Timon pilkkireissu Kuohijärvellä 8.-11.2. 2010
Talviloma faijan kanssa mökillä. Maanantaina päivä mökin lämmitystä ja
muuta oheistoimintaa ja illaksi jo pilkkiä uittamaan
Avusjärvelle. Saaliiksi pannullinen ahvenia, joista isoimmat
150g. Ruokakalat seuraavaksi päiväksi.
Tiistaiaamuna auto kohti Kuohijärveä isompien saaliiden toivossa. Lunta
jään päällä 35cm, lumen alla oleva 15cm vesi ei helpottanut muutaman
kilsan kävelyä etsiessä hyviä ahvenpaikkoja. Mentiin tutulle penkalle ja heti
alkoi ahvenia nousemaan. Tasaisen rauhallista tahtia tosin. 50 pikkuahventa
pääsi kissoille ruuaksi ja ihmisille 730g/37cm körmyniska.
Keskiviikko Kuohijärvellä uusien isomusten toivossa samalla penkalla.
Kalat oli vähän aremmalla tuulella vain jokunen tuli. Seuraavaksi
pakalle kilometrin päähän. Saatiin paidat märiksi, muuta ei.
Kierrettiin vielä pikku lenkki muutaman saaren ympäri reikiä poraillen sieltä
sun täältä kaloja, mutta ei kehuttavasti. Päivän saalis jäi taas
rutatun sikariaskin kokoisiksi ahveniksi muutamaa poikkeusta lukuun
ottamatta. Päivän isoin n. 250g.
Torstaina Avusjärvelle pilkille aamupäiväksi. Sama tahti jatkui, eli
nihkeää oli. Reppujakkarakin sattui hajoamaan, niin tappiolliseksi jäi päivä.
Saatiin kuitenkin jokusia ahvenia jopa kotiin viemisiksi asti ja kaksi
alle kiloisia haukia.
Ei ole vielä pilkkiaika ei.
Timppa
Seilareita ja tarpooneja Costa Ricasta tammikuussa 2010
Varmasti jokaisen kalamiehen ja naisen unelmakalakohde on Costa Rica.
Kalastuslehtien ja matkakertomusten mukaan Costa Rica on rankattu ehkä
maailman parhaaksi purjekalan kalastusmaaksi (Ok, Guatemala voi olla
ykkönen) sekä Barra Del Coloradon alue Karibian puolella Costa Ricassa
on rankattu top 10 maailman parhaan kalastuskohteen joukkoon. En
ihmettele enää yhtään, miksi näin on.
Vuorokauden matkustamisen jälkeen koneemme laskeutui San Joseen.
Onneksemme kaikki matkatavarat saapuivat vapoja ja keloja myöten,
olikohan vaivan arvoista kantaa niitä mukana?
Muutaman tunnin yöunet ja nokka kohti Rio Colorado Lodgea Barra Del
Coloradossa. Rio Colorado Lodge on Karibian vanhimpia kalastuslodgeja.
Kohdekalana alueella on tarpooni ympäri vuoden sekä marras-joulukuussa
sesonkikalana on snook. Lisäbonuksena alueelta saadaan myös Amber
Jackeja.
Odotuksen korkealla ja lodge itsessään lunasti odotukset
ystävällisellä palvelulla, erinomaisella ruualla ja viihtyisällä
miljööllä ja majoituksella ilmastointeja myöten.(ilmastointi ei ole
itsestäänselvyys keskellä viidakkoa tiettömällä ja asumattomalla
alueella?) Matka lodgelle taitetaan joko lentoteitse
yksityiskoneella(joskus sesonkina reittilentoja pienkoneella) tai
maakuljetuksella ja sen jälkeen useamman tunnin venekuljetuksella.
Valitsimme venekuljetuksen, joka osoittautui erittäin hyväksi
valinnaksi. Costa Rican luonto on yksi maailman monipuolisimmista ja
venematkalla näkyi mm. laiskiaisia, krokotiilejä, tukaaneja sekä
paljon paljon muuta..
