Mukana kuljetettavista Garminin kaikuluotaimista kertovan sarjan toisessa osassa kerrotaan, millä nikseillä pääsee kalan makuun. Juttusarjassa käsitellään myös avovesikauden kaikuluotausta – ideana ovat laitteet, jotka mahtuvat reppuun tai jopa taskuun. Katso juttu laitteista täältä.

 

Strike Plus 4 on kaikuluotain, jota voidaan käyttää pilkki- tai avovesikalastuksessa. Sitä kuljetetaan kantolaukussa, jossa on useita vetoketjuja. Niiden ansiosta näyttöön, johtoihin ja akkuun pääsee helposti käsiksi. Laukku kulkee pulkassa tai se mahtuu reppuun. Täyteen ladattu akku kestää koko pitkän pilkkipäivän.

 

Laukun sisälle jää jonkin verran tyhjää tilaa, joten sinne mahtuu esimerkiksi lyhyt morritteluvapa ja pilkkikukkaro. Akkuineen päivineen se painaa 3,6 kg. 

 

Toinen kannettava kaikuluotain, Garmin Cast, on paljon pienempi. Se on suuren tomaatin kokoinen ja painaa 75 grammaa. Näyttönä laitteelle toimii älypuhelin. Lue lisää laitteesta.

 

Monet pilkkivät samasta avannosta, mihin kaikuluotaimen anturi on laskettu. Kuuden tuuman kairalla tehdystä reiästä voidaan helposti pilkkiä ja luodata yhtä aikaa. Jotkut tekevät anturille oman avannon, jos jäätä on vähän ja käytössä on pieni kaira. 

 

Myyntipakkauksen mukana tulee vaahtomuovista tehty vedonpoistaja ja anturi jää kellumaan sen varaan avannon pinnalle. Harva pilkkijä kuitenkin käyttää sitä. Se tuo oikeastaan hyötyä vasta siinä vaiheessa, jos anturi halutaan asettaa tarkasti tiettyyn syvyyteen tai on tarve pitää johtoa vapaana jään päällä.

 

Pilkkisiima saattaa joskus kiertyä anturin kaapelin ympärille erityisesti, jos pilkitään tasapainopilkeillä. Mormuskan tai tapsipilkin kanssa tämä ongelma tulee vastaan hyvin harvoin. Ison kalan tartuttua pilkkiin, anturi kannattaa nostaa ylös, jotta se ei viime hetkellä ennen avannolle nousua sotkeutuisi kaapeliin.

 

Anturi lasketaan hieman jääkannen reunalle alle. Kaapeli on pyöritetty kantolaukussa olevaan telineeseen, josta sitä voi vapauttaa halutun pituuden. Kaikuluotaimen näkymä tulee esiin, vaikka anturi olisi ylempänä jopa pilkkireiässä. Jääsohjo saattaa kuitenkin aiheuttaa häiriöitä näkymään, joten on syytä laskea anturi tarpeeksi alas.

 

Striker Cast on kelluva ja se lasketaan pilkkiavannon päälle. Jotta näkymä olisi selkeä, kannattaa sohjo poistaa aina avannosta. Striker Plus laitetta käytettäessä tätä ei tarvitse tehdä.

Jos iso kala tarttuu pilkkiin, kannattaa anturi nostaa ylös mahdollisimman pian kalan tärpin jälkeen, koska siima saattaa kietoutua anturin kaapeliin.

Sekä Striker Plus että Cast toimivat hyvin automaattiasetuksilla, mutta parilla hienosäädöllä luotaimesta saa vielä enemmän irti. Tämä saattaa kuulostaa työläältä, mutta se ei ole sitä. Aikaa menee koko hommaan 10-15 sekuntia.

 

Pohja piirtyy lähes aina automaattisesti oikein eli luotaimen ruudun alaosaan. Tällöin kalastajalla on mahdollisimman suuri alue vesipatsasta tarkasteltavana. 

 

Joskus automaattinen asetus saattaa piirtää pohjan liian ylös, jolloin muuttamalla syvyysaluetta käsin päästään parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Toisinaan pohja voi olla niin pehmeä, että se piirtyy paksuna patjana ruutuun. Siinä tapauksessa syvyysaluetta voidaan korjata käsin.

