Talvinen kuhanpilkintä kannattaa! Hyvät tärpit ja loistavat fileet odottavat... Jos hyvän saaliin olet tottunut saamaan vetouistelemalla keskikesällä, niin vähintään yhtä hyvät kuhat voit saada myös keskellä talvea. Kuha on liikkeissään arvaamaton, mutta toisaalta se onkin kalastuksen suola - joskus saa, joskus ei.

Kuhan pilkintää voi harrastaa niin sisävesillä kuin merellä. Myös joessa kuhat tuntuvat viihtyvän, ja jokikalastuksesta onkin tullut etelä-suomalaisten suuri huvi. Tavallisesti heti jäiden tultua kuhat punkeavat jostain syystä mereen laskeviin jokiin. Vielä 2000 luvun alussa vannoutuneet kuhan pilkkijät kalastivat sinnikkäästi suurten selkien laidoilla olevien matalikkojen penkkoja. Nyt osa heistä on kalassa joella - toisinaan varsin urbaanissakin ympäristössä. Miksi kala tulee jokeen - sitä voi vain arvailla.

Pilkintätekniikassa ja vieheissä ei ole eroa kalastatko sisävesillä vai merellä. Joka tapauksessa kuhan saaminen vaatii enemmän paikkatietoa ja taitoa kuin esimerkiksi ahvenen pilkintä. Siksi kuhan pilkintä kannattaa aloittaa tunnetuista kalapaikoista. Merellä kuhat ovat tyypillisesti pieniä. Pilkkimiehen harmiksi suurin osa kuhista pyydetään siinä 40 cm korvilla - verkot tekevät tehokasta työtään. Toki verkkokalastusta on myös sisävesillä, mutta jostain syystä järviltä saadaan isompia kuhia kuin mereltä. Joka tapauksessa kuha on aina kiva saalis pilkillä - alamittaiset vaan kannattaa pistää takaisin uimaan.

Pilkkivälineet
Järkevä valinta kairan kooksi on 6 tuumainen. 4 tuumainen on liian pieni ja paksummalla jäällä 8 tuumainen menee liian rankaksi. Kuhalla on tapana heittäytyä mutkalle juuri avannon kohdalla, jolloin pilkin koukut jäävät harmillisen usein pilkkireiän reunaan kiinni. Silloin kala monesti karkaa. Isommalla avannolla saat sen helpommin ylös.

Vavaksi käy tasapainopilkintään soveltuva vapa eli napakkakärkinen onki. Kuhan suuvärkki on kova, joten kunnon vastaiskulla on saatava koukku kunnolla kiinni kalan kuonoon.

Siima voi olla 0,30-0,35 mm paksuista. Kuitusiimaakin voi käyttää ja sen sopiva paksuus on 0,15-0,20 mm. Osa kuhan pilkkijöistä laittaa kuitusiiman päähän monofiilitapsin pituudeltaan 50-100cm. Se kuulemma saa pilkin uimaan hieman rauhallisemmin ja kiinnittää kalan paremmin kiinni koukkuun. Vaijeriperuketta ei tarvita, kuten hauen pilkkimisessä.

Kuhapilkit
Pilkeiksi sopivat tasapainopilkit ja pystypilkit. Molempiin pilkkeihin kannattaa laittaa värikoukku. Jostain syystä kuha on mieltynyt värikoukkuihin ja suurin osa kaloista ottaa siihen kiinni. Sopiva koko on tasureille noin 7-8 cm ja pystypilkin pituus voi olla samaa luokkaa. Pienempiäkin voi tietysti kokeilla ja huonolla syönnillä ne voivat olla hyvän saaliin arvoisia. Pilkkien värit ovat sitten päivä- ja kalastuskohdekohtaisia. Kuhalla on uskomaton ominaisuus alkaa suosimaan jotain tiettyä väriä. Kaveri toisesta avannosta vetää kaloja suokuokalla ja itse et saa mitään. Pieni värivivahde voi olla syynä. Tasureissa musta-hopea yhdistelmä tai oranssi-keltainen yhdistelmä ovat hyvä valinta alkuun. Joskus kuha käy paremmin luomuväriin kuin ärsyväriin. Kokeilemalla selviää. Pystypilkeissä joskus maalatutkin pilkit toimivat, mutta tyypillisesti ne ovat metallinvärisiä. Tärkeää on, että pilkin päässä on kunnollinen värikoukku - terävä sellainen.

Koukun voi syötittää kärpäsen toukalla tai vaikka ahvenen silmällä. Se ei ole kuitenkaan välttämätön. Osa kuhan pilkkijöistä käyttää muikun tai kuoreen eviä tai kalanpalaa.

Kalastustekniikkaa
Aloita pilkkiminen pohjan tuntumasta. Heiluttele pilkkiä muutamalla rauhallisella vedolla. Sitten voit vetää pari pidempää vetoa, josko ympärillä olevat kalat huomaisivat ja tulisivat paikalle. Itse peruspilkkiminen pidä melko rauhallisena. Pidä paljon pidempiä taukoja kuin ahvenen pilkinnässä. Usein kuha ottaa keskellä taukoa. Se nostaa hieman pilkkiä ilmeisesti tavoittelemalla värikoukkua. Se voi tärppiä useammankin kerran ennen kuin se jää koukkuun. Härnää ja odottele, jotta se jäisi kiinni. Joskus se ottaa kovalla vauhdilla pilkin. Vedä kunnon vastaisku ja yritä pitää sen jälkeen siima tiukalla. Usein se karkaa avannon reunalla, mutta vikkelä kalamies ja terävät koukut parantava ylössaantiprosenttia.

Kalastuspaikat
Kuhanpilkintä alkaa heti jäiden tultua. Ensimmäisenä kannattaa kokeilla jokikohteita. Merellä ja järvillä syvänteiden vieressä olevien matalikoiden reunat toimivat myös. Usein kala ei ole matalikon päällä, vaan matalikon lähettyvillä ja matalikon penkoilla. Salmipaikat ovat myös kokeilemisen arvoisia.

Talven edetessä jokipaikat alkavat hiljentyä. Joskus niistä saa, jos parvet ovat nousseet sinne - yleensä on hiljaisempaa helmikuusta eteenpäin. Kuten aikaisemmin mainittua, kuha on ennalta arvaamaton. Siksi se voi käväistä isoina parvina joessa keskellä talveakin. Kannattaa kokeilla. Mutta merellä ja järvellä edelleen isompien selkävesien penkat ja matalikot toimivat. Kalan alkaa useimmiten löytämään myös matalikon päältä. Kevättä kohti kuhia voi onnistua saamaan tasasyvyisten lahtien edustoilta, joissa vettä voi olla sen 4-5m. Ilmeisesti ne ovat pikkukaloja saalistamassa matalien rantavesien tuntumasta.

Pilkkipaikkoja merellä:
Porvoon Haikkoon selkä
Porvoon joki
Turun seudulta Velkua ja Kustavi
Särkisalo
Vanhankaupungin lahti (Vantaanjokisuu)

Tunnettuja kuhajärviä:
Näsijärvi
Päijänne
Hiidenvesi
Lohjanjärvi
Tuusulanjärvi

Kuhan pilkintään tarvitset:

• 6 tuumainen kaira. Alkaen noin 80 eur.
• Jäykkä pilkkivapa, 0,30 mm siima. Alkaen noin 8 eur.
• Tasapainopilkkejä alkaen 3 eur / kpl. Pystypilkkejä alkaen 5 eur / kpl.