Ensimmäinen päivä lodgella lepoa ja Jet Lagista toipumista. Menimme
nukkumaan 19.00 ja heräsimme 03.30. Oikeastaan herätysaika ei
juurikaan häirinnyt, koska lodgen väki tuli muutenkin herättelemään
05.00 ja aamiainen oli katettuna 05.30. Aamiaisen jälkeen veneen keula
kohti jokisuistoa ja tarpoonijahti alkoi. Olin kokeilumielessä ottanut
Suomesta mukaan Shimano Curado 300 varustettuna 50lbs kuitusiimalla ja
Daiwa Powermesh-X vavan. Opas hieman nauroi kyseiselle yhdistelmälle
ja sanoi sen olevan hyvä snookin kalastukseen tai pienempien jackien
kalastukseen. Mieleeni tuli väistämättä Kala-Hartsan
tarpooniseikkailu Gambiassa, josta osa lukijoista on varmasti
kuullutkin. Kalastus aloitettiin merialueelta (tarpooneja kalastetaan
jokisuistosta tai merenpuolelta). jigaamalla. Välineinä oli 6
jalkaiset asiaankuuluvat vavat ja niissä 7000 jenkkimarkkinoille tehty
dööri, johon oli puolattu 300m 30lbs monofiilisiimaa ja tapsina
oli120lbs fluorocarbon. Jiginä oli yksinkertainen värjätty
lyijymöntti, jossa oli vahvat koukut. Veneen regatessa aaltojen mukana
jigiä pomputeltiin pohjassa. Tunnin hiljaiselon ja melkoisen myräkän
jälkeen siirryimme kalastamaan jokisuistoon. Vene ankkuriin ja Rapalat
vetoon. Jokisuistossa oli niin kova virta, että vaapuissa oli
jatkuvasti uinti päällä veneen pysyessä ankkurissa. 3 vapaa vedossa ja
yksi vapa heittelyä varten. Tarpoonit loistivat poissaolollaan ja
saldona enne lounasta ja taukoa oli yksi Amber Jack n. 10lbs. Kyseinen
kala tuli omalla vavallani. Mielestäni kela-vapayhdistelmä oli sopiva
5kg jackien kalastamiseen. 10kg jack olisi ehkä jäänyt uiskentelemaan
mereen. Niin se vain on. Testin jälkeen toivoin, että tarpooni ei
iskisi Daiwaani.
Iltapäiväkalastus oli äärimmäisen hankalaa todella kovan tuulen ja
aaltojen vuoksi. Saimme kuitenkin esimakua kahdesta tarpoonista, jotka
iskivät kiinni vedossa olleisiin Rapaloihin. Isku, räikkä huutaa, kala
ilmaan ja irti. Ei kirosanoja. Lodgella samaan aikaan ollut
kanadalainen kalamies sai kuitenkin taltutettua veneeseen yhden
tarpoonin. Miestä hymyilytti kovasti illallisella?Me mietimme, voiko
tämä olla rankattuna maailman parhaiden kalastuskohteiden
joukkoon?.Huomenna päivä uusi?Uni tuli silmään 19.30 ja herätys 04.00.
Toisen päivän kalastus aloitettiin jokisuistossa ankkurista
kalastamalla. Heti aluksi saimme 3 tärppiä tai kuten jenkkityyliin
sanotaan?jumped?. Hemmetti ne ei pysy kiinni!!! Lounaalle siirrytään
jälleen ilman saatuja tarpooneja. Saldona muutama jack kuitenkin.
Kanadalaisen saldona muutama jack. Iltapäiväkalastus aloitetaan
jokikalastuksella. Saldona yksi upea snook. Kala oli verrattavissa
käytökseltään oikeastaan tittiin. Sama voima ja samanlaisia
hyppykuvioita, makukin loistava. Mutta tarpoonia ei oltu edelleenkään
saatu veneeseen. Siispä veneen keula kohti jokisuistoa. Jigaaminen ei
ollut antoisaa ja keskityimme pelkästään ankkurista kalastamiseen.
