Hyppää pääsisältöön
Kalastus.com
Etusivu
Keskustelu
Kalenteri
Galleriat
Kalaruoka
Kalastuksen ABC
Kalastusvideot
Kalastuslinkit
Miksi otat kuvia kaloista?
Anonymous
20.10.2020 - 05:34
Keskustelualueet
Kaikkea kalastuksesta
Mainostus sallittu
Uutisia
Viritykset ja rakentelu
Raportteja kalavesiltä
Kalastusvideot
Uusimmat viestit 2h
Uusimmat viestit 12h
Uusimmat viestit 24h
Lisää uusi viesti
Kirjautuminen
Käyttäjätunnus tai sähköposti
*
Salasana
*
Luo uusi käyttäjätili
Pyydä uutta salasanaa
OMAT TIETONI
Muuta asetuksiasi
Muuta profiiliasi
Netiketti
Omat galleriat
Omat ilmoitukset
Foorumihaku
Aika laimee elämä sulla jos ratsastat koko elämäs pelkällä uutuudenviehätyksellä ja muut asiat ei tunnu miltään. Itse saan iloa asioista, vaikka ne toistuis tuhansia kertoja elämässä. Siis asioista, jotka tuntuu omilta ja tykkää tehdä.
Katsoppa muutama video niin huomaat mitä varten niitä otetaan.
Niissä " kalastaja " nauttii kun kala henkensä edestä yrittää riuhtoa itseään irti koukusta.
Kamera työnnetään veden alle jotta näkyy paremmin kun kala riuhtoo.
Miksi kaiken muun suojelijat eivät kiinnitä tuohon " harrastukseen " mitään huomiota,
vai kuuluuko he juuri tuohon porukkaan , mitä hä ????
Nuo pönötyskuvat ovat sitten kaverien kateuden nostatuskuvia, ehkä muutama muunkin seikan vuoksi.
Omien kuvien osalta kyse on kai lähinnä muistojen tallentamisesta eikä uutiskuvista.Kuvaanhan ihmiset itseään vaikka Eiffel-tornin vierellä, vaikka senkin on kuvattu jo aikaisemmin jonkun toisen toimesta.Joku haluaa ladata kuvansa someenkin kertoakseen kavereille, että olin kalassa ja jotain tällä kertaa sainkin.
Vai kaikki saman kokoiset kalat näyttää samalta;)
Katso vaikka haukia ja kuvaan tulee myös tausta sekä tunnelma, mistä se on otettu.
Kalareissuilla kuvaamisesta...
-Kun lähden vesille, otan kohta irrotuksen jälkeen kuvan käyntituntimittarista. Kun tankki on luukun takana ja mittari on enempi suuntaa-antava, niin moottoriotunneista saa het' käsityksen polttoainetilanteesta. Juu, ja kuvaan myös bensamittarin kun käytän tankkia huoltiksella.
Toinen merkitys on siinä, että jälkikäteen saa käsityksen onko saalis tullut kahden vai yhdeksän tunnin jotoksen aikana. Se päättyminen kirjautuu siihen saaliskuvaan, kun verestetyt ahvenet ja välillä kuhat on nostettu veretysämpäristä vatiin dokumentointia varten.
-Kun itsellä kausi (veneily & kalastus) kestää yleensä puolisen vuotta huhtikuulta marraskuulle ja reissuja tulee syys-loka-maraskuulla kolmekin viikossa ja lomaviikkoina vielä enemmän, niin pelkät muistikuvat menevät aivan puuroksi kun samantyyppisiä reissuja kotovesille yksin, perheen ja työkavereiden kanssa riittää.
Kun katkerin mielin vesien jäätyessä on pakko vene nostaa, on ihan mukava summailla mennyttä kautta. Esimerkiksi kuhan ilmestyminen näyttää noudattavan aika lailla samaa vuosikiertoa ja aikaisemmat vuodet voi kuvina kaivaa omenapuhelimen pilvestä. Eli itsellä kuvaaminen kännyllä palvelee ihan dokumentointia ja päiväkirjamaista seurantaa. Ja kalakuvat toimivat myös motivoivana osana kun kutsuu kavereita meriretkelle...
Kuvaaminen on ok, mutta nettiin julkaisu alkaa rikkoa jo etiikan rajoja.
