Kalastus.com keskustelut

Tähän viehekalastuskauden lopuksi viehekalastusfilosofinen päänavaus.

Tälläkin palstalla ja eräalan lehdissä näkee usein keskustelua yksityiskohtaisista vieheiden väreistä, muodoista tms.

Luulisin asian olevan niin, että jos kala on nälkäinen, se tarttuu vieheeseen kuin vieheeseen, joka kulkee sen saalistussektorin lävitse. Oli se sitten Toby tai Räsänen, hopeinen tai sininen.

Homman ydin on vieheen saamisessa kalan ulottuville. Joku voi väittää nähneensä uistimen uineen kalan edestä eikä ole iskenyt kuin vasta eri vieheellä. Todellisuudessa kala on saattanut rauhoittua uistimenvaihdon aikana ja tottua veneeseen tai kävelijään.

Kalastusvälinevalmistajat naruttavat kalastajia uutuuksilla ja lehdet tekevät testejä, koska kalastusvälinevalmistajat mainostavat niissä.
Samankaltainen ilmiö pätee muuten asiasta poiketen myös hi-fi -maailmassa (vähänkään äänentoistoasioista tajuava nauraa kippurassa lukiessa HIFI-lehteä!)

Summa summarum: Parilla perusvieheellä pärjää, isolla ja pienellä kalan koon mukaan ja sellaisella, joka menee syvemmälle tai ui pinnassa. Kalaa on tullut usein paremmin kuin kavereilla, jotka ovat kuluttaneet aikansa pakin raplaamiseen ja vieheiden vaihtoon.

Mä olen kyllä omien kokemusten perusteella täysin eri mieltä. Mun periaate on, että kala (hauki) syö aina about yhtä hyvin. Jos sitä ei saa, käyttää väärää pyydintä tai kalastaa väärässä paikassa.

Mm. viime keväältä kokemusta. Kala söi todella hyvin. Ensimmäiseen pariin tuntiin toinen kalastaja sai 22 haukea, venekaveri erivärisellä bomberilla (joka on ajoittain ollut sekin todella tehokas) sai 0 kalaa. Kun nollakaverille lainattiin saman väristä punamustaa ottibomberia, nousi hänellekkin kalaa samaan tahtiin.

Toinen kokemus samalta viikolta. Toinen veneestä koki elämäntä syöntiä viritetyllä 12cm ahvennissellä. Mm. 6:lla heitolla 5 kalaa. Kumpikaan keulahomppeleista ei saanut nykyä ihmeempää ja pakki rapisi. Lopulta toinen keulahomppeli, käytyään pakin ottiuistinosastoa ahkeraan läpi löysi kelpaavan uistimen, Tump1 Bomberin.

Vastaavia kokemuksia on vaikka kuinka. Toissa vuonna heitin yhtä sinä vuonna pomminvarmaa reunaa 15cm Haloo nissellä, joka siinä oli usein semmosessa kelissä kelvannut. 70m regauksella ei nykyäkään. En uskonut, ettei siinä kalaa olisi ja uusi regaus samanlaisella nissellä ahvenvärissä, tulos neljä kalaa. Vastaava vielä radikaalimpi kokemus parin vuoden takaa kesältä. Heitettiin yhtä aiemmin hyvin toiminutta kivikkorantaa kesällä. Regattiin se kahteen kertaan, kaksi kaveria veneessä ja vedessä 4 eri uistinta noilla regauksilla. Ei nykyäkään. Vaihdettiin sitten ahven mielessä 5cm Fat Rapit kolmanteen regaukseen ja saalis muistaakseni 5 haukea.

Mun mielestä päivät vesillä ovat aina uusia ja joka kerta on pakkoa haroa päivän väriä, uintia ja syvyyttä. Kelin perusteella voi koittaa arvailla mikä toimisi ja tietynlaisia sääntöjä on ehkä olemassakin. Kuitenkaan koskaan ei voi olla varma päivän ottiväristä tai ottisyvyydestä etukäteen ja päivänkin aikana tuo ottiväri saattaa vaihtua monta kertaa. Edes siitä ei voi olla varma onko kala tyynessä vai tuulessa, kaikkea on päivän aikana kokeiltava ainakin pikaisesti ja koitettava vetää tapahtumista oikeansuuntaisa johtopäätöksiä päivän juonen selvittämiseksi.

Avaus oli varsin hyvä, mutta päätelmäsi jäivät puolitiehen.

Olet oikeassa, että JOS kala on (tosi)nälkäinen, se ottaa "mitä tahansa" mikä kulkee saalistussektorissa. Mun mielestä "mitä tahansa" tarkoittaa useita kymmeniä vieheitä, mutta ei silti todellakaan kaikkia.

Rajataan kala tässä haukeen. Jos otetaan mukaan lohi tai ahven tai kuha, menee vaikeaksi.

Olet oikeassa myös siinä, että ydin on siinä, että viehe saadaan kalan eteen.

Olet oikeassa siinäkin, että parilla perusvieheellä niinsanotusti "pärjää". Ja sitten on päiviä, että kala ei vaan syö.

Missä olet sitten väärässä?

Olen joskus kirjoittanut jutun, jossa kalan ruokahalua verrattiin ihmisen ruokahaluun. Mielestäni analogia pätee edelleen: Yleensä ihmisellä on perusnälkä, jolloin syödään säännöllisesti "normaaleja" ruokia. Sitten toisinaan on himonälkä, että syödään "mitä vaan" ja vielä kolmanneksi on "pikkunälkä", jolloin tekee mieli jotain erityistä, esim. salmiakkia tai jäätelöä.

Näin mun mielestä kaloillakin. Perusvieheillä pärjää - siis yleensä. Silloin kun perusvieheillä ei pärjää, erikoisvieheillä pärjää. Vaikeus on tietty löytää se erikoisviehe mahdollisimman moneen tilanteeseen.