Iltapäivä alkoi kääntyä lopuilleen ja tärppejä ei kuulunut,
kunnes?Ympärillä näkyi tarpooneja joka paikassa. Kanadalainen sai
näkemäni mukaan ainakin 5 tärppiä ennen kuin sai tarpoonin pysymään
kiinni. Hänen kala päätti tehdä 200m syöksyn merelle ja ei kun
veneellä perään. Meidän vavoissa oli myös muutamia tärppejä ja pääsi
pitelemään pendoliinoja hetken aikaa kunnes ne vaan pääsivät irti tai
koukut oikenivat?Tyttöystäväni pääsi myös testaamaan tarpoonin voimaa
Daiwassani. Ei päätynyt veneeseen se tarpooni. 100m siimaa ulos, hyppy
ja siima poikki. Kuitusiima ei sovellu isojen kalojen kalastukseen,
koska siinä ei tunne siiman kireyttä kuten monofiilissä. Eipä siinä
mitään. Curadolla olisi muutenkin ollut mahdotonta saada kala
veneeseen. Siimatilavuus on vain yksinkertaisesti liian pieni ja
puolan koko on liian pieni. Kelaus on liian tikuttamista vaikka onkin
nopea välitys kelassa. Vihdoinkin saan kalan pysymään kiinni ja n.30
min väsytyksen jälkeen riemunkiljahdukset täyttävät veneen. Videota
tulee myöhemmin?Kanadalaisen saldoan 5 jumped, 1 boated. Meidän
saldona 3 jumped, 1 boated. Olemme tyytyväisiä.
Viimeinen eli kolmas tarpooninkalastuspäivä alkaa melkoisella
ilotulituksella.(Daiwa on jo siirtynyt vapaputkeen) Kanadalainen saa
11 tärppiä ja saa veneeseen yhden (sanottakoon tässä vaiheessa, että
tarpooneilla on ehdoton vapautuspakko) Meidän saldona 2/2 eli molemmat
iskeneet kalat veneeseen asti. suurin 130lbs. Syöntiaika kaloilla oli
n. 2 tuntia ja suurin osa siitäkin menee väsytykseen. Lounaalle
hymyssä suin. Iltapäiväkalastus alkaa rankkasateen siivittämänä. 4
tuntia vettä tulee oikeasti paljon. Esterin P on alimitoitettu
sanonta. Ei tapahtumia piitkään aikaan ja kuten aiempinakin päivinä,
syönti alkaa taas viimeisien tuntien aikana ennen hämärää. Eivät vaan
tahdo pysyä kiinni?ei. Juuri ennen hämärän tuloa saan pysymään kiinni
yhden ison kalan, joka ampaiseen kohti merta. Perään ei voi lähteä,
koska vuoroveden tuomat aallot ovat liian isoja ja aurinkokin laskee.
Kiristän jarrua ja naps. Oma moka ja siimana jälleen kuitu omassa
Shimano 6500 Baitrunnerissa. Päätän, että en käytä enää ikinä kuitua,
paitsi GT kalastuksessa, jossa pitää antaa todella lujasti painetta
kalalle. Olen saanut samaisella Shimanon kelalla myös arapaiman ja sen
saaminen ei tuottanut mitään ongelmia, koska siimana oli monofiili ja
siiman kireyden pystyi tuntemaan jatkuvasti. Tosin..arapaimat ovat
aika veteliä kaloja tarpoonien rinnalla. Viimeinen kalastussessio on
ohi ja päätämme päivän karkuutuksiin. Kanadalainen saa vielä yhden
veneeseen. Ennen reissua sanoin olevani tyytyväinen, jos saan
veneeseen yhden tarpooni/päivä. Sain 3 veneeseen eli kokonaisuudessaan
olen tyytyväinen. 2 kalaa olisi ehkä tullut veneeseen lisää ilman
kuitusiimaa tai ei sillä Kurapowerilla olisi kalaa veneeseen saanut.
Sorry Timppa, jos luet tätä. Kokonaisuudessaan erittäin positiivinen
paikka. Yli 50 maassa vierailleena ja n.20 eri maassa kalastaneena
voin lämpimästi suositella. www.riocoloradolodge.com
Mutta entäpä ne seilarit eli sailfishit eli purjekalat. Maailman
nopeimmat kalat. 110km/h. Vietämme viikon surffilautojen päällä ja
laskemme kumiveneillä jokia ja ihastelemme luontoa ennen
seilaritourneeta tyynenmeren puolella. Suomesta saapuu
lisävahvistuksia kalatiimiin ja tyttöystävät saavat jäädä viettämään
huoletonta surffielämää rannalle, kun miehet lähtevät valtamerikalaan.
