Tekeehän E.V tummaa/mustaa "Tysonia" Trutta-mallia.

Tyson/Vietkong, musta trutta, valkoiset pisteet.

Tuukkah: En väittänyt, että hauki, ahven tai petokalat yleensä näkisivät värejä. Esitin vain pari syytä, miksi saalistajalle olisi edullista nähdä myös värejä eikä pelkkiä harmaasävyjä.

Se, näkevätkö kalat vedenalaisen maailmansa väreissä vai mustavalkoisena, ei vähennä vieheiden värien merkitystä. Värien tai harmaasävyjen havaitseminen vesiympäristössä on huomattavasti monimutkaisempi asia kuin se, mihin olemme tottuneet "kuivalla maalla".

Kun auringon valo läpäisee veden pinnan, osa siitä heijastuu takaisin ja samalla valo osittain polarisoituu. Veden pinta on lähes aina epätasainen joten valon taittuminenkin on epäsäännöllistä. Vesi myös absorboi voimakkaasti valon aallonpituuksia (ultravioletti, näkyvä valo, infrapuna) siten, että pitempiaaltoinen säteily (punainen) vähenee eniten. Myös veteen liuenneet aineet ja siinä olevat hiukkaset (plankton, liete ym.) vaikuttavat voimakkaasti valon määrään ja sen väriin.

Moni onkin havainnut, että vieheen väri vedessä (ja eri syvyyksissä) onkin jotain aivan muuta, kuin se jonka kalamies näkee valitessaan viehettä pakistaan.

Ja jottei kaikki kävisi liian helpoksi, niin eri materiaalit heijastavat samankin värin vedessä eri tavalla. Varsinkin perhoja sitoessa tähän ilmiöön törmää ennemmin tai myöhemmin.

Sitten on vielä ihmissilmälle näkymättömät värit (ultravioletti ja infrapuna) joista kalamies ei ei tiedä mitään, mutta jotka saattavat hyvinkin olla kaloille merkityksellisiä.

Tuosta kaikesta edellämainitusta voi päätellä, että värillinen viehe onkin vedessä (ja eri syvyyksissä) kontrasteiltaan aivan erilainen kuin pelkkä harmaasävyillä maalattu. Eli kyllä värillä jotain merkitystä on. Ja voivat ne kalan pirulaiset siltikin värejä aistia, vaikkei sitä ihminen viisaudestaan huolimatta tiedäkään.

Sen verran vielä jatkaakseni, eikö hopea ole merellä hyvä sen takia, että kalan on vaikea nähdä sitä. Järvellä veden väristä johtuen kirkas hopea on taas usein huono, koska hauki näkee sen liian hyvin ja voi vain pelästyä sitä.

Samoin hämärässä ympäristöön sulautuva musta on hyvä, mutta hopea taas voi erottua liian hyvin ja kalat vain pelästyä sitä.

Riku oliko sulla 4 vapaa vedossa ja kaikissa samalla syvyydellä kulkeva viehe? Kuulostaa hieman erikoiselta. Oliko Ambulanssi potkurivirrassa?

Mun mielestä taas vihernieriä olisi juuri se kala, joka voisi nähdä laajimman spektrin värejä. Sehän on klassinen päiväpetokalan esimerkki, on yleensä matalassa(valoa) ja on aktivisin päiväaikaan.

Tietämättä kalan polttimon näkösolujen suhdetta tarkasti, en ala kyllä mitään väittämään. Toi uaskin esittämä juttu on hyvä, mutta muuttujia esiintyy tässä näkösysteemissä niin paljon, ettei totuutta taidetakkaan helposti löytää. Sanoo rohvessorit mitä vaan.

Aika usein kätössä oli 4 kpl J-13 eri väreillä. Jos oli 5 vapaa, niin yleensä J-9 tai J11 oli toisessa sivuplaanarissa. Enimmäkseen vedin yhdellä plaanarilla, joten lähes kaikki uistimet olivat veneen takana eri pituuksilla. Ambulanssin paikkaa vaihtelin milloin mihinkin ja oli aivan sama minne sen laittoi. Tane näytti löytävän sen kumminkin. Olen vetänyt vain nopeaa pintavetoa, jolloin uitisyvyydet ovat olleet J-9 1-1,5m, J-11 1,5m ja J-13 n. 2,5m, joten niissä ei ole mitään valtavia eroja. Enimmäkseen olen vetänyt ns. paakulta toiselle, joista olen lähes kaikki kalani saanut. Suurin osa kaloista on tullut veneen takaa, läheltä tai kaukaa. Vetokalojen keskipaino on ollut 3kg luokkaa, tai vähän yli.