Kun usein näitä kaloja pyöritellään vaikka missä, etsitään luuria, käydään pesemässä kalasta kalvot pois, ja sitten otetaan se kuva. Oikeesti, toi tapa mikä useilla on, että pestään kalan lima pois ennen kuvaamista, miettiikö moni miten se kala kärsii siitä. Kesällä varma vesihome ja kalalle pitkä ja piinallinen kuolema.
pic or didn't happen
Valokuvan ottaminen, muokkaaminen ja jakaminen on helppoa ja halpaa.Siksi maailma
pullistelee somepönötyskuvia.Jos kuva pitäisi ottaa rajalliselle määrälle filmiä, kehittää
lähettää lehteen, kirjekuoressa kaverille tai liittää omaan albumiin, niin kuvia olisi
jaossa vähintäänkin vähemmän kuin nyt.Mutta toisaalta vaivattomuus kuvan otossa,
muokkauksineen, on tainnut nostaa kuvien tasoa.Voi myös ajatella, että digiaika säästää
myös kaloja.Voidaan nopeasti ottaa kymmeniä kuvia ja vapauttaa saalis nopeammin.
Ennnen kuvan ottaminen vaati enemmän harkintaa ja sommittelua, jotta siitä saatiin
kelvollinen.Tämä saattoi olla saaliille kohtalokasta.
Miksi kuvia otetaan?Pääsääntöisesti muistoksi, osa ottaa tietysti jakamista varten, ja
kun kuva kyllästyttää sen voi kätevästi poistaa.Jos saaliille haluaa julkisuutta, kuva on suurena apuna.Muuten jäädään kalajutun tasolle.Samoin on videoiden kanssa.
Joku voi katsella tuntitolkulla yhden kalan väsytystä, kun se toiselle on täyttä piinaa.
Missä tarpeessa joku Tonnikalan saalistajat ohjelma on tehty?
ennen kaloja ei roikoteltu kuvia varten kuin muutamien toimesta, nykyään sitten kaikki. Tiedä sitten onko tuo niin hyvästä.
Ihmetteln esimerkiksi sitä että tuolla nakkilankoskilla soudettuja kaloja kuvataan rannalla?
Mitä on vastaan tullut, niin aika ikävää touhua monen osalta. Moni ihan tunnettu kalojen suojelija ja kalojen hyvinvoinnin puhuja (kuten vaikka täälläkin yksi tunnettu kalavihreä nimimerkki) syyllistyy kuvatessa itsekkyyteen kalojen kustannuksella.
Käytännössä valtaos syyllistyy joskus johonkin seuraavista:
Osa laittaa kalan vesiastiaan rauhoittumaan, tai kuvaa vasta kun rantautuu.
Rannalta tullut kala rauhoittumaan hietikkoon ja kuva otetaan myöhemmin.
Kala pestään, pyyhitään veret hiekat roskat, samalla tuhoten kalan suojaava limakerros. Kala siis menettää osan immuniteetistaan.
Kalastetaan vain ja tarkoituksella jotain bongattua alamittaista kalaa, jotta saadaan kuvia.
Kalaa kuljetellaan eri paikkoihin kuvaustaustan vuoksi.
Jos kuvaaminen on ongelma, löytyy siihen ratkaisu.Boikottiin sivustot ja henkilöt jotka
esittelevät saaliskuvia.Kalaa saa kuvata vain valmiina ateriana.
Päähän lippis, ja päälle T-paita, jotka julistavat kalakuvien epäeettisyytä, ja kuva nettiin.
Kyllä yleinen paheksunta saa kuvaat ruotuun.
cr lieveilmiöineen on ihan hanurista. Ihminen kun on niin tyhmä ettei sitten osaa pidättäytyä kalastuksesta siellä missä pitäisi. Sitten nämä peelot pitää itseään vielä jotekin muita parempina, PAH.
Muistoksi kuvia. Sekä saaduista että joistain vapautetuista, jos kamera on valmiiksi kätösillä. Ja nykyään kamera joskus jopa on kätösillä, kun kamera on puhelimessa joka on yleensä mukana ja joskus jopa takin taskussa.
Ennen kännykkäkameraa ei pois lasketuista tullut kai ainuttakaan kuvaa ikinä otettua. Ehkä tämän takia nuorempi sukupolvi elää luulossa, että kaloja ei ennen vapautettu?
Ennen kännykkäkameroita hyvin harvalla oli edes mitään kameraa mukana kalassa käydessä. Siksi kuvia oli lähinnä niistä otetuista kaloista ja usein keittiöstä tai suihkun lattialta. Olihan ne vähän rumia kuvia. Mutta muistoja nekin hienoista kokemuksista.
Minä en ymmärrä tätä nykyajan some vöyhötystä, joka asia pitää huutaa maalimalle mitä sattuu tekemään.
Meillä kaloja ole tavattu isommalti kuvata, tuolla vanhan liiterin seinässä on rivi isompien kalojen päitä naulattuna neljän sukupolven toimesta, jos ketä kiinnostaa muistella.