Pakko olla rehellinen ja sanoa, että odotuksia ei pitäisi olla ikinä,
kun lähdetään hinaamaan seilareita ja marliineja, koska
todennäköisesti munat tulee pataan. Toki niitäkin on jo muutamia
itsellä veneeseen noussut, mutta silti. Nyt tilanne on toinen. Olemme
Costa Ricassa ja seilarisesonki on alkanut. Kalaa on pakko nousta
veneeseen.
Useiden unettomien öiden jälkeen tein venevalinnan, joka vaikutti
budjettiin järkevältä ja kippari pätevältä.(tai siis eihän laadukas
kalastus ole ikinä järkevän hintaista?) Golf on prolejen laji?
Veneiden hinnat alkavat 700usd/päivä-4000usd/päivä. Ja sitten
ulkomaille kalaan halajaville..Se tippi jenkkikalastuskohteissa on 20%
kalamatkan hinnasta. Ja se myös tarkoittaa sitä. Kyllähän minuakin se
ärsyttää maksaa, mutta se juttu vain on niin. Kiitos amerikkalaiset.
No mennään jo kalaan. Veneenä 26 jalkanen Bertram. Miehistönä IGFA
sertifioitu kippari sekä nuori paikallinen apupoikana. Pätevän oloisia
kavereita oli heti ensisilmäyksellä. Välineinä 6 jalkaiset
seilarivavat ja muutama rissavapa marliineja varten. Keloina
Shimanolaisia ja Penniläisiä. Seilarikeloissa monofiiliä 500m ja
siiman vetolujuus 30lbs eli 13,6kg. Mihin helevettiin me suomessa
tarvitaan 30kg vetolujuussiimoja HÄH??? Perukkeena 100lbs
fluoroperuke. Marliinikeloissa 50lbs siima ja peruke 200lbs. Niin.
Marliinin paino voi olla 300kg ja siimana on alle 25kg
vetolujuussiimaa. Meillähän se on liian heppoista 2kg hauen
kalastukseen. Riittääkö?
Tunnin pikasiirtymä 3m aallokossa kalastusalueelle. Saldona heti
muutama pikku tuna. 08.00 kaveri alkaa voimaan pahoin. Siis aika
pahasti oikeastaan. Kaverilla lentää laatta ja samaan aikaan räikkä
laulaa. Saaliina 40lbs wahoo. On kuulemma iso, koska normaalisti
painavat 10-20lbs. Kiitän kaveria laatan tuomasta onnesta. Hetkeä
myöhemmin seilari iskee syöttikalaan. Irti. Pyydän kaveria oksentamaan
ja eipä tarvinut hirveästi maanitella kun komea kaari lentää yli
laidan ja räikkä laulaa jälleen! Pysyy kiinni?seilari, n.80lbs. Kiitän
kaveria ja tietysti miehistöä. Kaveri alkaa oikeasti menemään jo niin
huonoon kuntoon, että lähdemme nopeasti kohti satamaan. yli 30 asteen
kuumuus ja ankara merisairaus nestehukan kera ei ole miellyttävä
kokemus? Peli kuitenkin auki tyngäksi jääneenä päivänä.
Toinen seilaripäivä alkaakin pahoinvointipillereitä napsimalla. Meri
on armoton, mutta olo pysyy hyvänä. Vaikka olisi kuinka tottunut
veneilijä kotosuomessa, aallokko ja merenkäynti on todella
epämiellyttävää isoilla valtamerillä. Hommatkaa aina
pahoinvointitabuja. ja popsikaa niitä ennen vesille menoa!!! Aamen.
Tosin kovat jätkäthän ei pahoinvointipilsuja syö?ei mulla oo ikinä
mitään merisairautta tullut?Kiva maksaa 1000usd siitä, että saa
oksentaa valtamereen ja reissu vituilla. Ja sitten mennään. Aamu alkaa
3 seilarin vapauttamisella ja harmiksi missaamme yhden tuplatärpin tai
siis minun kalani karkaa. Päivän mittaan lisäsaldona 3 seilaria
lisää, 3 karkuun ja 3 Mahi Mahia eli Doradoa veneeseen. Tanssimme
ripaskaa ja juhlimme. (kipparin mukaan normipäivä?)Se ei olekaan
paskapuhetta mitä Costa Rican seilareista sanotaan?.Miehistö katselee
meitä hieman näreissään poistuessamme veneestä. Tippi on tapana jättää
jokaisen päivän päätteeksi, ellei muuta sovita. Aiomme tipata (500usd
tippi) reissun päätteeksi, koska miehistö on sama, Päivän päätteeksi
nappaamme hotellille muhkean kimpaleen mahi mahia ja kiikutamme sen
kokille. Hyvää?