Voi olla että muistan väärin tuon Erkki Virolaisen jutun. Seuraavan hänen lauseensa kuitenkin löysin eräästä artikkelista.

"Esimerkiksi vaaleaa taustaa vasten Noutajasta erottuvat kalalle vain punaiset pisteet riveinä. Fluorikeltainen sulautuu taustaan"

Pitäisikö tästä tehdä se johtopäätös , että keltainen onkin sama kuin mikä tahansa vaalea väri

Vielä, kun tätä samaista Vapa-lehteä luki,(varmaan paras koskaan tullut kalastuslehti, sen olisi jo voinut tilatakin) niin,
Virolainen sanoi ,että oikea tummuusaste on tärkein. Se ratkaisee usein pelin.

Samassa lehdessä oli myös Grosari vaappujen tekijän seuraavia ajatuksia. Taimenuistimen väri on loppujen lopuksi uintia tärkeämpi. Haukipulikoiden kanssa on toisin. Siellä värillä ei ole yhtä suurta merkitystä.
Taimenelle parhaaksi väriksi loppusyksyä lukuunottamatta rankkasi keltaisen mustilla pisteillä , jossa on lisäksi vihreätä takaosassa ja oranssi kurkku.

Markkujiille; Musta/tumma väri toimii pimeässä/hämärässä siksi että se näkyy parhaiten vaaleampaa taivasta vasten.
Jotta päät menisivät vielä enemmän sekaisin niin pähkäilkää vielä sitä että värit/kuviot sekoittuvat kun uistin ui.
Lehtien juttuihin ei kannata aina uskoa sillä
niissä on todella paljon mutu teorioita ja mielipiteitä joita esitetään "tosina".

Pimeässä vaalea taivas? Ei tuu nyt heti mieleen. Kyllä hopea varmaan paremmin näkyisi, jos näkyvyyttä haettaisiin.

markkuj, se hopea näkyypi kyl pimeässä varsin huonosti. Musta tarjoaa jyrkimmän kontrastin pinnan yläpuolelta tulevalle valolle. Kun valon määrä on vähäinen, ei mitkään hileet tms ratkaisut toimi, kun valo ei riitä, voimakkaimman kontrastin väri, siis musta, näkyy parhaiten.


/abo

Tähän nyt ei tarttis enää lisätä mitään, mutta lisään kuitenkin. Tutkimattakin luulis olevan selvää, että kaloilla on erinomainen värinäkö. Miksi muuten tiheimmin lajeja sisältävillä alueilla (koralliriutat etc) olisi niin laaja värikirjo? Miksei luonto käyttäisi muodon ohella vanhaa kunnon värikikkaa lajien säilymistä varmistelemaan?

Sitten vois ajatella, että yhtä tarkkaan värinäköön ei ole tarvetta vaikkapa oman vyöhykkeemme kaloilla. Mutta jos muistaa monien täkäläistenkin kalojen kutua varten ottamat suoja & signaaliväritykset (lohikalat, mutu, kolmipiikki), en epäile yhtään luonnon järjestäneen asian täälläkin.

Kalastustilanteet taas ovat asia aivan erikseen ja kontrasteilla saattaa joissain tilanteissa olla suurempi merkitys kuin värillä, toisinaan taas toisinpäin.

Abo, miten selität ärsyvärien käytön hämärässä tai pimeässä? Yleisesti käytetään jotain arsyväriä, vaikka musta toimisi parhaiten? Eipä mustia vaappujakaan usein kalakaupoista löydy?

Olen usein miettinyt asiaa, kun kalastan sekä vivelillä että perholla. Merellä svirvelöidessä on iltahämärässä usein joku ärsyväri siimanpäässä, mutta perhostellessa illalla tai yöllä kalastan yleensä musta/valkoisella perholla.

Kapu, en selitä. Itse käytän kontrastivärejä, eli musta ja punainen(hämäräs yhtähyvä kontrasti käytännös ku mustalla).