Mun perusvieheet on vieherasioissa, ja erikoisvieheet pakin pohjalla, jota ei todellakaan ole tarvis joka reissulla edes avata.

On FAKTAA, että joskus kala syö vain isoa, ja joskus vain hyvin pientä viehettä. Joskus vain ylivilkasta, joskus vain ylirauhallista potkua. Joskun vain punamustaa, joskus vain metallisinistä väriä. Näihin tilanteisiin ne sun "pari perusviehettä" ei millään riitä.

Kalan ulottuville viehe pitää saada varsinkin ns. huonolla syönnillä (joka voi muuttua heti hyväksi syönniksi kun viehe saadaan kalan ulottuville). Sun "pari perusviehettä" ei riitä tähänkään, tarvittava asteikko on paljon monimutkaisempi kuin "syvällä" ja "matalalla" uiva viehe.

Mun mielestä tarvittava asteikko pahimmillaan on heittokalastuksessa noin puolen metrin välein noin viiteen metriin asti. Eli tarvitaan kymmenkunta eri syvyyksillä (halutulla nopeudella) uivaa viehettä. Väärällä nopeudella oikealla syvyydellä uivat eivät kelpaa (kalalle). Yhdellä vieheellä esim. Nilsu saa tosin katettua jopa parin metrin putken, koska eri yksilöt uivat eri tavoilla.

Olen kerran ollut jopa tilanteessa, jossa tarvittava tarkkuus oli jotain 30 sentin luokkaa. Eli 30 senttiä liian ylhäällä uiva viehe ei enää kelvannut kalalle! "Yleensä" tarkkuus on jotain metrin, puolentoista luokkaa, ja ns. hyvällä syönnillä kala hakee varmaan useitakin metrejä pystysuunnassa.

Erikoistilanteissa kalan saantimäärät voivat olla tasavahvoilla venekavereilla 10-0 luokassa, mikäli juuri oikeaa yhdistelmää (oikea uintisyvyys oikealla uittonopeudella ja vielä päivän väri) ei venekaverilta löydy. Usein tasavahvoilta venekavereilta tosin tuppaa löytymään ne kaverin erikoisaseet viimeistään seuraavalla reissulla.

--ako

Luulisin asian olevan niin, että jos kala on nälkäinen, se tarttuu vieheeseen kuin vieheeseen, joka kulkee sen saalistussektorin lävitse. Oli se sitten Toby tai Räsänen, hopeinen tai sininen.

Pitää useimmiten paikkaansa _jos_ kala on _nälkäinen_

Homman ydin on vieheen saamisessa kalan ulottuville. Joku voi väittää nähneensä uistimen uineen kalan edestä eikä ole iskenyt kuin vasta eri vieheellä. Todellisuudessa kala on saattanut rauhoittua uistimenvaihdon aikana ja tottua veneeseen tai kävelijään.

Tästä olen totaalisen eri mieltä - en vain vieheenvalmistajana vaan myös käyttäjänä. Olen kuluvanakin vuonna ollut niin moneen otteeseen tilanteessa, jossa yksi tai muutama viehe on pelannut ylivoimaisesti muita paremmin. Kun pakissa on sentään monia eri värejä samasta mallista on noita samalle syvyydelle meneviä (ja siis täysin samanlaisia malleja) tarjottu monissa väreissä ja silti vain jokin pelaa, ei kyseessä voi olla sattuma.

Summa summarum: Parilla perusvieheellä pärjää, isolla ja pienellä kalan koon mukaan ja sellaisella, joka menee syvemmälle tai ui pinnassa. Kalaa on tullut usein paremmin kuin kavereilla, jotka ovat kuluttaneet aikansa pakin
raplaamiseen ja vieheiden vaihtoon.

Näin mäkin ennen kuvittelin, mutta kyllä mä olen saanut toistuvasti niin pahasti turpiini (ja myös päässyt antamaan), että olen täysin vastakkaisella kannalla. Sitä kädetöntä olotilaa, kun kaveri vetää jollain yhdellä uistimella vierestä ja itse heittää n. 40 uistinta saamatta mitään, on vaikea edes pukea sanoiksi.

Tällaiset kokemukset tulevat paremmin esille, kun vaihtaa välillä vesistöä tai kalakaveria tai menee selkeästi eri vuodenaikaan kalaan.

>>"Usein tasavahvoilta venekavereilta tosin tuppaa löytymään ne kaverin erikoisaseet viimeistään seuraavalla reissulla."

- Kaverin "erikoisaseista" ei vain välttämättä ole juurikaan apua. Mulla on parin suht vakikaverin kanssa varsin eroavat välineistöt, siltikään saaliissa ei juurikaan eroja, mutta välineistön ristiinvaihto aikaansaa kummankin saalismäärässä pudotuksen, eli ei kaverin speciaaleista juuri ole välttämättä apua. Ainoastaan kuha on mielestäni käsittämättömän värileimaantuva pyydettävä, pienikin poikkeama väristä, saattaa tyhjätä koko yrityksen saaliin suhteen.

/abo

Ilmoittaudun Stoben, Akon ja Nipan leiriin...

Perusvieheillä pärjää silloin kun ne sopivat paikalla olevien haukien oleskelusyvyyteen ja nälkätilaan...

On tarpeeksi omakohtaisia kokemuksia siitä, kun venekaveri repii urakalla kalaa ylös jollain täysin järjettömältä tuntuvalla värillä/väriyhdistelmällä, ja itse syöttää veteen täsmälleen samaa vaappua vaikkakin vain hieman eri värisenä ilman tärpin tärppiä...

Eli silloinkin kala on syönnillään, jopa siinä paikassa missä itse kalastat, mutta tarjous ei kelpaa.