 

Luotaimen herkkyyden säätäminen on tärkeää, jotta pilkki ja kalat saataisiin näkymään mahdollisimman selkeästi. Automaattinen asetus hoitaa asiat monessa tapauksessa riittävän hyvin, mutta pienellä hienosäädöllä luotaimesta saadaan vielä enemmän irti.

Luotaimesta voidaan huomata, miten eri kalalajit käyttäytyvät pilkin lähellä. Kiiski tekee tekee usein siten, että nousee nopeasti katsomaan pilkkiä ja palaa sen jälkeen takaisin pohjaan. Se saattaa tehdä useamman kerran peräkkäin näin, kunnes viimein ottaa kiinni koukkuun.
 

Ennen herkkyyden hienosäätämistä, kannattaa odotella uudella vasta kairatulla avannolla hetki, sillä avannon kohdalla on vedessä jääsohjoa, joka häiritsee hetken ruudun yläosassa olevaa näkymää. Sohjo on siis sellaista, jonka on vajonnut pilkkiavannosta alaspäin puolen metrin syvyyteen. Se kuitenkin kaikkoaa muutamassa kymmenessä sekunnissa. Tämä pätee tilanteissa, joissa on kairattu paikkaan, jossa on paksulti jäätä ja sen vuoksi paljon jääsohjoa.

Jääsohjo näyttää ruudussa tällaiselta. Se häviää hetken kuluttua näkymästä, joten herkkyyden säätö kannattaa aloittaa vasta tämän jälkeen.

Kun ollaan aloittamassa pilkkiminen uudella paikalla, pilkki lasketaan haluttuun kalastussyvyyteen ja muutetaan herkkyys siten, että pilkki näkyy riittävän hyvin. Jos herkkyys on liian korkea, vedessä olevat levät ja pohjakasvit tekevät näkymästä epäselvän. Myös siima ja mahdollinen pilkin peruke aiheuttaa häiriötä. Kun herkkyys lasketaan sopivalle tasolle, ruudussa näkyy selkeästi pilkki ja pohjalinja.

 

Herkkyyden säätämiseen ei ole olemassa tarkkoja arvoja, vaan se on säädettävä sopivaksi tapauskohtaisesti. Siihen vaikuttavat käytettävä pilkki, syvyys, kalapaikka ja pohjan vesikasvillisuus. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että matalissa paikoissa (1,5-3 m) tarvitaan asteikon 10-25% arvoja ja syvissä (15-20 m) 75-100% arvoja. Kun kalastetaan saman syvyistä aluetta samalla pilkillä, herkkyyden asetuksiin ei tarvitse koskea.

 

Meri- ja järvipilkintä eroavat toisistaan kalastussyvyyden osalta. Siinä missä merellä pilkkiminen tapahtuu pääosin pohjan tuntumassa, järvellä tuloksekkain tapa pilkkiä saattaa tapahtua välivedessä. Tietenkin järvissä on eroa – joissakin pilkitään pohjasta ja joissakin välivedessä. Kalavesien opiskeluun kaikuluotain antaakin todella hienon mahdollisuuden.

 

Jos ollaan kirkasvetisellä järvellä, pilkki kannattaa laskea aluksi vain jonkin verran jääkannen alapuolelle. Tehdään muutama houkutteluveto ja odotellaan. Jos mitään ei tapahdu, kannattaa laskea pilkkiä alaspäin.

 

Kaikuluotaimen avulla on mielenkiintoista havaita, miten kaukaa kala todellisuudessa huomaa pilkin. Jos vettä on alla kymmenen metriä ja pilkki ui viidessä metrissä, voi pohjalta alkaa nousta hento hahmo kohti pilkkiä. Jos tällainen pilkille nousu tapahtuu, kannattaa pitää pilkkiä paikoillaan tai värisyttää hieman. Liian suuret pilkin liikkeet voivat pelästyttää kalan.

Särjet näkyvät ruudussa tällaiselta. Alapuolella on paljon särkiä, jotka parveilevat pilkin ympärillä. Pilkkiä nostettaessa koko parvi lähtee seuraamaan sitä. 

 

Yleensä nopeasti pilkille nouseva kala iskee kiinni, mutta kala, joka liikkuu epäluuloisen hitaasti kohti pilkkiä, jättää tarjouksen yleensä lunastamatta. Se saattaa tuijottaa hetken pilkkiä ja painuu sen jälkeen takaisin pohjaan.