Ärsyvärejä varmaankin käytetään, koska ne äkkiä ajatelleen tuntuu "haloo, hälynäkyvän räikeiltä". Miksi mustaa on vaikea saada kaupoista, on se ettei sitä juurikaan osteta. Eipä tuo Karttuiivarikaan Kostojaan suostu ihan täysmustiksi maalaamaan, kun ei ne kuulemma kelpaa kuin mulle...


/abo

Riuttojen kaloilla voikin olla enemmän värinäköä. Vedet ovat kirkkaita ja valoa tunkeutuu sinne paremmin kuin täällä. Siellähän punainen on varoitusväri.

Mutta se, että se vaihtelee lajeittain, lienee varmaa.

Tuleeko täkäläisten lohien kutuväri sen perusteella, että naaras hyväksyy sen paremmin? Vai tuleeko se esim. siirtymisestä suolaisesta vedestä makeaan? Syömättömyydestä? Lihasten koostumuksen muutoksesta? Tuleeko suojaväritykset siitä, että muut pedot, esim. linnut, syövät poikkeuksellisen väriset pois vesistöistä? Jos aikojen alussa oli esim. punainen ja vihreä hauki, kumpi sieltä kaislikosta lähtee ensin sääksen suuhun? Kumpi jää siirtämään "parempia" geenejään?

Eli ei se musta niin selvää silti ole, muuttujia on liikaa empiiriseen kyllä vastauksen antamiseksi.

Toisaalta hämärässä kalastettaessa kyllä neuvotaan himmentämään esim teräsvillalla liian kirkkaita uistimia etteivät säikkyisi eli ei näkyminen aina tavoiteltavaa ole.

Juu,ei ne nega-väriset uistimet ole varmastikkaan niitä myyvimpiä,mutta kun muistelee mitä esim. about kaikissa perhokalastus-/jokipyyntijutuissa on mainittu,yöpyynnin suhteen,niin onhan se musta tai tumma väri kone...
Silloinhan se sintti smyygaa taas kerran taivasta vasten,tarjottua viehettä jne.

Noista Virolaisen vehkeistä vielä sen verran,että Erkki on kyllä ajatellut näitä juttuja varmaan aika syvällisesti ja käyttänyt tietty apuna muiden kalastajien kokemuksia,vetäen omat johtopäätöksensä niistä?

Mutta päivällä nää jutut on varmasti monimutkaisempia,johtuen myös sinttien ruokailuajoista.
Ajoittain saa todella hakea sitä oikeaa väriä,jotta saa sen hauen tai taimenen nappaamaan.Ja silti jää epäselväksi,että ottiko kala vain tuurista,vaiko oikein tarjottuun vieheeseen?Vai oliko otin syy oikean kokoisessa/mallisessa vieheessä?

Ikuisuuskysymyksiä sanon mä...

Heikossa valossa kun pyydetään esim. lohta, niin umpimusta(miel.matta)on raju peli.
Vaikutus perustunee ns. "silhuettivaikutelmaan" eli mattamusta valoa voimakkaimmin absorboivana näkyy parhaiten "vaaleata" ilta/yötaivasta vasten.

Täysin valkoinenkin vaappu on kova sana, kun sattuu kelit kohdalleen Toimii !

Päiväpyynti onkin jo sitten oma lukunsa,kuten stidikin tuossa mainitsi. Jotenkin tuntuu siltä, että väreillä voisi olla jotakin pientä vaikutusta silloin, kun pyydetään hyvässä valaistuksessa.( Ehkä juuri noiden voimakkaiden kontrastien kautta).


Muista kaloista itselläni ei ole niin paljon kokemusta, mutta lohen kanssa kun pelaillaan, niin kyllä se, kuinka sitä viehettä lohelle tarjotaan on aivan ratkaisevan tärkeää. Vieheen täytyy yllättää lohi mahdollisimman perusteellisesti ja vielä jos viehe tekee yllätyksellisen vipauksen aivan lohen edessä, niin saattaa haksahtaa.

Millaista fysiikkaa tai kemiaa kutuväritysten päälle saamiseksi tarvitaankaan, on sivuseikka tässä yhteydessä. Olen aivan varma, että niiden varsinainen syy piilee lajien menestymisessä. Kutu vaatii yleensä kaloilta lajinsisäisen merkkikielen tai lisäominaisuuden, joista värillä on monille kaloilla yksi. Riutoilla taas värikirjo lienee tarpeen sellaisessa biodiversiteetissä.

