuhat jigillä, elokuu ja syyskuun alku rauhallisinta aikaa.
Lyhyt vai pitkä, tiedä häntä, eipä ainakaan lyhyenläntä.
Tuli itsellä mieleen noista vapautettavista kuhista että tässä pohjanmaan järvissä on hyvin monessa järvissä käynyt niin että kuhaa alkaa olla liikaa ja ruoka ei riitä alkuunkaan vaan kuha kääpiöityy tai ei kasva kuin hätinä mittakokoon, myös selvästi huomattavissa että hauki vähenee järvistä joissa kuha kovasti menestyy ja hauki jää todella laihaksi ruipeloksi.
Lisäksi aivan selvä yhtäläisyys on sillä että kuhaistutusten jälkeen melkein järjestään järvi kun järvi niin ahven katoaa melkein kokonaan.
Kannatan. Mutta ehkä parempi, jos homma perustuu vapaaehtoisuuteen. Itse pyrin nykyään vapauttamaan kaikki isot (yli 3 kg), mutta teen välillä poikkeuksia vähän pienempien kanssa jos on tarve yhdelle ruokakalalle. Toisaalta jonain toisena päivänä taas päästän kaikki kuhat takaisin koosta riippumatta, jos ei ruokatarpeita ole. Pakkaseen tulee kerättyä vain muutamia kuhia talven tarpeita varten. Kala on kuitenkin parhaimmillaan tuoreena.
Bertil, suurin osa kuhan vapapyytäjistä harrastaa vetouistelua kesäkuun lopulta elokuulle, yleensä lomakauden ajan. Harvassa ovat marraskuun jigipyytäjät. Sen sijaan ensijäiden verkkopyyntipaine ja saaliit ovat sisävesillä todella kovia.
Jos lähes joka päivä kalalla käy ja saalistakin tulee varmuudella niin voikait niitä takaisinkin laskea. En silti lähtisi mökkiuistelijaa kehottamaan laskea kaloja takaisin.
Kuha kuuluu kesään ja lautaselle.
Fiksumpaa olisi rauhoittaa kutupaikat ja antaa kutukaloille rauha touko-kesäkuussa.
Pitää paikkansa. Takaluukussa oli tasan 4 kiloinen itse saamani joka oli puhkonut silmänsä koukussa, haavakkona tuli keittokalaksi.
Lisäksi oli kaverin 7,3 kiloinen joka oli menossa paikalliseen K-kauppaan pakastukseen ja sitä kautta täytettäväksi. Ehdotin saadessa kalaa vapautettavaksi, pyytäjä halusi kuitenkin trofeen. Sen ison saaja on muuten vapauttanut enempi isoja kuhia kuin kukaan tuntemani kalamies.
Olen hidas provosoitumaan, mutta todella munaton kommentti huonon nimimerkin takaa tutulta kaverilta. Mahdottoman moni ei siellä takaluukulla käynyt.
Kovasti porukka liputtaa täällä kuhan kuturauhoituksen takaisinoton puolesta. Onko sillä kuitenkaan kudun kannalta mitään merkitystä pyydetäänkö se kuha kesäkuun alussa vai syyskuun lopussa. Ei se syyskuhakaan paljoa pakastimesta käsin seuraavana keväänä kude. Jos suuret päästetään kutuaikanakin takaisin, niillä on ainakin teoreettinen mahdollisuus kudun suorittamiseen olivat sitten koiraita tai naaraita.
Lue Hotdog vaikka jostain kirjasta kuhan käyttäytymisestä kutuaikaan, niin ehkä ymmärrät paremmin että onko merkitystä että pyydetäänkö kuha kesäkuun alussa vaiko syyskuun lopussa!
Voi herranjestas, tällaisten varassa kalakantojen tulevaisuus?
Eipä ole valitettavasti hyllyssä kirjaa kuhan kutukäyttäytymisestä, joten jos viitsit coolcat vähän selventää. Ja onko sillä kutukäyttäytymisellä mitään merkitystä sille kuhalle joka on paistettu voin kanssa syyskuussa? Ja minä saan onneksi niin vähän kuhia, ettei kalakantojen tulevaisuus ainakaan kovin paljoa minun käsissäni ole
Väännetään tätä nyt sitten rautalangasta, ihan jo yritän itsellekin selventää...
Nimetään esimerkkikuha 1kg koiras vaikka Kalleksi.