Sen jälkeen alkaa se miestä syövä uistimenvaihtorumba, jonka lopputuloksen voi arvata, lopulta iskee (ehkä) se päivän pienin sattumahauki kiinni ikään kuin säälistä...

Onneksi toi homma pelaa toisinkin päin, mutta on kyllä saanut mut vakuuttumaan aikoja sitten siitä, että pelkillä perusvieheillä ei pitkälle pötkitä.

Tuo Stoben ekan vastauksen viimeinen kappale kertoo mun mielestä kaiken oleellisen siitä, miksi pelkällä perusvalikoimalla ei pärjää, ja toisaalta, tuossahan on hyvin pitkälle kiteytetty tämänkin harrastuksen perimmäiset haasteet ja sielu.

Hmm, alan myös pikku hiljaa uskoa, että on tilanteita, joissa kelpaavat vain ja ainoastaan tietynlaiset uistimet.

Haluaisin kuitenkin tietää teidän kokeneempien mielipiteitä siitä, kuinka samanlaisia täytyy uistinten olla, jotta ne olisivat kaikissa olosuhteissa tarpeeksi samanlaisia. Siis ajatellaan tilannetta, jossa kahden uistimen uinti on samanlaista, mutta väritys eroaa hieman. Siis oletteko joskus havainneet, että pelkkä täplä kyljessä tai punainen kurkku tai jonkin muu vastaava 'pieni' eroavaisuus tekee uistimesta ottavan toisen (lähes) samanlaisen jäädessä ilman tärppejä? Tai onko tilanteita, joissa väritykseltään täysin samanlaiset ja ihmissilmin katsottuna myös uinniltaan samanlaiset uistimet antavat eri verran saalista, jolloin voisi kuvitella, että eron aiheuttaa uistinten uinnin ihmissilmälle havaitsematon ero? Tai uistinten erilaiset hajut? Tai sitten pelkkä sattuma?

---
hannu

Samaa mieltä kuin monet edellä kirjoittaneet.

Toi jako perusvieheisiin ja erikoisvieheisiin hieman ihmetyttää. Kertositko Ako mitä erikoisvieheitä siellä pakin pohjalla lojuu? Oma kokemus on enemmänkin semmoinen, että tietyissä olosuhteissa jotkut perusvieheet pelittää paremmin kuin toiset perusvieheet. Samaan tyyliin kuin Stobekin kertoili, että tietyn värinen esim. puukala on pelittänyt jossain paikassa huomattavasti paremmin kuin muut peruskapulat. Saman värinen esim. pomperi on saattanu kanssa kelvata. Joskus (harvoin) kaloille on kelvannut vain yksi tietty väri/uistin.

Ako eikö erikoisvieheet toimi normaalilla/hyvällä syönnillä vai säästeletkö niitä vain huonolle syönnille?

En tiedä ketä Hannes kokeneemmalla tarkoitti, sanonpa nyt mielipiteeni kumminkin.

Mun mielestä täplillä ym. pikkusilpulla ei juuri ole merkitystä. Isot suuntaviivat ovat tärkeitä. Joku kurkun punaisuus ei musta merkitse yhtään mitään, sensijaan punainen vatsa koko mitaltaan voi olla riittävä yhdenkaltaistaja, oli selän väri sitten mikä tahansa. Ei siis ihan hirveän tarkkaa. Eroja näissäkin on lähtien 'jokainen toimii'-tilanteesta, 'vain ärtsyt toimivat'/'luonnonvärit toimivat', 'vain valkomahaiset toimivat'-tilanteiden kautta 'vain pilvi toimii'-tilanteeseen. Kaikkea näitä on koettu ja usein.

Sitten tosta uinnista ja uintisyvyydestä. Oma kokemus on, että jos uinti näyttää hyvältä omalla silmällä ja tuntuma haluttuun uimasyvyyteen pystytään säilyttämään, kalakin sen kelpuuttaa. Mun kohdalle ei ole sattunut, että täysin identtisiltä näyttävät ja tuntuvat antaisivat huomattavan eritavalla kalaa. Erot löytyvät mielestäni enemmänkin siiman toisesta päästä vavan takaa. Sattuman merkitys on toki suuri aina. Täysin tasavahvojen ja identtisesti varustettujen kalakaverien kesken (50%-50% todennäköisyystilanne) toisen saadessa 3 toisen nollaa vastaan on todennäköisyys 1/8. Ei siis kovin harvinaista pitäisi olla, etenkin kun lisää päivittäisen henkilökohtaisen uiton erot tms, uskoisi isojakin eroja voivan syntyä tasavahvojen uistinten kesken, vuoroin suuntaan tai toiseen. Kovin äkkipäätä en lähtisi uistinta tuomitsemaan, jos se muuten silmää miellyttää.

Hauki ei läheskään aina käy tokkaamassa syöntitarkoituksessa. Keväisin ainakin uroshauet tuntuvat hätyyttelevän kilpakosijoita. Samantyyppistä reviirinpuolustusta tuntuu olevan kesemmälläkin. Kun hauen aivotoiminta ei ole kovin lennokasta ja otti on lähinnä refleksi niin ymmärrettävästi eri tilanteissa erilaiset ärsykkeet toimivat eri lailla. Itse en ole kovin vakuuttunut jatkuvan vieherumban tarpeellisuudesta ja tehosta. Pari eriväristä isoa Räsästä ruohikoihin ja jokunen iso vaappu syvemmälle. Odotan reissuja, jolloin kalakaverini pystyisivät osoittamaan, että tänään heillä on jotain ylivertaista siiman päässä.