Toisaalta poikastuotannon kannalta joillekin lajeille on ilmeisen hyväksi pukeutua peloteväreihin. Samoilla avuilla normaalielämässä yrittävät hennot otukset, kuten mm perhoset pärjäillä.

Tästä syystä esm itse välttelen selkeitä pelotekuvioita vieheissä, kuten värikkäitä isoja pilkkuja.

Silloin kun kalan ravintokohteena on kivinilkka, suositellaan ruskean-oranssin sävyjä, mitä tuo Rikun ambulanssivärikin varmaan on. Toisaalta se että keltainen on nykyään niin suosiossa ja ilmeisen tehokaskin, ei taas oikein tue sitä, että uistimen värin pitäisi jäljitellä jotain ravintokalaa.

Tästä värijutusta olen lukenut että kun valon aallonpituudet absorboituvat eri syyksissä, niin homma pelaa siten että:

Lähellä pintaa erottuvat punaisen ja keltaisen sävyt ja lähellä pohjaa vihreat ja siniset. Eli jos hulautat pohjan tuntumaan kellertävän lusikan jossa on mustia raitoja, niin kala todennäköiseti näkee sen harmaana mustilla raidoilla. Jos taas nakkaat sinne sinisen ja mustat raidat niin kala näkee sen samanlaisena siksi että pohjan lähelle tunkeutuu valon siniset ja vihreät aallonpituudet.

Pinnassa näkyvät siis kaikki värit. Värin valoisuus (neonvärit esim) on sitten keino luoda kuvioihin lisää kontrastia kun kalastetaan hämärässä, mutta keltaine tai punainen ei edelleenkään erotu kalalle värinä vaan valoisuutena pohjan tuntumassa.

Lisää aiheesta kertoo rahastusmielessä mm. Lens Ploug Hanssen Norjasta. Lukuisissa kalakirjoissaan kaveri selittää tätä samaa vielä selittämästä päästyäänkin. Saako ukko oikeasti kalaa on sitten eri juttu...

Kaikki ne ihmeellisen ihanat värisävyt, mitä näkee kalastustarvikeliikkeiden hyllyillä niin houhuttelevan näköisinä esillä olevissa vieheissä, ovat pääasiassa kalamiehiä varten.

Harvemmin esim. näkee kokonaan mustia tai valkoisia vaappuja/lusikoita ( perhoja kyllä joskus).

Se, että kyseisiä värejä niin harvoin näkee kauppojen hyllyillä ei johdu siitä, että niillä ei tule kalaa(tulee niillä ja hyvin tuleekin) vaan siitä, että ne näyttävät ostavan kalamiehen silmissä jotenkin niin värittömiltä ( Miksi ostaa "värittömiä" vaappuja, kun samalla rahalla saa "värillisiäkin)
Vaappuja ja lusikoita myyntiin valmistavat tietävät tämän ja maalaavat siis myyviä, eli kaikissa sateenkaaren väreissä kimaltelevia pelejä.

No, kieltämättä on tunnustettava, että kauniilla väreillä taiteiltu perho tai viehe on jotenkin...... elegantimman näköinen ja jollakin tavalla jopa romanttinenkin
Huomattava on sekin, että tuskin nuo koristeelliset pelit pahemmin kaloja häiritsevätkään. On pakin sisältökin kivemman näköinen.

Lohen smolttiutumisvaiheessa värin muutos johtuu hormonitoiminnasta->muuttaa paksun nahan ohuemmaksi ja hopeoituu. Syystä että osmoregulaation parantamiseksi meriolosuhteissa/murtovedessä. Miksei siis toisinpäin?

Eli yritän sanoa, että olisiko vahinko toi lohen kutuasu? Lohellahan kollin reviirikäyttäytyminen ja koko/muoto kertoo nartulle lisääntymiskelpoisuudesta eniten. Voihan värilläkin olla vaikutuksensa, en ole varma. Lähinnä tarkoitan sitä, että mikä meistä ihmisistä näyttää selvältä värijutulta, ei sinteille olekkaan sitä.

Mutta kelpaa niillekkin neonvärit uistimessa, alla olevassa vielä lisänä 3 neon-oranssia pilkkua, n. 10 millisiä halkaisijaltaan. Molemmilla kyljillä.