 

Vesipatsasta kalastetaan pohjaan asti. Mikäli avanto tuntuu täysin tyhjältä, voidaan kokeilla sellaista niksiä, että nostetaan pilkkiä nopeasti ylös pohjasta muutama metri ja tehdään pari rivakkaa vetoa. Isojen liikkeiden jälkeen rauhoitetaan uittaminen aivan pieneksi väristelyksi. Nopea iso liike näkyy kauas ja saattaa herättää lähialueella olevien kalojen kiinnostuksen. Ne uskaltautuvat paikalle vasta sitten, kun pilkin uinti on rauhoittunut.

Huonolla syönnillä oleva ahven tulee katsomaan pilkkiä pienen etäisyyden päästä. Joskus se voi katsella kauankin sitä ennen kuin kaikkoaa paikalta. Jos ahvenia käy kurkkimassa pikkiä ja mitään ei tapahdu, kannattaa vaihtaa pilkkikokoa pienempään. Tämä ruutukaappaus on Striker Cast -laitteesta.

Joskus kaloja näkee uudella avannolla ennen kuin pilkki on laskettu veteen. Välivedessä olevat kalat ovat helppo tunnistaa. Pohjan lähellä olevat voidaan huomata epätasaisina kumpuina ja väreilynä. Tässä tapauksessa luotaimesta on todella suuri apu. Jos pilkki lasketaan suoraan kalojen sekaan, ne tyypillisesti kaikkoavat pelästyen paikalta. Kannattaa siis laskea se varovaisesti niiden yläpuolelle ja katsoa, miten ne reagoivat tilanteeseen.

 

Mormuskapilkinnässä luotaimesta on suuri apu. Nostamalla ja värisyttämällä vapaa, voidaan seurata luotaimen ruudulta kalan reaktioita. Yleensä kalat lähtevät nousemaan syötin perässä ja saattavat nousta jopa 1,5 metriä ylöspäin ennen kuin iskevät kiinni. 

 

Luotaimen ruutua seuraamalla voidaan nähdä seuraako kala vai luovuttaako se noston aikana. Jos se luovuttaa, lasketaan morri takaisin pohjaan ja aloitetaan uusi nosto. Jos se ei luovuta, pilkkijä voi nousta jopa seisaalleen saadakseen morrin nostettua tarpeeksi ylös. Todella mielenkiintoista!

 

Striker Plus ja Cast GPS laitteissa on mahdollisuus merkata kalapaikan sijainti muistiin. Kokemuksia ihan tarkoista paikoista on hankala muistaa pelkkien maamerkkien avulla. Tämä ominaisuus korostuu isoilla avonaisilla alueilla, joissa tarkka suunnistaminen on hankalaa. Hyvän pilkkipaikan tai potentiaalisen karikon merkkaaminen laitteen muistiin on järkevää seuraavaa kalastuskertaa silmällä pitäen.

 

Näiden laitteiden avulla voidaan rakentaa oma kalastuskartastoa, jossa syvyyskäyrät ovat 30 sentin tarkkuudella. Talvella oman kartan tekeminen on hidasta, mutta kesällä kartan tekeminen tapahtuu käden käänteessä vaikka uistelun yhteydessä. Itse tehdyt kartat ovat todella hyödyllisiä koko kalastajan sesonkia ajatellen, mutta erityisesti talvikalastusta silmällä pitäen.

 

Toisinaan pienet muutokset veden syvyydessä voivat olla ratkaisevia. Esimerkiksi matalien alueiden keskellä olevat pienet painanteet houkuttelevat talvisin pikkukaloja puoleensa ja sitä kautta petoja. Tällaisia alueita olisi hankala löytää ilman itse tehtyjä karttoja, sillä yleiset merikartat eivät tarjoa näin tarkkaa dataa. Katso tästä video, jossa kaikuluotainkalastuksen pioneeri Hannu Vesaranta kalastaa edistyksellisillä live-laitteilla paikassa, joka on kesällä käyty kartoittamassa.

Lisätietoja Garminin verkkosivuilla:
Garmin Striker 4 Plus pilkkipaketti

Garmin Cast GPS