Ei mun pakissa ole tietenkään pelkästään erikoisvieheitä, sanoin ehkä epätarkasti, vaan siellä on normaalista (nilsu-bomber) muotista poikkeavia vieheitä, joista niitä päivän juttuja käydään etsimään, jos normaalivieheet ei toimi. Esimerkiksi lusikat on kaikki tässä sarjassa ja jättivaaput.

Tietty pilvisyys - tietty veden lämpö - tietty vuodenaika spesiaaleja on siellä käyttönilsujen ja bombereidenkin seassa muutamia, ja tottahan ne toimii normaalillakin syönnillä jees, mutta ovat vaan muita parempia olleet niissä omissa erikoistilanteissaan.

Olen minä ollut tilanteessa, jossa kolmella identtisellä (oli just tää Ruotsi-väri) Nilsulla uistellaan samasta veneestä ja kaksi vetää kalaa sukkana, ja yksi ei saa yhtään kalaa. Syitä tähän voitiin jälkikäteen vaan arvailla, ja voitte uskoa että kaikkea arvailtiinkin.

--ako

Kaikkea näitä on koettu ja usein.
Stobe, tarkoitatko todella, että usein ootte törmännyt tilanteeseen, että vain jollakin värillä tulee. Itse oon ollut muutaman kerran vastaavassa tilanteessa, mutta mielestäni näin tapahtuu erittäin harvoin. Useimmiten on löytynyt kavereilta/itseltä joku toisenlainen kuva joka on antanut myös kalaa.

Me yleensä kalastetaan niin, että kalaa hyvinkin antava kuva vaihtuu tiuhaan ja vaikka kaveri saisi jollakin hyvin niin sitä yrittää hakea vielä ottavampaa peliä. 'Viimeisenä' keinona on matkia kaverin viehevalintaa. Varsinkin reissun/päivän alussa pakkia selataan ahkerasti.

Pali, 'referenssiuistintaktiikka' meilläkin pääsääntöisesti on käytössä tarkoittaa meillä, että yksi heittää siihen saakka parasta ja muut raplaa pakkia. Jatkuvasti 'luodataan' muutosta ja vielä paremmin toimivaa uistinta. Joskus joku yksi vain tuntuu niin ylivoimaiselta ja jos on vielä vauraamman kalan päivä, vaihtuu uistin kyllä samaksi loppujenlopuksi, ainakin hetkeksi jos korviketta ei löydy.

Olen mä ollut tilanteissa melko säännöllisesti, joissa kolmesta kaverista kaksi heittää, vaikka nyt tuon Nipan mainitseman jutun mukaan pilveä, bomberia ja conaa ja yksi raplaa pakkia epätoivoisena löytämättä edes lähelle pääsevää kuvaa. Uistimen vaihto (lainasin omani Nipalle) ja itse räpläsin pakkia noiden kahden saadessa tasaisesti kalaa. En myöskään löytänyt uistinta, enkä saanut kalaa. Tänävuonna muistuu mieleen keväältä tuo pumu-ylivoima. Lyhyempiä toimintajaksoja on sitäkin useammin, esim. keväällä hileruskea Mann's 1- repi fisua ja tärppejä sinihileisen vastaavan ja bomberien pyytäessä vieressä tyhjää tai keväällä ankastettiin sumussa ja valkoinen antoi toistakymmentä, mikään muu ei nykyäkään. On näitä vaikka kuinka. Tosin autokorrelaatiokin (toi saa, laitan saman ja saan) ohjaa toki ajattelua ja luulisin, että hyvin hyvin usein on muutamia samankaltaisia toimivia. Tuo esimerkkinihän oli ihan ääripäätä.

Mä olen kyllä omien kokemusten perusteella täysin eri mieltä. Mun periaate on, että kala (hauki)syö aina about yhtä hyvin. Jos sitä ei saa, käyttää väärää pyydintä tai kalastaa väärässä paikassa.

Mun täytyy kyllä on tästä hieman eri mieltä. Minusta on melko mahdoton ajatus että hauki söisi aina edes "about yhtä hyvin". Kuvittelisin että hauellakin on jonkinlainen kontrolli sen suhteen paljonko se mahaansa tavaraa ahtaa (tietenkin on tapaukset kun hauki tukehtuu sapuskaansa mutta tällöin voisi olettaa että maha on ollut suhteellisen tyhjä ennen surkeaa nielentä yritystä). Kun maha on täynnä niin se on täynnä. Silloin sinne ei enää oteta lisää ravintoa ja sillä siisti. Voisi kuvitella että harvinaisten "kaikki kelpaa" ja "joka paikasta tulee" päivien jälkeen monella hauella on tämä tilanne.

Aikaisemmin tässä keskustelussa verrattiin hauen ruokahalua ihmisen ruokahaluun. Tästä vertailusta oli unohtanut vain se tilanne kun ruokahalua ei ole. Itse ainakin muistan montakin kertaa kun on tullut syötyä sapuskaa niin paljon ettei enää voisi kuvitella syövänsä edes aivan pientä suupalaa, oli se mitä herkkua tahansa.

Sitten on tietenkin vielä ärsytyksen osuus. Iskeekö hauki uistimeen pelkästään syömisen vuoksi, vai käykö se mahdollisesti pelkästään puraisemassa sitä ärsykkeen takia, ilman että sillä olisi edes tarkoitus nielaista sitä. Kesäisin kaislikko hauilla ainakin on selvät reviirit mutta en suoralta kädeltä muista onko niillä todettu reviirin puolustamiseen liittyvää käytöstä.

Tietenkin jos tekee tarpeeksi ison siirtymän (satoja kilometrejä) tai totaalisen paikan vaihdon (mereltä sisävesille tai toisinpäin) saattaa joka päivä löytää hyvin syövää haukea.

Niin, ja sitten täytyisi vielä määritellä mikä on se "hyvä syönti", mutta jätän sen muiden tehtäväksi.