Amrothin mainitsema sinisen ja vihreän näkyminen parhaiten syvimmällä pitää kyllä paikkansa, mutta vain tislatun (eli luonnottoman kirkkaan) veden osalta.

Luonnonvesissä tilanne muuttuu sikäli, että noin yleisesti, syvimmälle pääsee valoa vain spektrin keskiosasta, siis vihreää ja keltaista valoa. Mutta mitä kirkaampaa vesi on sitä enemmän myös spektrin "sinisen pään" valoa läpäisee vettä eli myös sinertävät värit näkyvät. Ja homma toimii myös toisin päin, eli mitä ruskeampaa/humuspitoisempaa vesi on niin sitä paremmin vesi läpäisee spektrin "punaisen pään" valoa. Humusvesissä ja rehevissä vesissä siis punainen ja oranssi läpäisevät vettä suhteellisesti enemmän kuin muut spektrin värit.

Käy hyvin järkeen "klassisen" vieheen värin valinta-ohjeen kanssa: Kirkaaseen veteen sinistä ja vihreää, ruskeaan veteen punaista ja oranssia... Vai menikö se noin..?

Jiihoo: Oletko kuullut kutulohen osalta sitä päivettymisteoriaa ?

Nousevan lohen nahka saa siis valoa runsaasti, kun se siirtyy meren syvistä vesistä mataliin jokivesiin ja rupeaa "päivettymään". ( Lienee jokin hormonaalinen muutos)

Tenolla kuulemma oikein mataliin latvavesiin nousseet lohet tummuvat erityisen nopeasti. Pitäneekö paikkansa ?

Talveksi jokeen jäänyt lohi(talvikko) tosin muuttuu taas kevääseen mennessä kirkkaaksi, mutta johtuneeko tuo pimeästä talvesta jään ja lumen alla ? ( Vastaisi syviä vähävaloisia vesiä).

Kuulin tuon päivettymisteorian eräältä kokeneelta lohimieheltä ja täytyy sanoa, että teoriassa saattaa jopa olla jotain perääkin.

Eerik: En ole. Mun "alaa" on smolttiutuminen. Eli tumma parri alkaa valmistautumaan merielämään monella tavalla. Ennen putoamistaan väri vaihtuu, hopeoituu. Parri-laikut katoo + muita fysikaalisia muutoksia. Iho ohenee suoran osmoregulaation helpottamiseksi. Muutokset johtuvat geeneistä->hormonitoiminnan muutoksista. De facto.

Sitten oletusta: Samahan tapahtuu myös toisinpäin. Vähän ennen nousua tai nousun aikana kala alkaa tummua. Iho paksuuntuu nestetasapainon kurissa pitämiseksi, iho pigmentoituu erilailla. Ja kudulle nousevalla kalalla on taatusti hormonimuutoksia. Mielestäni kalan muuttuminen taas kirkkaaksi joessa keväällä on ihan samanlainen kuin "pre-smoltti", joka vunteeraa joelle lähtöö.

Mietin tuota nopeesti nousevan nopeaa väri muutosta ja voihan sitä olla sitäkin, että pitää nopeasti maastouta pohjaa vasten, noin niinkuin lintuperspektiiviä ajatellen. Matalassahan uhka on suurempi?

Hormonit, perimä, valojakso ja vedenlämpö ohjaa kaloja kokoajan, tuskin ne sen enempää vuntsailee.

Näkee kala sitten kontrasteja tai värejä tai molempia niin jokatapauksessa uistimen värillä on väliä, vaikka ei kala niitä väreinä näkisikään. Uistimen väri siis vaikuttaa saaliin tulemiseen, se on se oleellinen seikka ainakin minulle. Kyllä muuten kalastuksen luonne muuttuisi ihan täysin, jos värillä ei olisi mitään väliä. Ei tarttis koko ajan vaihdella vieheitä, saisi syyttää vaan itseään jos kalaa ei tule. Onneksi näin ei ainakaan tämän hetken tietojen mukaan ole
Toki tietysti myös vaapun tai pellin uintiliike vaikuttaa oleellisesti kalan tuloon, ei pelkkä väri

Jiihoo: Satutko tietämään miten järvitaimenella menee tuo smolttiutuminen ?( Siinä vaiheessa kun se siirtyy joesta/purosta järveen syönnökselle). Missä vaiheessa se kirkastuu järvitaimeneksi ja mikä siinä on jippona ?