Esimerkki 1
Kalle uiskentelee syvänteessa marraskuussa 2010 20m vedessä ja yhtäkkiä hän näkee mehukkaan toukan ja hotkaisee sen, "ouch, mitä hittoa tää toukka sattuu ja vetää mua pintaa kohti auuuh paine sattuu päähän".
kalastaja irroittaa koukun ja illalla paistaa Kallen voissa suppilovahveroiden kera.
Kalle ei pääse lisääntymään keväällä 2011, eikä ole vartioimassa kutua, koska on jo takaisin vesistössä monimutkaisten vesienpuhdistusoperaatioiden jälkeen(lue. Kallesta tuli ihmiskakkaa)
Esimerkki 2
Kalle uiskentelee syvänteessa marraskuussa 2010 20m vedessä ja yhtäkkiä hän näkee mehukkaan toukan, mutta huomaa toukassa olevan piikin ja muistaa serkkunsa Killen varoituksen ilkeistä kalastajista ja näiden huijaustoukista ja jättää vaarallisen herkkupalan nappaamatta.
Verkko-armadoistakin ja muista vaaroista hän selviää, koittaa kevät ja Kallea himoittaa.
Lisääntymisen hän suorittaa paikallisen kaunottaren Maijan kanssa.
Kuten kaikkien vastuunsa tuntevien kuhakoiraiden tavoin, jää Kalle vahtimaan kutua.
Kalle näkee erikoisen näköisen toukan pomppivan kutukuoppansa reunalla joka on silmiinsattuvan kirkkaankeltainen. "Oli keltainen tai ei, tuo toukka ei kauaa täällä juhli" ajattelee Kalle iskiessään tappavan puraisun toukan oudon harmaaseen päähän.
Lopputuloksen tiedämmekin.
Kalle muuttuu kakaksi samoin kuin edellisessä esimerkissä.
Sillä erotuksella että Kalle pääsee lisääntymään ja kudulla on mahdollisuus onnistua vartoinnin puutteesta huolimatta.
Hieman subjektiivinen näkökanta, kyllä. Keskustelun aloittamiseksi minä tämän kirjoitinkin.
(kuten edellä totesinkin, minä vapautan isot kalat ja en muutenkaan rohmua saaliita).
Ollaankos sitä jo maisteltu?
mä ainakin vapautan kaikki alle 60cm ja kaikki yki 1,5 kg.
En oo sun takaluukusssa käyny. Tän kuulin kaverilta, joka kuullut kaverilta.
Rauhottuu nyt, ettei sivulliset kärsi.
Ite oon Forssasta, en oo sun kaupassa käyny.
Enkä s..tana tuu käymään.
Eilen illalla laskin takaisin neljä rääpälettä. Tarkoitukseni ei ollut leikkiä, vaan saada juhannuskuha. Viides sai pamppua, mutta ei ollut kahta kiloa. Olisin kyllä kopauttanut silti.
Hyvää juhannusta.
Js78 esimerkit ovat hyviä, mutta siinä unohtui eräs asia.
Jos kalastusta verrataan vaikka metsästykseen, niin esimerkki 2 on kuin haaskalta metsästys. Aivan liian helppoa.
Mikähän tässä kuhan kutuajassa on niin erikoista muihin kalalajeihin verrattuna? Varsinkin kun suurin osa isoista mätikuhista pyydetään (järvialueilla) talvehtimisalueilta loppusyksyllä ja alkutalvella. Ymmärrän kyllä koiraskuhien tärkeyden mätivahtina, mutta on se melkosta homostelua jos sinne kutupaikalle ei kukaan tuo mitään vahdittavaa. Jos miettii muita kutualueilta pyydettäviä kaloja, niin ainakin lohen, jaka on aina hätää kärsimässä ja mateen, joka revitään kudultaan mistä vaan kiinni saadaan, niin vähintään aiheuttavan saman keskustelun. Niin,tää on kuhatopic,mutta johan täällä metsästettiinkin..... Tää vaan ihan mietteenä, EI provona.
Sanasta miestä sarvesta härkää.
Kesän suurin ja samalla rekorttikala oli 3,6kg(vanha ennätys melkein kaksinkertaistui) ja vapauteen päätyi, kuten myös kesän toiseksi suurin 2,2kg.
Sain noin 60 senttiä pitkän kuhan. Ei ollut vaakaa mukana. Paljonkohan se painaa suunnilleen? Päästin vapaaksi.
55cm ~ 1,5kg. 60cm ~ 2kg. 65cm ~ 2,5kg. 70cm ~ 3kg.
Tää toimisi jos samalla otetaan alamitta pois, jotta liiallisesta pikkukuhasta päästäisiin eroon.
Sivut
Lisää uusi kommentti