Kolmas seilaripäivä alkaa valtaisalla tonnikalaparvella. Nopeasti
syötit ylös ja paikan vaihto. (turistikalassahan ongitaan yleensä
näitä pieniä tonnikaloja ja ollaan niihin tyytväisiä, koska ollaan
säästetty ja maksettu 50usd/hlö kalastuksesta) Pieni siirtymä ja
syöttikalat takaisin veteen. Ja heti huutaa..kele..taas
tonnikala..eiku mitä?delfiini.Ahaa..delfiini on napannut tonnarin
suuhun ja ei suostu luopumaan siitä. Voin sanoa, että deölfiini on
hemmetin vahva kala. 10 min hauskanpidon jälkeen delfiinillä palaa
hihat ja se puraisee tonnarin kahtia. Siistiä..seilarit loistavat
poissaolollaan lukuun ottamatta 2 vapautettua seilaria ja 4
karkuutusta. No onhan siinäkin jo tapahtumaa kerrakseen, mutta normi
on vähintään 6-8 kalaa veneeseen. Alueen ennätys on päivän aikana 72
seilaria veneeseen. Meidän kipparin ennätys oli 52 kalaa päivässä.
Marliinit loistivat poissaolollaan, mutta sesonki alkaakin
marliineille vasta helmikuussa. Kokonaisuudessaan olemme kuitenkin
tyytyväisiä. Seilareita vai tarpooneja?Heh?Ei
epäilystäkään.TARPOONEJA!!!!
http://www.costasportfishing.com/
Ai niin...Siihen vaivan arvoon vapojen kiikuttamisen suhteen.
Kovamuovisessa vapaputkessani oli kolme vapaa. Temujin Amazon Flip
spesiaali hyrrävapa kierreaihiolla ja rengastuksella(arvo n.
600eur)Daiwa Powermesh-X sekä Shimano Best Master Jigging special.
MAtkatavarat saapuivat jälkijunassa kotiin. Iloisena otin ovella
vastaan poikkimenneen vapaputken, jonka sisältönä oli kolme
poikkinaista vapaa.
Elias
Kuha ja ahvenpilkillä 9.1. Porvoossa
Merikuha-tasarilla kiva kuha ja kelpo ahvenia.
-Mika
Vuoden ensiliukkaila kirjolohta pyytämässä 17.12.
Jäätä oli ehtinyt tulla muutamana kovana pakkaspäivänä jo 10 cm. Kohteena oli lampikalastuspaikka länsirannikolla. Mäskitys oli rockia! Uutta Dragonin talvimäskiä kun laittoi avannoille, niin hetken päästä kaloja oli viljalti reiän alla. Kovin olivat vielä vikkeliä ja suurin osa karkuutettiin, mutta muutamia tuli ylös. Vieheinä oli pilkkileechejä. Yllätyksenä tosiaan oli mäskin tehokkuus. Mäskäämättömissä avannoissa oli huomattavasti vähemmän tapahtumia.
Haukikalassa Porvoossa 27.-29.11.
Illalla 27. päivä päästiin mökkiin vasta klo 22. Tuvan lämmitystä ja
yleistä rentoutumista pari tuntia. Yöllä ei juuri tullut nukutuksi, vaikka oli
makuupussit korviin asti vedettynä oli meinaan joku 10 astetta mökissä.
Aamupala pimeässä ja veneenlaskupaikalle ehdittiin
vielä ennen aamun sarastusta. Veneen lasku ja kohti kirkkaampaa
vettä, meinaan ei edes Porvoonjoelta voi saada kalaa jos uistimen näkyvyys
katoaa 10cm jälkeen.