Kutuun valmistautuva järvitaimenhan on taas tumma kuten samassa vaiheessa oleva merilohikin.

Tästä voisi kirjoittaa 200 sivuisen kirjan, mutta yritetään:

Elikkä pre-smoltti, 2-4 jokivuoden jälkeen alkaa haikailla autuaammille syönnösveille. Sen laukasee perimä, joka on ohjelmoituna sen dna:ssa. Se alkaa hopeoitua, iho ohenee, ionien vaihto kiduksissa muuttuu, Hormonitasapaino muuttuu. Kasvuhormonin määrä kasvaa paljon, thyrosiinia tulee hetkellisesti kiertoon. Vaellusvietti alkaa viemään kalaa niin paljon, että se ei voi enään hyvin joessa.

Kirkastuminen alkaa yksilöittäin eri vaiheessa. Ratkasevana tekijänä kumminkin valojaksosuus. Vedenlämmöllä on myös merkityksensä. Periaatteessa niiden pitäisi olla kirkkaita viimeistään siinä vaiheessa, kun ne joutuvat suolaveteen. JT:stä en tiedä onko se niin tarkkaa.

Sitä ei oikein tiedetä, lähteekö taimen/lohi joesta vapaaehtoisesti. Tällä hetkellä on valloilla ns. mal-adaptiivinen käsitys, että smolttiutuminen vaikuttaisi negatiivisesti smoltin uintikykyyn. Ts. virta puhaltaisi poikasen kylmällä vedellä joesta pois. Tulvat?

Jos lohismoltin ottaa takaisin kiinni ja laittaa sen takaisin makeaan veteen, se ei kasva normaalisti. Vaikka sen aineenvaihdunta muuttuu normaaliksi makeanveden aikaiseksi. Vaellusvietti on niin kova.

Värin muutokselle en muista juuri nyt selitystä. Täytyy kattoo kirjasta. Onkohan sille ees selitystä?

Taimenen ja lohen smolttiutuminen on pääpiirteittäin samanlaiset, erona on vaan tuo meri-vaeltamattomuus ja sen tuomat ero aineenvaihdunta muutoksissa.

Meillä on tossa muutama lohi ja muutama taimen altaassa. Lohet ovat muuttuneet kokoajan kirkkaammiksi, mutta taimenet ei vielä. Lohillakin näkyy kyllä vielä parri-laikut suomujen alta.

Tuo kirkkaus ei ole vielä se täydellinen smolttiutumisen tunnusmerkki, vaan se on juuri nuo hormonit ja kyky muuttua suolakestoiseksi. Sitä taas voidaan mitata monilla eri tavoilla. Veren osmolaliteetilla, suolaaltistusten painonmuutoksilla etc.

Jos parreja laittaa suolaveteen, nousee kuolleisuus korkeaksi. Jos taas laitetaan pre-smoltteja, niin kuolleisuus on fifty-fifty. Oikeat smoltit taas ei oo milläänsäkkään. Kalat altistetaan 3% suolaveteen. Sen kestää järvitaimenetkin.

Tämä näin muistin pohjalta, jos kiinnostaa enemmän niin suosittelen J.Ranklin: Fish ecophysiology. Se on tosin lontooksi, mutta kertoo mm. smolttiutumisesta kaiken. Ja on muutenkin puisevaa luettavaa...

Kiitoksia tiedoista Jiihoo. Lohella ja taimenella näyttää aika samansorttiselta tuo smolttiutumismekanismi. Järvitaimenen ja merilohen osalta on aika kiintoisaa myöskin tuo värinvaihto toisinpäin, eli matkalla takaisin mataliin vesiin. Voi olla, että luonto on ajatellut noissa värinvaihtotouhuissa myöskin naamiointia(naamiointi tullut lisäetuna mukaan).

Lohi ja taimen merellä kirkkaita ja näin näkymättömämpiä saalistajille(isot hauet,hylkeet, miekkavalaat jne.) Samalla tulee etuna saalistajan ominaisuudessa näkymättömämpi muoto( eivät silakat ja kilohailit yms. hoksaa vaaraa niin helposti).

