Inkoo - Bärosund
23. - 25.4.2010
Vuoden 2010 avovesikauden alku oli pitkään suunniteltu haukireissu Inkooseen. Timppa, Ismo ja Ville olivat puuhamiehinä hommanneet majoituksen sekä Ismo ja Ville olivat varustelleet veneet mukaan ensimmäiselle haukijahdille. Viikonloppu oli sovittu majoituksien takia jo edellisen vuoden puolella, joten kovan talven aikana ehti jo mieleen hiipiä pelko, että missäköhän vaiheessa kevät on tuolloin. Paria viikkoa aikaisemmin saimme tietoa, että Bäronsalmen lossi kulkee ja on jäistä vapaa joten eiköhän veneetkin saataisi vesille.
Perjantait otettiin vapaiksi koko porukalle ja lähtö kaavailtiin niin, että allekirjoittanutkin kerkesi Hämeenlinnasta Hyvinkäälle poikain kyytiin. Matkaan lähdettiin Hyvinkäältä klo. 10 ja vene oli merivedessä klo 12. Kalaan suunnattiin heti kun tavarat oli viety mökkiin.
Tässä kohden on hyvä selventää, että en itse ole kovin kokenut kalamies merillä eikä tuo hauenheittokaan ole lajina täysin hallussa. Innostuin vasta keväällä 2009 jerkkaamisesta ja hommasin saman tien välineet. Saalis on ollut heittokalastuksessa muutenkin kovin vaatimatonta käsittäen lähinnä mökkiahvenet ja hauenpulikat. Timppa valoi uskoa minuun kuitenkin koko ajomatkan "Ismon veneessä on aina jollain haukienkat menny uusiksi". Omana tavoitteena oli parantaa lähinnä viime kauden oman suurimman kalan painoa (3,8 toutain vuodelta 2009) eikä luoda suurempia kalastuspaineita.
Kun olimme päässeet vesille selvisi pian, että reissusta ei tulisi helppo. Veden lämpö oli 2,5 - 3,5 asteen välissä, auringon lämmitettyä matalia lahtia löysimme joitain paikkoja joissa vesi oli hieman päälle neljän asteen. Porukkamme oli jaettu Ismon ja Villen veneisiin. Olin itse Topin kanssa Ismon veneessä ja tilanteet olivat perjantaina kovin vähissä. Ismo sai pelteihinsä muutaman tärpin, mutta laiskat hauet eivät ottaneet Kuusamon Suurhauen isoon koukkuun eivätkä kalat tarttuneet. Lopulta veneeseen kuitenkin saatiin yksi mallikappale jolla oli painoa hieman alta kolme kiloa. Ilta päätettiin aikaisin ja lähdimme mökille nauttimaan Larin ja Villen kokkauksista yhden kalan saldolla. Ennen reissua Timppa oli hieman kysellyt Inkoon kuulumisia eikä niissä ollut kauheasti kerrottavaa: "Inkoossa ei ole kalaa" oli eräskin erä-mies todennut ja toinen kalastusporukka oli piiskannut rantoja lähistöllä muutamia päiviä ennen meitä eikä ollut saanut mainittavasti kaloja.
Lauantai aamuna startattiin punkasta ylös jo klo 6 koska Timppa oli virittänyt puhelimen herättämään riittävän aikaiseen. Vesille taidettiin keritä hieman klo 7 jälkeen. Kuura peitti maan ja lahdet sekä salmet olivat riitteessä. Vesi oli kylmää eikä kaloista ollut mitään tietoa. Kävimme myös ulkosaaristossa kokeilemassa muutaman paikan ja taimenen heitostakin puhuttiin ja ilmeisesti kokeiltiinkin, tuloksia ei tullut.
Päivällä leiriydyimme saaristossa, jossa söimme Ismon valmistelema lounas. Samalla porukka innostui kokeilemaan Timpan Survivalsuittia (made by Ursuit) tositoimissa. Itsekkin vedin puvun päälle ja menin pomppimaan heikoille jäille, toimi ja kylmä ei tullut, kuivillekkin päästiin. Katso ohesta Helmi Tärpin haukikalastuksen opasvideo jossa Ismo ja Timppa esittelevät kuinka rantahauki napataan jään rajalta.
Kun leikit oli leikitty pystyi huomaamaan, että vastapuolen venekunnan psyyke ja henkinen kantti alkoi rakoilemaan. Mieli alkoi ilmeisesti olla enempi jo saunan lämmössä sekä jalojuomissa. Kalaan kuitenkin päätettiin lähteä tahtotilan ollessa erittäin kova meidän veneessä. Lopulta sitä kalaa alkoi tullakkin Timppa, Topi ja Ismo saivat kaikki kalat siihen kolmen kilon pintaan Topin kalan ollessa toistaiseksi suurin 3,2kg painolla. Ismo ja Topi olivat heitelleet suspeilla (kumikala) menestyksekkäästi jo tovin, Timpan ja minun ollessa ainoat jerkkimiehet. Hetkeksi vaihdon myös itselleni stormin suspending kalajigin, mutta tuntuma siihen oli jerkin uiton jälkeen jotenkin hukassa. Vaihdoin takaisin jerkkaukseen hetken suspittelun jälkeen ja uittoon lähti Busterin Nemo (clownfish). Puolen tunnin päästä tärähti heikko tärppi johon jo ruohoja, rakkaa ja kaisloja repineenä tottuneesti täräytin vastaiskun. "Nyt on kala!" huudahdin ja Ismo alkoi ottamaan haavia esille. Nopea monologi kulki jokseenkin pieni on, iso on, aika iso tää on. Ja lopulta kun hauki oli veneen vieressä niin olihan se aika possun näköinen. Vatsakoukku näytti olevan vain yhdestä sakarasta kalan suun pielessä kun hauki lähti ensimmäiseen syöksyynsä. Toistamiseen kelasin kalan veneen viereen ja Ismo haavasi saaliin veneeseen. Riemu ratkesi kun kala oli jaloissa, edellinen 7,3kg haukienkka meni selkeästi nyt uusiksi. Kala punnittiin 9,5kg painoiseksi ja poseeraukset kameralle tehtiin ennen kuin Emmaksi ristitty haukimamma päästettiin takaisin kutupuuhiinsa.
Vapautuksen jälkeen kello oli jo 18. Vesillä oltiin oltu jo hyvän aikaa joten päätimme, että tähän on hyvä lopettaa ja lähteä takaisin mökille. Kilpaileva venekunta olikin jo painunut saunan lämmitys puuhiin.
On myös pakko mainita, että vapautusruljanssin perään eräs saaristolainen tuli valittamaan, että olemme hänen merkkaamattomien verkkojensa päällä kalastaneet, että voisimmeko poistua. Tunnelma oli sen verran katossa juuri saadun kalan takia, että emme juurikaan provosoituneet vaan sanoimme, että olemme tästä juuri lähdössä.
Viralliset vedot ja keskinäiset kilpailut ratkesivat lauantain puolella, mutta lähdimme vielä sunnuntaina uudelleen kalaan. Isomuksia ei tullut, mutta Ismo sai muutaman jälleen noin kolmen kilon hauen ja Topi sai yhden samaa kokoluokkaa olevan hauen. Muita mainittavia tapahtumia ei ollut. Veneet nostettiin noin klo 14 ja lähdettiin kohti kotia.
Kalat: Ismo 5, Topi 2, Joni 1 ja Timppa 1.
Kirjoittanut: Joni
Mukana oli (venekunnittain): Ville, Timppa ja Lari. Sekä toisessa veneessä Ismo, Topi ja Joni