Teppo, en puhunut yksilöstä luonnollisestikkaan vaan populaatiosta ja luonnollisesti tämä on puhdasta mutua.

Peruste, kun pienenä kalastelin, haukia tuli harvoin hyvin ja yleensä erittäin huonosti. Mitä enemmän olen kalastanut, sitä useammin saan haukia hyvin ainakin jos pitää samoja kriteerejä koko uran ajalta. On monia päiviä edelleen, jolloin en kalaa löydä ja sen yhdenkin saanti voi viedä kauan. On myös usein päiviä, jotka alkava näin, mutta ratkaisujipon, ottisyvyyden, uinnin, koon ja värin kombinaatio avaa hanat ja loppupäivän tilanne onkin aamua valoisampi. Näinä päivinä tuntuu olevan erityisen tarkkaa mitä tarjoaa ja missä ja tyypillisesti voi naapurivene vetää nollat moisena päivänä, jos juttu ei ole auennut. Vastaavasti oma nollapäivä on voinut olla naapurille hyvä, jos he vuorostaan ovat keksineet juonen. Uskon siis, että niinä päivinä kun en saa 'keskiarvosaalista' en ole keksinyt päivän juonta tai olen keksinyt sen liian myöhään. Kokoajan tässä opitaan.

Hyvä syönti on tosiaan hyvin henkilökohtaista. Tarkoitin tuolla 'syö aina' tuota keskiarvosaalista, siihen on mielestäni aina mahikset.

Hannes: Mun havainnot on samanlaisia kuin Stoben; useimmiten pienet värierot eivät ole merkityksellisiä. Uskon myös suuriin linjoihin ja esim. tuossa leuka punainen -tapauksessa uskon siihen, että se (voi) vaikuttaa vasta kun punainen on hallitseva väri.

Niin ikään olen pari kertaa ollut tilanteessa, jossa tietty väri toimii, mutta sama väri erilaisessa mallissa taas ei. Sen sijaan saman väri-malli -yhdistelmän kesken en ole havainnut yksilökohtaisia eroja. Ainoastaan sellaisessa tapauksessa, jos esim. käsin tehdyissä vaapuissa (kuten vaikka Kaappari) toinen on valmiiksi suspending ja toinen korkki, voi syntyä helpostikin eroja.

Ako: Vaihdoitteko keskenänne noita Nilsuja tuossa tilanteessa?

Pali: Itse olen jatkuvasti enenevässä määrin törmännyt tuollaisiin "vain yksi toimii" -tilanteisiin. Itse arvioisin asiaa niin, että kun kalakaverit oppivat samassa tahdissa, alkavat henkilökohtaiset erot vähentyä ja vieheiden merkitys kasvaa.

Jos ajattelen vuosia taaksepäin, ovat saaliisiin vaikuttaneet paljon enemmän viehevalinta kokonaisuutena (lusikka vai vaappu), kelausnopeus, käsiala ym. Tuollaisia ei edes osannut analysoida vaan luuli, että homma on lähinnä tuurista kiinni. Koko ajan kokemuksen karttuessa on kuitenkin nämä asiat loksahdelleet paremmin kohdalleen ja nyt osaa arvioida omasta ja venekaverin tyylistä, onko esim. pysäyttely ottavaa.

En tiedä olenko hakoteillä, mutta uskon itse asian olevan pitkälti noin.

Stobe & Teppo: Juuri noin, kun Stobe sanoikin; ei voida tarkastella vain yksilöitä.

Jos otetaan tarkasteluksi vaikka tämä meidän konttorin edestä kulkeva katu ja kerätään saman pöydän ääreen kaikki sillä hetkellä kadulla olevat, niin aina jollekin maistuu mikä tahansa ja toiselle ei yhtään mikään. Lisäksi ovat sitten ne välitapaukset, jotka syövät sen salmiakin tai jäätelön, mutta eivät kerroshampurilaista.

Itse uskon siis siihen, että joka päivä voi löytää haukia, joille ruoka maistuu. Todennäköisesti ne samat kuin eilen eivät tänään syö tai edes samassa kaislikossa ei ole nälkäisiä, mutta jossain on.

Vielä muutama esimerkki tuosta 'aina saa jos osaa ottaa' teoreemastani.

Tänä syksynä lokakuun alkupuolella melko kokenut joukkio hauenkalastajia vietti pitkää viikonloppua saaristomerellä. Lauantaiksi sattui pläkä siis täysin tuuleton päivä. Normaaleilla konsteilla haukia ei porukka juuri saanut, kuten olisi voinut kelin kuullessaan ennustaakkin. Kuitenkin porukasta yksi keksi heittää kevyillä vehkeillä välkehtivää vetolusikkaa ja uittaa sitä samoilla paikoilla missä kymmenkunta muuta uitti varmaankin yhteensä toista sataa erilaista kuvatusta. Tuo 'rakennekynsimies' sai yksin suunnilleen saman verran kalaa kuin muut yhteensä.

Samanlainen esimerkki vuosien takaa. Kökarissa oli porukka haukia jahtaamassa. 11:sta pyytäjästä yksi heitti perhoa ja muut uistinta. Perhomies sai kalaa saman verran kuin muut kymmenen uistimilla yhteensä. Tästä oli juttu hesarissakin takavuosina. Eli kyllä ne siellä on ja syö, keksis vaan missä ja mitä. Jos kalaa ei sinisellä nilsulla tule nilsu syvyydestä, se ei vielä kerro kovin paljoa otista sillä hetkellä.

Mun mielestä kaikessa tässä keskustelussa täytyy muistaa se seikka, että kalat uistimeen ottaessaan eivät läheskään aina iske syödäkseen.