Meren ja miksei järvienkin ulappavesien saaliskaloillahan on pääosin sama "värietu" eli ne ovat hopeaisen kirkkaita ja samalla erehdyttävän samanvärisiä( Kuore vaikuttaa jopa läpikuultavan kirkkaalta). Saalistajalla on vaikeaa valita saalistaan,varsinkin jos parvi pysyy kasassa.( Samahan toimii maaeläimilläkin sekä linnuilla).

Esimerkiksi ahvenen väritys mukautuu "raitapaitoineen" erinomaisesti sen tyypilliseen elinympäristöön eli lumpeikkoon ja vidan sekaan.( Valojen ja varjojen maailmaan).

Hauella vähän sama juttu.( Hauen väritys vaikutta olevan jonkinlainen "kompromissi").

Pääasialliset pohjakalat taas ovat väriltään eri sävyisiä ruskeita(mateet,kampelat jne).


Merellä taas värikkäiden koralliriuttojen kalat ovat oikeastaan ainoita "värikkäitä" kaloja ja näin sopusoinnussa ympäristön sävyihin.


Näyttää siis siltä, että sekä saalistajan että saaliin etuna on pääsääntöisesti olla mahdollisimman näkymättömiä vesielementissäkin. ( Maa-eläimillähän tämä on suht.selvää).


Viehevalinnoissa ko. "tiedosta" saattaa olla jotakin apua, varsinkin jos pyydetään syönnöstävää kalaa.

Jokeen mereltä noussut lohi onkin jo sitten oma lukunsa. Hieman samansorttinen lienee huonolla syönnillä tai aivan syömätön kala, joka pitäisi saada kiinnostumaan vieheestä.

Sitten on tietenkin vielä se liike. Lohta kun pyydetään, niin minulla on sellainen käsitys, että liikkeen merkitys on huomattavasti suurempi varsinkin vaapuilla ja lusikoilla pelattaessa.

Voin olla kyllä aivan hakoteilläkin

Tässähän se kalastuksen viehätys juuri onkin.

Eiköhän se liikkeen merkitys ole lohiperhoillakin suurin, vaikka toisin yritetään väittääkin.

Lohelle näyttäisi lisäksi olevan tuo vieheen/perhon koko aika ratkaiseva, varsinkin kun vesi alkaa lämmetä. Uskomatonta, kuinka pieni pitää olla esim. vaapun isollekin lohelle lämpimällä vedellä.Pienten koukkujen ja niiden kestävyyden kanssa tulee ongelmia,ainakin vaappuhommissa. Pitää olla väsytyksessä äärimmäisen "hienotunteinen", mikäli aikoo säilyttää koukuissa alkuperäisen muodon.

JiiHoo, en usko, että lohen värin muutos olisi 'vahinko'. Uskoisin niin kuin Slimey sanoi, että väreillä ja koukkuleualla on tärkeä merkitys kudun kannalta. Tyynenmeren lohet mm. ovat meressä ollessaan hyvin saman värisiä ja ruumiin muodoltaan saman muotoisia. Kudulle noustessaan niiden väritys muuttuu kullekin lajille tunnusomaisesti ja jopa ruumiin muoto muuttuu radikaalisti erityisesti kyttyrälohella. Punalohi muuttuu varsin räikeän väriseksi, pää vihreä ja muu ruumis melko kirkkaan punainen. Tämä väriyhdistelmä ei ainakaan ole mikään maastoutumisasu.

Onchorhyncus ja salmo suku on kuitenkin kauempana toisistaan kuin simpanssi ihmisestä, geneettisesti. O:lla voi olla strategiaanaan enemmän kutuhuomion esittäminen, kuin selviytyminen(kalahan kuolee kudun jälkeen). Perustuuko se enemmän kontrastiin vaiko värinäköön, en tiedä.

Ruuminmuoto on kutustaminaa päätellessä varmaan tärkeää, koukkuleuan koko, kyttyrä tms. Mutta se on varmaa, että narttu tekee päätöksensä sillä perusteella kuinka voimakas reviirin puolustaja kolli on. Koolla on myös väliä, sanoo naiset mitä vaan.

Kyllä minäkin uskon, että lohi näkee jonkin verran värejä, mutta minkälaisia ja millälailla, se olisi kiintoisaa tietää. Ja mitkä väreistä on merkityksellisiä.

