Illalla 27. päivä päästiin mökkiin vasta klo 22. Tuvan lämmitystä ja yleistä rentoutumista pari tuntia. Yöllä ei juuri tullut nukutuksi, vaikka oli makuupussit korviin asti vedettynä oli meinaan joku 10 astetta mökissä.

Aamupala pimeässä ja veneenlaskupaikalle ehdittiin vielä ennen aamun sarastusta. Veneen lasku ja kohti kirkkaampaa vettä, meinaan ei edes Porvoonjoelta voi saada kalaa jos uistimen näkyvyys katoaa 10cm jälkeen.

Emäsaloon kesti mökkirannasta ajaa 30min ja siellä ruvettiin paiskimaan uistimia toden teolla. Näkyvyys pohjaan noin 2m. Kolmas kaislikkolahti tarjosi sitä, mitä lähettiin vesisateessa etsimäänkin. Kolmas heitto ja eka parikiloinen hauki ja suut messingille. Muutama heitto rekaavasta veneestä tuotti taas mutkaa vapaan ja ehdittiin jopa toivomaan jotain jättikalaa, kun ei noi syksyn hauet pitäis olla noin pirteitä. Muutama minuutti väsyttelyä ja haaviin 7kg hauki, joka pääsi takaisin kasvamaan muutaman valokuvan jälkeen. Paikka ei tuottanut enää kalaa ja kohti seuraavaa kaislikkoa, josta sitten nousi kaverille ensimmäinen parikiloinen jerkkihauki.

Päivä pulkassa ja taas matka takas hyisevän mökin lämmitykseen. Saatiinhan sinnekin vähän yöksi lämpöä, joten tuli sentään nukutuksi.

Aamulla tottakai matka takas eilisiin paikkoihin hauen kiilto silmissä. En ole ennen törmännyt tuollaseen veden muutokseen: vesi oli mennyt aivan sameaksi yön aikana. Näkyvyyttä enää noin 30cm. No pakkohan tässä on muutamia heittoja heitellä pohdittiin, mutta kaloja ei saatu. Ei muuta kuin etsimään uusia paikkoja. Joskus se kannattaa ja nyt oli se päivä että ei kannattanut. Meni huviajelun puolelle se päivä, kun muutamista varteenotettavista kalapaikoista ei noussut mitään ja kilometrejä tuli paljon heinikoita etsiessä. No jäipähän reissusta ihan ok maku ja isoin polte tuli tyydytetyksi tälle syksylle.

 

Kiitoksia kaikille blogia seuranneille meikäläisen puolesta, toivottavasti olette viihtyneet lukiessanne näitä reissurapsoja. Seuraavaksi allekirjoittanut kirjottaa toivottavasti huimista pilkkireissuista.