Ajatelkaapa itseänne vaikkapa kalastuskaupassa: Kuinka moni teistä vain katselee uusia uistimia tai keloja ja vapoja? Itse ainakin otan _aina_ kiinnostuksen kohteen käsiini ja pyörittelen uistinta tai vatkaan vapaa ja kelaan kelaa. Uskoisin, että samalla tavalla toimivat myös hauet. Mutta koska niiden 'kädet' on hieman onnettomat sen ohimenevän uistimen tunnusteluun, ne iskevät uistimeen kiinni suullaan, ainoalla tavalla, jolla ne pystyvät jotenkin saamaan kontaktin kohteeseen.

---
hannu

Tässä ehkä inhimillistetään haukea turhan paljon. Hauki iskee, jos löytyy avainärsyke joka laukaisee iskurefleksin. Hauen viretila ratkaisee kuinka hyvä ärsykkeen tulee olla. Vioittunut saaliskala laukaisee iskurefleksin huomattavasti paremmin kuin terve yksilö. Jotain saaliskalan ominaisuutta korostamalla saadaan aikaan ylinormaaliärsyke esim. väri tahi uinti jne. Oikeastaan kaikki uistimet toimivat ylinormaaleina ärsykkeinä. Eri olosuhteissa vaaditaan erilaisia ärsykkeitä laukauisemaan iskurefleksin.

Tässä keskustelussa aikaisemmin mainitut salmiakki ja jäätelö toimivat ihmisellä helposti ylinormaaleina ärsykkeinä, jotka saattavat laukaista ostorefleksin, vaikka viretila = nälkä ei sitä edellyttäisi:-).

Tää onkin siitä mielenkiintoinen keskustelu. Tavallaan kaikki ovat oikeassa, kun kenenkään väitettä ei voi todistaa vääräksi.

Esim. Havaitaan hauki vedessä. Kelataan sen hyökkäyssektorin läpi sininen krokotiili. Kala ei eväänsä letkauta. Tästä sisuuntuneena kalamies vaihtaa räikeän ärsykevärisen räminäbomberin. Tähän hauki nappaakin heti ekalla heitolla. Emme kuitenkaan tiedä, ottiko kala:

1. Sen takia, että bomberin muoto, väri tai räminä laukaisi iskurefleksin.

2. Herkistyikö kalan viretila sinisen krokotiilin uitua ensin sen nenän edestä.

3. Jostain muusta syystä.

Mitä olisikaan tapahtunut jos uistinta ei olisikaan vaihdettu tai olisi alunperin heitelty bomberilla. Olisiko kala napannut bomberiin toisella heitolla vai ensimmäisellä. Ihan mielenkiintoinen juttu, mutta oikeita vastauksia ei näihin kysymyksiin taida löytyä.

Sillä saa millä kalastaa. Joillakin paremmin ja toisilla huonommin.

Itse olen sitä mieltä, että kalailukaupassa olevat hyllyt täynnä kuvankauniita uistimia on lähinnä kalamiehen saalistamista varten.

Toi pumu (puna-musta) on aika mielenkiintoinen väritys. Se on kuulunut vasta vähän aikaa mulla aktiiviseti käytettyihin väreihin. Missä olosuhteissa se mielestänne on parhaimmillaan?

Tää meinas mennä ohi. Pumun hankin vuosi sitten kesällä, kun joku ihmeen Tjk sitä netissä niin hehkutti. Viime syksyn se lojui pakissa, pääsi harvoin veteen antoi jotain, mutta luottoa ei syntynyt. Talvella kaveri näytti sillä mulle 'kaikki temput' virityksen, siis painoa, turpalevyn vääntöä ja vuolemista ym.

Kevään ekalla keikalla sain sillä vuoden ekat kalat. Luotto nousi ja heitin sitä paljon. Lienee edelleen mun tän vuoden ykköspyydin. Tuntui toimivan hyvin sumussa ja pilvisellä kelillä kirkkaassa vedessä. Petterssonin Kalle hehkutti aikanaan samanväristä Bomberia ja sitäkin on tullut tänävuonna heitettyä paljon ton nissen innostamana ja hyvin on antanut sekin. Viimetteeks tilasin Pumu Kaapparin ja viime sunnuntaina se antoi aamuhämärissä itseasiassa erittäin hyvin tapahtumia ja loppupeleissä yli puolet mun päivän kaloista. Tjkn mukaan se toimii kaikissa keleissä, mä oon heittänyt kyllä pääasiassa vaan tummissa oloissa ja siellä se ainakin toimii monasti erittäin hyvin ja väliin ei toimi sekään.

ITL, jos veneessä on monta kalassa ja yksi saa fisua, mutta muut ei ja sitten nuo saamattomat muut laittavat saman kuvan ja saavat myös. Kyllä mun mielestä noista tilanteista voi voida jotain päätellä. Ei ne erot aina suuria ole, sinisellä voi tulla 3, ruskealla 6 jne. Joskus erot on aika isojakin, mä ainakin koitan niistä aina jotain oppia ja mielestäni ainakin itselleni oma oppiminen näkyy paremmassa saaliissa pidemmällä aikajänteellä.

Tuo mainitsemasi esimerkki lienee melko erillinen erikoistapaus, josta ei tosiaan kauheasti voi sanoa mitään. Siitä ei mielestäni tässä kuitenkaan ole ollut kyse vaan siitä saatko kolme vai kolmekymmentä kalaa päivän aikana.

Tosta Pilvi-Conradista tuli vielä mieleen, että kevään omat ja kaverin kalat (varmaan toistasataa kpl, joukossa 3 x +11kg ja toistakymmentä +5 kg sekä 3,8 tane) pistivät jo miettimään, onko pilvi-Conu todella niin ylivoimaisen hyvä uistin.