Johtuisiko tuo Tyynenmeren lohien kovasti kutujoessa muuttuva ruumiinmuoto(kyttyrälohi) ja jopa räikeä väritys(punalohi) siitä, että samaan jokeen nousevia lajeja on niin paljon, että lajien sekoittumisen estämiseksi luonto olisi ottanut käyttöön noinkin äärimmäisiä keinoja. Mene ja tiedä.
Jotakin etua esim. punalohikin saavuttaa erikoisella värityksellänsä kutujoessa,koska se on noinkin menestynyt ja runsaslukuinen laji( Ravinnonsaantiin ei pitäisi liittyä, koska ilmeisesti Tyynenmeren lohetkaan eivät ruokaile kutuvaelluksella).
Punalohi ei taida olla parikutuinen ? olisiko siinä syytä moiseen ? "Kimppakivassa" jotenkin edullisempaa.

Kyllähän Atlantinlohellakin tuo kojamon koukku liittynee suvunjatkamishommiin. Tuntuisi ainakin, koska mitäpä se sillä muutakaan tekee. Enemmänkin tiellähän tuo muuten on( painaa jopa kuopan yläleuan etuosaan ja estää suunkin kiinni laittoa). Jospa se koukku on naaraan mielestä komean näköinen. Tuuppisiko rustoisella koukulla kilpailijoita edemmäs ?
Iso koko on ainakin kiistämätön etu, kun reviireistä tapellaan. On massaa ja voimaa, sekä "synkkä" ulkomuoto isoine koukkuineen.

Se on selvä, että O ja S suvut on kaukana toisistaan. Mielenkiintoista on kuitenkin, että meikäläinen lohi käy läpi samanlaisen muodonmuutoksen kuin O:t. Koska evoluutio on näin muovannut täytyy sillä olla merkitystä myös S.salarille.

Eerik, kyllä punalohi niin kuin muutkin O:t on parikutuinen. Yksi koiras kerrallaan kutee naaraan kanssa aina yhteen kutukuoppaan. Sitten partneri vaihtuu. Siinä on kova taistelu kutemaan pääsystä. O. lohille kehittyy myös voimakkaat hampaat joessa ja ne on näissä kutumittelöissä ahkerassa käytössä.

Väri- ja muotoerot varmasti auttavat monen lajin noustessa samoihin jokiin. Toinen keino sekoittumisen estämiseksi on se, että eri lajit vaeltavat eri mittaisen matkan jokea ylös. Esim. koiralohi kutee hyvin lähellä merta, kun taas punalohi saattaa nousta toista tuhatta km. Luonto ohjaa mukavasti tässäkin. Koiralohi on vähärasvaisin ja vastaavasti punalohi rasvaisin O.lohista. Koiralohi muuttuu nopeasti joessa harmaalihaiseksi melko syömäkelvottomaksi.

Kiitoksia oikaisusta Pali. Näinhän se punalohen kutu tosiaankin menee kun asiaa tarkemmin muistelee. Erikoinen on kyllä tuo väritys,se täytyy sanoa.

Sen verran vielä lisäisin tuohon viehehommaan, että päinvastoin kuin joku väitti, ei syvällä tietyt värit näytä harmailta.
Eli jos esim. syvyyksiin ulottuu vain vihreä väri ja viehe on punainen, ei viehe näytä harmaalta vaan samalta kuin katsoisi punaista esinettä vihreällä valolla valaistuna, eikö?
Tästä voisi päätellä, että ei voida sanoa mitään varmaa siitä, että minkä väriseltä viehe näyttää tosi syvällä (mielenkiintoista ).
Ainoastaan musta on mustaa ja muut värit vaihtuvat enemmän tai vähemmän. Tästä varmaan seuraa se että eri syvyyksillä pelittää eriväriset vieheet.
En kuitenkaan halua aliarvioida kontrastin merkitystä. Kontrasti on kaikki kaikessa ärsykevärisillä vieheillä (puhdas mielipide), tästä syystä teenkin arsyvärisiin perhoihin usein vahvoja kontrasti eroja.

No perskeles niinhän se tietysti meneeki. Höh! No koska isot ui syvällä, niin ei auta muu ku ottaa vihreä tai sininen lamppu megeen kun menen uistinkauppaan. Alkaa nimittäin tämän jälkeen kalaa tulemaan...