no, aina olen ollut isovanhempien kanssa kalalla, mutta eräs kesä löysin youtubesta kalastusvideoitas ja siitä se lähti, eli voisi sanoa että kipinä tuli isovanhemmilta mutta liekki syttyi vasta myöhemmin netin kautta.
Kesäpaikassa ei ollut oikeen muuta tekemistä kuin veneily ja kalastus. Purjeveneily oli jotenkin tylsää kun ei ollut riittävän vauhdikkaita purjeveneitä. Moottoriveneillä ei oikeen saanut, ainakaan paljon, kun bensaa meni hukkaan. Uimalämpöisiä vesiä ei ollut kuin hetken. Niin kalastus oli semmoinen hyvä ajanviete. Ja olihan se jännää kun sattui saamaan 300+ g ahvenen tai 2+ kg hauen.
Kipinä syttyi vanhemmilta, mutta heidän "tapa" kalastaa oli itselleni väärä. Moottorivene, sivuplaanarit ja mahdollisimman monta uistinta yhtä aikaa pyytämään. Pohjatakut ja mahdolliset siimasotkut ratkottiin aina ruhtinaallisen noitumisen säestämänä. Toki usein myös onnistuneita uistelureissuja.
Vasta kun itselläni auto ja ajokortti, pääsin jalkamiehenä kiertelemään metsälampia ja jokikanjoneita mistä eniten pidän.
Vanha ukko lopetteli pöllin ajon -70 luvun alussa ja silloin alettiin miehissä käymään pyytölöillä ja vaaputinta vedettiin kolmella vavalla.
Velimiehen kanssa oltiin aina mukana miten päästiin. Ei tuolta ole osannu sittemmin poiskaan olla.
Vaikea, mutta hyvä kysymys.
Olisko se lähtenyt ihan siitä kun kaloja näki laiturilta. Sukeltelemalla niitä ei saanut kiinni. Haavilla niitä sai, mutta se ei ollut kovin kiehtovaa. Mato-onginta oli (ja on) mukavaa, mutta uistimen heittäminen on tähän mennessä parasta.
Kommentit
Kalastusharrastus
Oma kalastusharrastus sai alkunsa siitä, että mummoni oli ammattikalastaja. Lisäksi suurin osa suvustani on kalastanut koko ikänsä. Siitä se lähti...
En kyllä tarkalleen muista
En kyllä tarkalleen muista milloin kärpänen puraisi,mutta kai siihen liittyy alkoholi tai naiset.ehkä molemmat
Olen sitä ikäluokkaa, ettei
Olen sitä ikäluokkaa, ettei siellä mailla oikein ollut muita harrastuksia kuin metsästys ja kalastus + yleisurheilu ja potkupallo.... eli en muista
no, aina olen ollut
no, aina olen ollut isovanhempien kanssa kalalla, mutta eräs kesä löysin youtubesta kalastusvideoitas ja siitä se lähti, eli voisi sanoa että kipinä tuli isovanhemmilta mutta liekki syttyi vasta myöhemmin netin kautta.
Kesäpaikassa ei ollut oikeen
Kesäpaikassa ei ollut oikeen muuta tekemistä kuin veneily ja kalastus. Purjeveneily oli jotenkin tylsää kun ei ollut riittävän vauhdikkaita purjeveneitä. Moottoriveneillä ei oikeen saanut, ainakaan paljon, kun bensaa meni hukkaan. Uimalämpöisiä vesiä ei ollut kuin hetken. Niin kalastus oli semmoinen hyvä ajanviete. Ja olihan se jännää kun sattui saamaan 300+ g ahvenen tai 2+ kg hauen.
Kipinä syttyi vanhemmilta,
Kipinä syttyi vanhemmilta, mutta heidän "tapa" kalastaa oli itselleni väärä. Moottorivene, sivuplaanarit ja mahdollisimman monta uistinta yhtä aikaa pyytämään. Pohjatakut ja mahdolliset siimasotkut ratkottiin aina ruhtinaallisen noitumisen säestämänä. Toki usein myös onnistuneita uistelureissuja.
Vasta kun itselläni auto ja ajokortti, pääsin jalkamiehenä kiertelemään metsälampia ja jokikanjoneita mistä eniten pidän.
Sai Inarilta eka heitolla
Sai Inarilta eka heitolla 52cm taimenen ja siitä lähtien ...
Huonot kotiolot
Kotona ei voinut olla, koska ilmapiiri oli kylmä ja riitaisa. Vesillä ja metsässä oli hyvä olla.
Vanha ukko lopetteli pöllin
Vanha ukko lopetteli pöllin ajon -70 luvun alussa ja silloin alettiin miehissä käymään pyytölöillä ja vaaputinta vedettiin kolmella vavalla.
Velimiehen kanssa oltiin aina mukana miten päästiin. Ei tuolta ole osannu sittemmin poiskaan olla.
Vaikea, mutta hyvä kysymys.
Vaikea, mutta hyvä kysymys.
Olisko se lähtenyt ihan siitä kun kaloja näki laiturilta. Sukeltelemalla niitä ei saanut kiinni. Haavilla niitä sai, mutta se ei ollut kovin kiehtovaa. Mato-onginta oli (ja on) mukavaa, mutta uistimen heittäminen on tähän mennessä parasta.
Lisää uusi kommentti