Syksy palautti kuitenkin taas uskon siihen, että emme turhaan valmista uistimia. Sain vissiin koko syksyn aikana 4-5 haukea Conradilla, kun sen sijaan monilla muilla - mm. omilla - tuli ihan hyvin. Pilvi-Conu ei vaan väriltään tai muilta ominaisuuksiltaan sopinut tähän syksyyn, vaikka taas viime vuoden syksy antoi Conulla ihan hyvin.

Eli vaikka Conu on mulla edelleen perusluottouistin, ei sekään vaan aina toimi.

Stobe, jutussasi on kyllä varmasti totuuden siemen.

Mutta jos tulee totaalinen nollareissu, et silloin voi tietää mikä meni oikeasti vikaan. Oliko vika kalan viretilassa, eikö kalaa ollut alueella, oliko viehevalinta täysin väärä, menikö joku muu tuntematon asia poskelleen vai oliko kyseessä vain huono tuuri.

Jos taas kalaa onnistuu samaan, ei siitä minun mielestä voi juuri muuta päätellä, kuin sen, että kyseisessä tilanteessa käytetty viehe toimii. Sitä taas ei voi kuin arvuutella, että olisiko joku toinen viehe jota ei kokeiltu toiminut vieläkin paremmin.

Äärimmilleen vietynä voisi ajatella kalan iskun vieheeseen olevan ainutkertainen tapahtuma, jota ei voi toistaa uudestaan samanlaisena liian monen muuttujan takia.

Kokemus varmasti antaa kalastajalle kuitenkin tatsin siitä, mitä viehettä kannattaa milloinkin käyttää. Silti joku toinen viehe voisi olla vielä paljon parempi siinä tilanteessa.

Mitään ehdottomia totuuksia ei ole ja sehän tekee kalastuksesta niin mielenkiintoista.

ITL, mitä enemmän olen fisannut sitä enemmän tajuan, että yleistyksiä ei tosiaan voi vetää ja avainta onneen ei ole.

Mutta, on kuitenkin jotain suuntaviivoja, joita noudattamalla voi homman aloittaa ja systemaattisesti koittaa hakea päivän juttua. Etenkin jos veneseurue alistuu samaan kaavaan, voidaan yhdessä kokeilla aika moinen kasa kaikenlaista viipotinta. Koskaan ei tosiaan tiedä, jäikö sen päivän paras pyydin kokeilematta tai tuliko sitä kokeiltua väärään aikaan väärässä paikassa tms. Toisaalta, eihän sillä nyt niin väliä olekkaan. Itse saan kiksit joka kerran kun tuntuu keksineen päivän systeemin, turha siinä on masentua ajatuksesta, että joku vois olla vielä parempi. Parasta vaan naattia!

Tuossa jo aiemmin kerroin, että vaikka päivän ase tuntuisi löytyneen, silti kokoajan haromme muillakkin pyytimillä vielä paremman löytämiseksi tai mahdollisen ottimuutoksen havaitsemiseksi. Jossain muualla totesinkin, että voidakseen kokeilla kaikkea mahdollista pitäisi päivässä olla enemmän tunteja ja toisaalta aika iso vene kaikkien perho, jerkki, täky, onki, hinaus, heitto, rokastus, pommitus uistinten, vapojen, kelojen siimojen mukana kuljettamiseen. Pakko kait vaan aina välillä tyytyä tilanteeseen, että just tänään mä en kalaa osaa ottaa. Jos aina onnistuis, missä se jännitys sitten olisi?

Stobe & Nipa, enpä puhunut minäkään yksilöistä. Vähän sisälukutaitoa, kiitos!

Voisi kuvitella että harvinaisten "kaikki kelpaa" ja "joka paikasta tulee" päivien jälkeen monella hauella on tämä tilanne.

Eli yleistin yksilön kautta populaatioon, tarkoittaen että suurella osalla populaatiosta on varmasti joskus pötsi niin täynnä että enempää ei mahdu.

Mutta sen myönnän että keskiverto saaliiseen pitäisi joka päivä olla mahdollisuudet. Viimeistään sitten "hyvä" saalis lakkaa olemasta hyvä kun saa sen verran haukia joka päivä. Itselläkin on tuo hyvän saaliin käsite muuttunut vuosien varrella paljon.

Samoilla linjoilla olen enemmistön kanssa, että tarvitaan paljon erilaisia uistimia erilaisiin tilanteisiin, saadakseen uistimen kalan ulottuville ja vielä iskukynnyksen (syönti tms. ärsyke) ylittämiseksi. Tai riippuu tietysti tarpeista. Jos riittää, että saa kohtuullisesti kalaa eikä halua kalastaa monipuolisesti, niin muutamalla hyvin opitulla uistimella voi päästä hyviinkin saaliisiin. Käymällä esim. tutut haukiset kaislikko/kivikkorannat läpi keväästä syksyyn samoilla uistimilla, välillä kalaa tulee hyvin, välillä ei tule. Ja kesällä todennäköisesti pienempää.

Mutta, jos haluaa vaikkapa ympäri vuoden saada isoja haukia eri paikkakunnilta sekä mereltä, että järviltä, niin väitän että uistinvalikoiman pitää olla aika laaja. Vielä, jos haluaa kalastaa vielä muitakin kalalajeja, niin taas tulee tarvetta hankkia lisää uistimia. Se, kannattaako panostus, kannattaa jokaisen miettiä ihan itse, koska vähälläkin voi pärjätä kohtuullisesti. Joskus jopa paremmin, jos oppii käyttämiensä uistimiensa uiton salat.

Itse tykkään mielummin kalastaa monipuolisesti ympäri vuoden ja yrittää valita tiettyyn kalastushetkeen sopivimman uistimen, hulluja kokeiluja unohtamatta. Uskoisin, että tuolla tavalla pääsee parempaan saalisvarmuuteen. Ja kalastuskin on hauskempaa, kun voi ainakin itselle uskotella, että on tehnyt joitain hyviä valintoja kalan saadessaan.