Minä en ymmärrä tätä nykyajan ulina öyhötystä. Jatkuvaa valitusta siitä miten muut toimii ja rinnastetaan jopa ne oikein toimivat samaan kastiin noiden "limat hietikolla pois" kanssa. Milloin mistäkin, kalojen kuvaamisesta aina siihen kalojen vapautukseen keksitään valittaa ja luodaan omia projisioita siitä miten OMA toiminta on aina 100% oikein ja ja vastapuoli on aina väärässä.
Minä kuvaan kalan silloin kun haluan. Yleensä vain silloin kun haluan jakaa jonkun muun onnistumista (lapset), tai satun saamaan uuden ennätykseni. Kalat osaan käsitellä haavissa oikein joka on tehty kumihavaksesta. Minä vähät välitän siitä jos joku elämäänsä paatunut pappa tällaisesta toiminnasta pahoittaa mielensä. Jos ette kestä internettiä ja sen sisältöä, pysykää poissa sieltä!
Tilanteen mukaan kuvaan. Jos kala menee takaisin ja paikka on sellainen, ettei kuvaus onnistu vedessä ilman että vapautus pitkittyy (veneessä tai pitkälle kahlanneena), niin en ota kuvaa. Jos onnistuu tai kala lähtee keittiöön, niin kuvaan.
Ylempänä kerrottiinkin yksi tärkeä syy kuvata kala: muistiin merkintää varten. Olen huono pitämään kalapäiväkirjaa, joten kuva-arkisto on auttanut muistamaan mitä ja milloin on tullut. Näistä on ollut hyötyä jatkossa. Joskus olen jonkin merkittävän kuvaamatta vapautetun kalan kohdalla ottanut kuvan saantipaikasta ja saanut siten haluamani tiedot dokumentoitua talteen.
Someen en ole yhtään kalakuvaa laittanut vain kalan vuoksi, mutta en tuomitse näinkään toimivia, koska katselen mielelläni (siistejä ja asiallisesti otettuja) kuvia muiden saamista kaloista.
En kuvaa. Kalan kuvat ei herätä mitään kiihotusta. Ei kotimaset sen paremmin kuin kaukomaitten eväkkäät.
Kuvaan kaikki saamani kalat ja laitan muiden nähtäväksi, kuinka kova kalamies olen. Tuleepa ainakin se selväksi. Siinä on turha väittää vastaan, että kukaa saa ja osaa hommat.
Meillä kaloja ole tavattu isommalti kuvata, tuolla vanhan liiterin seinässä on rivi isompien kalojen päitä naulattuna neljän sukupolven toimesta, jos ketä kiinnostaa muistella.
Mutta helpommalla pääsee, kun ottaa kuvan, kuin alkaa päätä irrottelee, sekä joutuu vielä naulaamaan sen muistoksi.
talvella mukava kytätä kuvia,kun ei pääse virpomaankaan minnekkään.
<p>Ymmärrän saaliista otetut kuvat esimerkiksi osana reissukertomusta, kun ne ovat menossa pataan tai tikunnokkaan nuotiolle, mutta mikä saa ihmiset ottamaan kuvia kaloista, jotka päästetään takaisin uimaan?</p>
<p>Ihan sama, painaako hauki 9,8 kiloa vai 10,2 kiloa, niin se on jo miljoonaan kertaan nähty. Miksi se ketään kiinnostaisi?</p>
Onpa outo aloitus ... sillä silloinhan nimenomaan otetaan merkittävästä kalasta kuva muistoksi, kun se päästetään takaisin uimaan.
Ja kun hauet on yksilöitä väritykseltään, niin siitä voi myös tutkia, että onko joku yksilö saatu aikaisemmin.
Joillain on kuvat "voitonmerkkinä" ja minulla aina suurin hauki menettää leukaluun (keittäminen, lihat pois, kuivaus, lyijykynällä kirjoitan siihen kalan koko + päivämäärä ja sitten lakkapäälle, niin näyttää hyvältä).
Eli minulla voi mennä montakin vuotta kuvatessa, ennenkuin pääsee keittelemään luita;)
Meillä kaloja ole tavattu isommalti kuvata, tuolla vanhan liiterin seinässä on rivi isompien kalojen päitä naulattuna neljän sukupolven toimesta, jos ketä kiinnostaa muistella.
Liiterin seinälle naulaaminen oli oman aikansa kala-pönötystä ja some-möyhötystä.
Ei mulla muuta
Miten seinälle naulaaminen liittyy mitenkään someen. Tiedätkö mikä some edes on?!?!?[/quote]
Someron metalli.