Emäsaloon kesti mökkirannasta ajaa 30min ja siellä ruvettiin paiskimaan
uistimia toden teolla. Näkyvyys pohjaan noin 2m. Kolmas kaislikkolahti
tarjosi sitä, mitä lähettiin vesisateessa etsimäänkin. Kolmas
heitto ja eka parikiloinen hauki ja suut messingille. Muutama heitto
rekaavasta veneestä tuotti taas mutkaa vapaan ja ehdittiin
jopa toivomaan jotain jättikalaa, kun ei noi syksyn hauet pitäis olla noin
pirteitä. Muutama minuutti väsyttelyä ja haaviin 7kg hauki, joka pääsi
takaisin kasvamaan muutaman valokuvan jälkeen. Paikka ei tuottanut enää
kalaa ja kohti seuraavaa kaislikkoa, josta sitten nousi kaverille ensimmäinen
parikiloinen jerkkihauki.
Päivä pulkassa ja taas matka takas hyisevän mökin lämmitykseen. Saatiinhan
sinnekin vähän yöksi lämpöä, joten tuli sentään nukutuksi.
Aamulla tottakai matka takas eilisiin paikkoihin hauen kiilto silmissä. En
ole ennen törmännyt tuollaseen veden muutokseen: vesi oli mennyt aivan
sameaksi yön aikana. Näkyvyyttä enää noin 30cm. No pakkohan tässä on muutamia
heittoja heitellä pohdittiin, mutta kaloja ei saatu. Ei muuta kuin etsimään
uusia paikkoja. Joskus se kannattaa ja nyt oli se päivä että ei kannattanut.
Meni huviajelun puolelle se päivä, kun muutamista varteenotettavista
kalapaikoista ei noussut mitään ja kilometrejä tuli paljon heinikoita
etsiessä. No jäipähän reissusta ihan ok maku ja isoin polte tuli tyydytetyksi
tälle syksylle.
Kiitoksia kaikille blogia seuranneille meikäläisen puolesta, toivottavasti
olette viihtyneet lukiessanne näitä reissurapsoja. Seuraavaksi allekirjoittanut
kirjottaa toivottavasti huimista
pilkkireissuista.
Timo ja Marko
Haukikalassa Inkoossa 23.-24.11.
Parin päivän haukisession aikana FL:n porukka ehti haravoida melkoisen alueen. Pääsääntöisesti kalastimme haukea, mutta muutaman ankkuripaikan myös jigattiin. Jigisaalista kertyi kokonaista kaksi kappaletta: kuha ja ahven. Ensimmäisenä päivänä hauen kanssa onnistuttiin kohtuullisesti ja 15 kalaa nousi tuulenpuoleisilta rannoila. Värikkäät jerkit olivat punaisen ja keltaisen sävyissä toimivia. Isoimmaksi haueksi päätyi 8,6 kg ja myös pari noin 4 kg kelpokalaa saatiin veneeseen. Toinen päivä oli olosuhteista huolimatta kovinkin nihkeä - veneeseen tuli 7 kalaa, joista isoin oli 3,5 kg. Mukavaa hauenkalastusta kuitenkin vuodenaikaan nähden leudossa kelissä.
-Mika
Huippusyöntiä haukikalassa 20.-21.11.
FL:n opas VR kumppaneineen röykytti Porvoon-Pellingin haukia oikein tosissaan. Kaislikkosalmesta löytyi nousevan veden perjantaina huikeat 60 kpl poranokkaa, joista isoimmat olivat 7 kg ja 6 kg. Pienemmät olivat luokkaa 1-3 kg. Kalantulo oli melkoista huomioiden sen, että päivä ei enää marraskuussa ole kovin pitkä... Ottipeleinä isokokoiset vaaput ja yksi parhaimmista oli punavalkoinen "Viking Line" värityksellä oleva jerkki. Lauantaina 21.11. kokeilivat samoja seutuja ja saalista tuli, mutta ei samaa määrää ja kokoa. Noin 20 kala veneeseen silloin. -Mika
Haukikalassa Pyhtäällä 20.11.
Korkealla oleva vesi ja etelätuuli - kaikki palikat kohdallaan, mutta syönti aamupäivän oli kehnoa. Sisälahden aivan kurassa ja ulompaa löytyi sitten kirkkaampaa vettä. Päivän saldoksi FL oppaiden kanssa 15 haukea, joista 3,5 kg isoin. Ehdoton väri oli kirkkaan keltainen räikeänpunaisella päällä. Jerkkejä heiteltiin. -Mika
"Lisää vain vesi"
Kenen lienee Trotholmenissa oleva hieno "Galaxy" kalapaatti?