Rami, millaisilla uistimilla saat isoja haukia
lämpimän veden aikaan mereltä (heinä-elo-syys)?
Ilmeisesti syvälle sukeltavilla vaapuilla ja
jigeillä? Itse olen rajoittanut hauen kalastuksen
kevääseen sekä syksyyn,kun iso on matalassa vedessä helposti tavoitettavissa.
Kesäkalastuksessa olen tyytynyt ajatukseen, että iso hauki painuu syviin vesiin eikä sitä sieltä löydä muuten kuin syvyyspommilla?
Tuohon keskusteluun vielä: vaaput voi vielä
jakaa tiheäpotkuisiin lämpimän veden vaappuihin,
(esim. halco),sekä laiskapotkuisiin kylmän veden kapuloihin,(esim.zalt),joten valinnan varaa pakissa kyllä tarvitaan enemmän kuin muutama...

Teppo kirjoitti:

Kuvittelisin että hauellakin on jonkinlainen kontrolli sen suhteen paljonko se mahaansa tavaraa ahtaa

Tästä vertailusta oli unohtanut vain se tilanne kun ruokahalua ei ole.

Tarkoitin lähinnä näitä kommentteja sillä yksilö-populaatio erottelulla. Jos puhut populaatiosta, näissä on mielestäni oletusarvo, että kaikki saman paikan hauet syövät samaan aikaan mahansa täyteen

Voisi kuvitella että harvinaisten "kaikki kelpaa" ja "joka paikasta tulee" päivien jälkeen monella hauella on tämä tilanne.

Tämä vähän korjaa...

Tietenkin jos tekee tarpeeksi ison siirtymän (satoja kilometrejä) tai totaalisen paikan vaihdon (mereltä sisävesille tai toisinpäin) saattaa joka päivä löytää hyvin syövää haukea.

Mutta tässä mielestäni palataan uudelleen tuohon kahteen ensin mainitsemaani. Koskaan ei ole tullut vastaan tilannetta, että syönti olisi kappalemääräisesti hyvän päivän jälkeisenä päivänä totaalisen nolla. Yleensä silloin kun kalaa on tullut kohtuullisen hyvin, sitä on tullut myös seuraavina päivinä - tosin ei välttämättä samasta kaislikosta, mutta ei myöskään ole tarvinnut lähteä satojen kilometrien päähän.

Eli väitän, että syövää haukea on aina jossain lähellä, jos sitä on ollut lähiaikoina (erikseen esim. tämä syksy omilla vesillä, kun ei saatu kertaakaan "hyvää" saalista). Jos se parhaan syönnin kaislikko onkin tyhjä, niin kaikki eivät mun kokemuksen mukaan silti ole.

Agentti: 16 cm pitkä, painaa kolmisenkymmentä grammaa ja ui jossain metrissä.

Hyvin samanlainen (melkeinpä suora kopio) Bomber 16A:sta. Conu on vähän painavampi, halvempi, heikompi ja värivalikoima on suppeampi.

Jii: Painotin yhden ja siitä tuli vahingossa uppo, joten otin renkaan pois. Painottamattomasta en. Ui molemmin tavoin. Yleensä väännän kuitenkin nokkalenkin reilusti alas - Conussa kun se onnistuu.

Koukkuina mulla on jossain 3 kpl ykkösen Gamakatsua ja ainakin yhdessä 3 kpl kakkosen Gamaa. Riippuu vähän tilanteesta, jos haluaa reilusti suspin kylmän veden vaapun, kannattaa laittaa vähän isommat knääkit, mutta vilkkaampi alkusyksyn peli taas voi olla parempi kakkosen koukuilla.

... Koskaan ei ole tullut vastaan tilannetta, että syönti olisi kappalemääräisesti hyvän päivän jälkeisenä päivänä totaalisen nolla. Yleensä silloin kun kalaa on tullut kohtuullisen hyvin, sitä on tullut myös seuraavina päivinä - tosin ei välttämättä samasta kaislikosta, mutta ei myöskään ole tarvinnut lähteä satojen kilometrien päähän.

Vielä voisin sen verran korjata jos se ei kerran aikaisemmista teksteistäni käy ilmi.

Koko ajan olen ajanut sitä takaa että _hyvän_ saaliin saaminen joka päivä on mielestäni mahdotonta (kunnes toisin todistetaan tai käytetään dynamiittia...). Totaalisiin nollapäiviin en minäkään usko.

Tuolla satojen(kin) kilometrien siirtymällä tarkoitin sitä että jos haluaa joka päivä _hyvän_ saaliin täytyy siirtyä toisenlaisiin _sää olosuhteisiin_ ja se ei yleensä onnistu ihan pikku siirtymillä. Tuuli on kuitenkin minun mielestäni kalastuspaikan jälkeen merkittävin seikka joka vaikuttaa hauen tuloon. Ja totaali pläkässä en usko kenenkään kykenevän kerta toisensa jälkeen saamaan hyvää saalista (poikkeus vahvistaa vain säännön joten turha narista jos on joskus saanut pläkässä hyvin, minäkin olen). Ja pläkää ei pääse pakoon vaihtamalla kaislikkoa, tai siirtymällä syvemmälle tai vaikka ulkosaaristoon.

Ja vielä muistutukseksi että jo ensimmäisessä tekstissä viittasin kalan saamisen olevan kiinni myös muusta kuin sen ruokahalusta joten kaiken kaikkiaan aivan typerää ja turhaa kiistellä tälläisestä aiheesta johon ei totuutta saada vaikka kuinka "keskusteltaisiin". PISTE