Ovat nuo liiterinpään hauen leuat lipeväkielisten kyläiitojen kera. Tieto levisi kulovalkean tavoin talosta taloon suurkaloista. Kun ei ollut lankapuhelinta kummempaa taivas osuutta. Eikä kaikilla sitäkään. Vaareilta kannattaa kysellä jos ei tiedä.
Voi niitä vanhoja aikoja ... oli pokkari kamera, filmikasettiin mahtui 12 kuvaa. Kun filmi täysi, niin sitten se postiin ja sitten odoteltiin, että koska kuvat tulee.
Silloin piti kalassa olla jotain erikoista, jos se kuvattiin.
Nykyisin kännykkäkamerat on mahdollistanut, että kaiken voi kuvata ... sehän on päiväkirja, mistä voi syksyllä tarkistaa, että missä on liikkunut ja mitä on saanut.
Ymmärrän, jos oleilee samassa paikassa ja saa vain samanlaisia kaloja, niin silloin tietysti kuvaaminen jää vähemmälle.
Silloin piti kalassa olla jotain erikoista, jos se kuvattiin.
Nykyisin kännykkäkamerat on mahdollistanut, että kaiken voi kuvata ... sehän on päiväkirja, mistä voi syksyllä tarkistaa, että missä on liikkunut ja mitä on saanut.
Ymmärrän, jos oleilee samassa paikassa ja saa vain samanlaisia kaloja, niin silloin tietysti kuvaaminen jää vähemmälle.
>>Nykyisin kännykkäkamerat on mahdollistanut, että kaiken voi kuvata ... sehän on päiväkirja, mistä voi syksyllä tarkistaa, että missä on liikkunut ja mitä on saanut.<<
Kyllä maailmaan mahtuu monenlaista ahdistusta, kun jonkun kalaretkikuvat ahdistavat...
"Ovat nuo liiterinpään hauen leuat lipeväkielisten kyläiitojen kera. Tieto levisi kulovalkean tavoin talosta taloon suurkaloista."
Jostain syystä oravat ja tintit mieltyivät kuivuneisiin hauenpäihin.Soivät seinältä
päät muutamassa vuodessa.Olisi pitänyt ottaa valokuva, kuten jutussa:
https://yle.fi/uutiset/3-5381219
Pojan saamasta 13kg kuhasta on ihan paperikuva, kuten iso papan sotien aikaan saamasta +10kg taimenasta, pari kuvaa on missä parikymmentä pulskaa taimenaa laiturilla.
Joitain +15kg haukiakin oli mustavalkoisena saatu napattua, pari kympin pintaan olevaa matikkaa ja +8kg lahna.
Oma ahven enkka päätyi niin ikään paperikuviin, ollen 2.04kg/52cm. Ukko muisteli isompiakin saadun sotien jälkeen.
Muutama iso hirvi oli myös katsottu paperikuvan arvoiseksi, liekkö siksi että hengen pitimiksi jatkosodan aikaan kaadettu.
Onhan noita sitten näköjään meilläkin kuvia napsittu paremmista eväistä, jokunen.
Kyllähän sitä omia saavutuksia on tullut tapana dokumentoida. Kuten urheilusuorituksia. Ja kalastuksessa isoja kaloja. Kalojen suhteen tuo valokuva on ollut mukavin dokumentointitapa.
Etenkin somessa liikkuu kaikenlaisia arkikuvia, ja kalastuskuvia pidän kiinnostavina.
Kun on 52 vuotta ensimmäisestä kalasta, oma kuvaaminen (joka oikeastaan alkoikin vasta 2000-luvulla matkapuhelinkameroiden yleistyttyä) on jäänyt vähemmälle, mutta katselen nuorempien kavereiden reissuja mielelläni, että jaha, tuollaista ja tuollaista on ollut liikkeellä, kappas. Mieltä lämmittää, kun vielä jaksetaan ulos mennä ja tehdä jotakin.
Tosin en minä hyppyytettäviä kaloja ole kuvaillut. Hellästi ja nopeasti takaisin. Kerran otin kyllä kaverista pitkän videon, kun väsytteli Kyykoskesta taimenen. Kun se ei ollutkaan istukas, vaikka oli kookas, hän teki oikein mallisuorituksen kalan rauhallisesta irroittamisesta sen ollessa vielä vedessä, kalan tointumisesta ja vapauttamisesta. Mikäpä sellainen opetusvideo on omistaa. Jos kalaa olisi nostettu vedestä ja kuvailtu, se olisi voinut olla jopa kohtalokasta sille. Oli se jo sen verran lopussa, taistelija kun oli.
Sivut
Lisää uusi kommentti