Taimenkalassa 18.-19.11. Helsingissä
Keskiviikkona vesi oli nousussa ja tuuli oikeasta suunnasta. FL:n oppailla hyvää taimenen syöntiä, mutta vain kaksi kalaa ylös. Toinen mitallinen. Torstaina vesi laski taas kohisten. Päivä alkoi aamusumussa, josta kehkeytyi säiden puolesta hieno kalastuskeli. Laskeva vesi veti kalat rannasta ja ei evän vilaustakaan. -Mika
Uusi perhoenkka 16.11.
FL oppaan Harri Hintsan uusi perhohaukienkka 11,8 kg. Hieno kala! "Itäiseltä Suomenlahdelta" niin kuin kalamiehet tapaavat sanoa...
-Mika
Haukikalassa Velkualla 14.11.
Vesi ennennäkemättömän alhaalla ja kirkasta kuin mikä! Hauki oli kuitenkin syönnillään ja sinisillä jerkeillä kalakontakteja melkein jokaisen kaislikkolahden edestä. Kalat olivat reippaasti kaislikon ulkopuolella. Isoja ei tavattu, mutta määrää tuli. Isoin noin 3 kg.
-Mika
Ahvenanmaa 7.-14.11.
Taimenenkalastajan paratiisi. Niin ainakin vielä
unelmoitiin, kun startattiin kaksi täpötäyttä Volvoa Hyvinkäällä aamuviideltä ja
suunnattiin Turkuun viikkarin terminaaliin. Lautalla lätäkön yli ja iltapäivällä
oltiin jo siikaongella. Siiasta muodostuikin sitten se pääasiallinen saalis koko
reissussa. Vesi oli 50-60cm normaalia alempana, tyyntä tai pohjoistuulta ja
pääasiassa auringonpaistetta. Eikä taimenen taimenta. Kuusi täyttä päivää
heitettiin kaikki valoisa aika ilman suurempia siirtymiä tai taukoja ja
taimenet jäivät havainnoiksi. Pari komeaa loikkaa jossain lahdenpohjukassa
ja joka jätkällä seurimo veneen viereen tai jalkojen juureen. Siinä ei pari
hauentumppia sivutuotteena paljoa lohduttanut. Iltahämärä ongittiin siikaa ja
pimeä aika pelattiin uistimista pokeria ja kuinkas muuten kuin.. saunottin.
Seura oli parhaasta päästä ja kelit niin komeat, että reissu oli mukava vaikka
kalaa ei odotusten mukaan tullutkaan.
Ville ja muutama muu.
Päijänne 30.10-2.11.
Hieno reissu tulossa taas, pohdittiin iltasella kun tuuliennustekin
näytti lounaasta 4m/s.
Tulipahan siinä hyvinjuoneena seuraavana aamuna taas mietittyä, että miksi
yksi vahvistus ei pystynyt lähtemään edes yrittämään veneeseen.
No jääpähän jäljellejääneillei enemmän tapahtumia.
Ja tapahtuamiahan tuli: illaksi saatiin yksi mitallinen
järvilohikin savustuslaatikkoon.
Sunnuntaiaamu oli ankeampi, jäi kaikki eväät rantaan ja
seuraukset tiedettiin. Ajoissa takaisin mökille, kun nälkä rupesi kaivertamaan
elimistöä.
Mittakaloja ei veneeseen tullut, mutta aurinkoa sitäkin enemmän.
Yritystä ei puuttunut maanantainakaan. Keli näytti hienolta rannassa,
mutta avoselälle päästyämme rupesi jo heikkohermoisempaa hirvittämään
Parit mäskäämiset tuli siinä hoidettua ja olo oli sen mukainen. Tuulta
8-10 m/s. Porukalla oli onneksi joulukala mielessä ja päätettiin jatkaa. Kaaria
kaijussa paljon ja toiveita sitäkin enemmän, mutta ei niin ei. Pari mystistä
plaanarin laukaisua ja 1 alamittajärväri, siinäpä päivän tapahtumat.
Kokonaissaldona 8 taimenta ja 2 järvilohta joista 1 mitallinen. Vesi
oli vielä 5,8 asteista eli toiveita on vielä päästä yrittämään joulukalaa vai
pitääkö se hakea tiskiltä.
Veneessä Timo, Topi ja välillä Olli.
